Kaleva: http://www.kaleva.fi/plus/juttu714167_page0.htm

(Nuo Kalevan linkit on muuten epäluotettavia – osoite saattaa vaihtua jos juttua päivitetään)

Jeremias: Meidän kaksi ensimmäistä on koulutaipaleensa alulla. Kummallakin menee koulu oikein kivasti, voisi sanoa jopa hyvin, kun ei ysiä huonompaa numeroa ole kertaakaan tullut. (Eivät ole siis tulleet vanhempiinsa. ;) )
Opettaja sanoi eräänä päivänä, ettei muiden lasten vanhemmat (korkea sosio-ekonominen taso koko luokassa, ei ongelmaperheitä tms) satsaa niin paljon lastensa koulunkäyntiin, kuin itse teen. Nuoremman luokalla on eräs toinen kotiäiti, vanhemman luokalla (3.) ei ketään muita. Opettajien mielestä se, että “uhraan oman urani”, on hieno ja ihailtava teko lasten koulumenestystä ajatellen. Kummankin opettaja on kertonut, että lapset, joiden vanhemmat tekevät pitkää työpäivää, ja illat käytetään harrastuksiin, jättävät usein läksyt tekemättä ja menestyvät koulussa huonommin. Meidän pojat ei harrasta mitään “hienoa”, mutta läksyjen opetteluun ja yleisiin taitoihin yritän kotiäitinä satsata. Välillä teen töitä kotoa käsin, opiskelenkin, mutta olemme yrittäneet huolehtia Miehen kanssa niin, että lasten asiat tulisi hoidettua silti riitävän hyvin. Opettajien omien kokemusten perusteella kotiäitien lapset pärjäävät koulussa paremmin kuin uraohjusten lapset.
Ei tämän ole tarkoitus olla mikään oman hännän nosto, mutta eräänlainen vastaus tutkimus-phdintaasi kyllä. Minusta tuntuu hienolta, etten opettajien mielestä ole joku surkea epäonnistuja-kotiäiti, vaan arvokasta työtä lasteni hyväksi tekevä Äiti. Kiitos siitä heille. Ja lehmällä on häntä pystyssä… vai pitäiskö tässä yhtydessä puhua lampaan saparosta isäntäväen kunniaksi? ;-)

Talouden kasvu ei suoraan korreloi mitenkään kansallisen onnellisuuden kanssa. Se on ihan muista asioista kiinni enimmäkseen. Jossain se on tutkittu, että ihmisen onnellisuusaste ei juuri rahan vuoksi nouse sen jälkeen kun tulotaso on vähintään 10 euroa päivässä.

“Himalajalla sijaitseva Bhutanin kuningaskunta on asettanut viralliseksi tavoitteekseen kansallisen onnellisuuden lisäämisen taloudellisen kasvun ohella. ”

Mielenkiintoista. Asia uutisoitiin, kun Worldwatch-instituutin 25. maailman tila -raportti julkaistiin tänään suomeksi.

Haluaisitko sinä työstäsi pelkästään pienimuotoista tukea?

Minä en pidä aihetta kulahtaneena. Tässä on kysymys minun tämänhetkisestä työstäni. Päinvastoin koen, että asiasta pitää herättää laajempaakin keskustelua ja tuoda tämä kotiäitiyden palkkaukseen liittyvä epäkohta päivänvaloon.

Epäilenpä ettei tuollaisia tutkimuksia ole. Voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta sulkea menestymiseen muut vaikuttavat tekijät pois, jotta saisi tietää miten paljon siinä kotiäitiys tai isyys yksinään vaikuttaa. Koti ei ole aina se paras hoitopaikka, mutta varmasti suurimmassa osassa perheitä se voisi olla. Uskoisin että ongelmaperheet muodostavat vain pienen osan kaikista suomalaisista perheistä.

Kotiäidin palkka ei olisi jokaiselle kotiäidille sama summa, vaan perhepäivähoitajan palkkaperusteet sopisivat myös kotiäidille: mitä useampi lapsi, sen enemmän palkkaa. Kotiäiti ei siis saisi yhden lapsen hoitamisesta sen enempää kuin perhepäivähoitajakaan. Palkan kattona voisi olla sama 4 lasta kuin perhepäivähoitajallakin. Samalla äiti, jolla on esim. kaksi lasta, voisi ottaa kaksi toisen äidin lasta hoitoonsa, ja saisi näin palkkaa 4:stä lapsesta. Kotiäiti saisi kuitenkin hoitaa kaikki omansa, vaikka heitä sattuisikin olemaan yli 4 lasta, mutta palkkaa ei kuitenkaan tulisi enempää kuin 4 lapsen hoitamisesta.

Lasten kasvattaminen ei kestä ikuisuutta. Suurimmassa osassa suomalaisperheitä on yksi tai kaksi lasta, joten heidän vanhempansa olisivat pian takaisin työelämässä. Lisäksi suurin osa korkeasti kouluttautuneita ei raskisi tyytyä alhaiseen kotiäidin palkkaan. Tällainen systeemi mahdollistaisi paremmin köyhienkin perheiden lasten kotihoidon ja olisi huojennus usealle yksinhuoltajalle.

Eikö ole ihan sama, puhutaanko lapsiperheen tukemisesta vai kotiäidin palkasta? Oleellisia asioita lienee kuitenkin eläkkeen kertyminen ja tuen suuruus. Palkka tahi tuki, ihan sama.

Kumpi tulee valtiolle (kunnalle) edullisemmaksi: perhepäivähoidon järjestäminen, jossa yksi hoitaja hoitaa 4 lasta vai palkan maksaminen 4 vanhemmalle, jotka hoitavat kotona sitä ainokaistaan (suomalaisessa perheessä keskimäärin 1,83 lasta)? Suurperheet ovat edelleen poikkeus Suomessa.

Ammattilaisten kouluttaminen alalle kuin alalle on kallista yhteiskunnalle. Ei siis ole yhteiskunnan kannalta taloudellista pitää tuomareita, muurareita, lääkerejä ja poliiseja kotona, koska heidät on koulutettu hoitamaan eri tehtäviä kuin lasten hoitoa. Jonkunhan täytyy pitää kuria yllä ja rakentaa taloja. Lastenhoitajat on koulutettu hoitamaan lapsia. Ammattikotiäidiksi ei voi alkaa kuin muutama poikkeus Suomessa ja hekään eivät voi etukäteen tietää, riittääkö hommia eläkkeelle asti. Perhepäivähoitaja taas voi hoitaa lapsia eläkkeelle saakka.

Mitään kunnon argumentteja kotiäidin palkkaa vastaan ei taida löytyä, vaan ilmeisesti jokainen palkan vastainen mielipide on pitkälle kiinni luutuneissa asenteissa. Vai löytyykö niitä? ;) Ja kyse lienee myös ihmisen luontaisesta taipumuksesta olla muutoksia vastaan.

Minä en tästä asiasta puhu suurempien rahojen toivossa. Omat pullat ovat ainakin tällä hetkellä sen verran hyvin uunissa. Ja kuvittelisin että tällainen palkkausjärjestely toteutuessaan ei kahden lapsen hoidosta toisi vielä kovinkaan paljon kotihoidontukea suurempia tuloja. Haluaisin vain tasa-arvoisen mahdollisuuden niin köyhien kuin rikkaidenkin perheiden äideille ja isille halutessaan hoitaa lapsensa kotona. Toisaalta taas uskoisin että kyseinen muutos toisi muutoksen myös kotiäitiyteen asennoitumisessa. Lisäksi se poistaisi sen inhottavan eläkekuopan, johon moni ison perheen äiti muksahtaa useiden kotiäitiysvuosien seurauksena.

Ilmeisesti ei ole vielä ainuttakaan maata joka maksaisi kotiäidille palkkaa. Suomi voisi hyvin olla tässä asiassa ensimmäinen, niinkuin oli aikanaan naisten äänioikeusasiassa.

Sattumoisin löytyi Kotipiha on lähellä -kirjasta seuraava aiheeseen liittyvä Anneli Kalliokosken runo:

“Äiti hoitaa kotona
kuutta lastaan.
Hän ei ole työssä,
sanotaan.

Päiväkodista soitetaan
lomittajaksi.
Puolivuotta hän pesee ja pukee,
syöttää ja suukottaa
päiväkodin vauvaosastolla.
Hän on työssä, sanotaan.

Kotona perhepäivähoitaja
pesee ja pukee,
syöttää ja suukottaa
lomittajan lapsia.
Hoitaja on työssä,
sanotaan.”

Mutta eipä siinä, miehenä makselen muutenkin lähinnä vastakkaisen sukupuolen eläkkeitä, sillä naisethan ehtivät nauttia eläkettä keskimäärin kymmenen vuotta kauemmin. Jotain tasoitusta sukupuolten välisille palkkaeroille.

(Huom. edellinen kannattaa tulkita mukanokkelana viisasteluna ennemmin kuin vakavastiotettavana mielipiteenä ;)