PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITLauantai-ilta
Tarkoitus oli pytää tänään vieraita. Sillä töin siivottiinkin. Martta sattui kuitenkin sairastumaan sopivasti ja niin jäi vieraat pyytämättä. Ehkä se oli hyvä. Siunaantui vähän aikaa olla rauhassa lasten kanssa. Saunottiin ja makoiltiin sängyssä. Ei ollut sitä tavanomaista kiirettä.
Illan päälle pelattiin vielä Eeva Maijan kanssa varhaiskasvatuspäiviltä ostamaani Katamino-peliä. jossa on tarkoitus tiettyjen ehtojen puitteissa sovittaa erimuotoisia palasia määrätylle alueelle. Selvitettiin hyvässä yhteishengessä 3-vuotiaitten taso. Loput jätettiin tulevien iltojen haasteeksi. Hyvä peli, joskaan ei kovin seurallinen.
Lopuksi vielä aiheeseen sopiva musiikkivinkki: Oskar Merikannon säveltämä yksinlaulu Lauantai-ilta on huikeassa levollisuudessaan kaunis ja puhutteleva teos. Siinä kuvattua tunnelmaa toivoisi omiinkin lauantai-iltoihin. Kyseisen laulu löytyy esimerkiksi Elja Puukon uudehkolta levyltä.
24.2.2008 klo 19:22
Viena kommentoi:
Tämän blogin musiikkivinkit ovat tarjonneet minulle useita nautinnollisia hetkiä kauniin musiikin parissa. Kuuntelin juuri tuon lauantai-illan, kaunis laulu (tosin Elja Puukon versiota ei minulla ollut, oli tyydyttävä Jorma Hynniseen). Vaikka tämä kyseinen kappale on ollut tietokoneellani niin kauan kuin olen koneen omistanut, en ole sitä kertaakaan ajatuksella kuunnellut läpi. Ei sitä itse vain tajua kuunnella kaikkea mahdollista kaunista vaikka voisikin.
Tuo Fazerin lontoonrae-suklaa on muuten ihan tajuttoman hyvää.
24.2.2008 klo 19:57
Samuli Sorvari kommentoi:
Viena: Näissä musiikkivinkeissä onkin ideana juuri se, että haluan jakaa löytöni muiden kanssa. Samaa toivoisin muilta. Musiikillinen tarjonta on niin laajaa, että runsauden pula vaivaa. Siksi on kiva jos joku suosittelee.
Fazerin lontoonrae suklaa on todella tajuttoman hyvää!
PS. se on muuten “älä”, ei siis “elä”…
24.2.2008 klo 22:08
Viena kommentoi:
Se “elä” on tietenkin tarkoituksellinen. Jos se olisi “älä”, kukaan ei voisi sanoa että elänhän minä kun leipää syön..
24.2.2008 klo 22:51
mummu kommentoi:
Tuo Katamino on hyvä, vähän niin kuin tetris, johon meinasin koukuttua joskus 80-luvun lopulla…Kehittää spatiaalista ajattelua.
25.2.2008 klo 0:19
Samuli Sorvari kommentoi:
Vuokko: Pikaisen testin perusteella Katamino ei kehitä mitään muuta kuin sorminäppäryyttä. Jonkinlaisen tekniikan palasten kokeilemiseen voi kehittää, mutta loppu jää sattuman varaan. Tämä on siis minun mielipiteeni.
Mukavaa ajanvietettä silti.
25.2.2008 klo 8:56
Maria kommentoi:
Lisää sorminäppäryysharjoituksia voi sitten tehdä Kalaha-nimisellä pelillä. Mies toi sen Koreasta ja me länsimaiset läskisormet naurettiin itsemme lattianrakosiin muutaman millin halkaisijaltaan olevia kiviä kupista toiseen siirrellessä. Ne olisi pitänyt vielä pystyä laskemaankin.
Hyvin kaunis peli, puinen siloinen lauta ja pehmeitä erimuotoisia luonnonkiviä.
Lapsetkin oppivat jujun aika äkkiä, mutta mestariksi on vaikeampi selvitä.
Tuota suklaa-asiaa yritän olla ajattelematta, on turhan hyvää näin maanantaiaamun alkajaisiksi. Nyt on parempi ajatella ruisleipää ja seuraavaa luettavaa opusta niinkauan kuin nuorimmaiset nukkuu.
Tämä teidän palsta on kyllä aikakoukuttava kanssa, melkein pahempi kuin Tetris. :) Onneksi loppuviikosta olen maalla netin ulottumattomissa! :)
25.2.2008 klo 9:10
Maria kommentoi:
Jotain ihanaa kuunneltavaa noin rentoihin lauantai-iltoihin tai vaikka kurjiin maanantaiaamuihin ajattelin vielä lisätä. Voisipa melkein sanoa, että liki rakastuin tähän levyyn vuosi sitten joulun alla.
Thomas Quastoff: A Romantic Songbook, Justus Zeyen piano.
Levy on kaunis kokonaisuus, lempeää klassista. Uusimpia tuttavuuksia taisivat olla Carl Loewen sävellykset, mutta kyllä tutut Scumannit ja Mendelssohnitkin ovat oikein sykähdyttäviä.
Laulaja on talidomidia sairastava, mutta sitä ei huomaa muualta kuin levyn kannesta.
Olen monesti ajatellut, että miksi jokin haastavalta tuntuva asia ei voisi toteutua, jos kerran tuokin mies on pystynyt unelmansa toteuttamaan vammastaan huolimatta. Helposti sitä taipuu ajattelemaan, eää enhän minä voi kun… aika monta asiaa voi, jos vain päättää voida ja tekee kaikkensa! Sitä ajattelen tätä levyä kuunnellessani - ja tunnelmoin.
25.2.2008 klo 21:15
Samuli V. kommentoi:
Kun nyt tuosta Kataminosta on puhetta, en voi olla puhumatta Ubongosta, joka on, vaikkakin valittiin vuoden peliksi, ihan kiva nopeus/näppäryyspeli. Monelle tämänkin palstan äärellä viihtyville se passaa erinomaisesti. Marketeissa ja Anttilassa käydessänne käykää katsomassa, sattuuko peli olemaan tarjouksessa. Jos joo, ostakaa pois.
25.2.2008 klo 21:25
Samuli Sorvari kommentoi:
Ubongoa ihastelin mummulassa joulun jälkeen. En innostunut, mutta se nyt ei kerro vielä mitään. Pitää ottaa pelistä tarkempi selko.
Thomas Quastoffin romanttinen laulukirja löytyi myös iTunesista. Kyseiseltä herralta löytyi myös tukku muita levytyksiä. Pitää laittaa tarkempaan syyniin. Kiitos vinkistä.
27.2.2008 klo 19:21
mummu kommentoi:
Niin, Ubongon suosio jäi kauas Menolipun vastaavasta, vaikka ihan samanlaisia spatiaalista lahjakkuutta kehittäviä elementtejä siinä on kuin Tetriksessä ja Kataminossakin. (Tällaisia puolustuksia pelihimoiset voivat aina harrastukselleen antaa…)
28.2.2008 klo 22:02
Viena kommentoi:
Ovat pikkuveljet täällä ryhtyneet tekemään bisnestä tuolla lontoonrae-suklaalla. Enhän tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja ostin 8 palaa eurolla. Ovelia poikia.