PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVATYksinhuoltajana
Viikonloppu yksinhuoltajana on kääntynyt jo voiton puolelle. Takana on (kuten kuvasta voi päätellä) varsin vauhdikkaita päiviä. Lapsille on itsestäänselvyys, että kun äiti on poissa ja isä hoitamassa, niin ohjelmaan kuuluu vähintään uimahallireissu ja sen jälkeen mennään tietenkin MäksRonaltsiin. Ja niinhän sitä sitten mentiinkin.
Talviset kelit houkuttelivat myös luistelureissulle. Liina ja Sohvi luistelevat jo hienosti ja Leevin aika kuluu kiekkoa lämiessä. Itsellekin reissu käy kuntoilusta. Kun pakkaa kolme lasta mailoineen ja luistimineen pulkkaan, ottaa oman mailan ja luistimet olalle, koiran talutushihnaan ja raahaa koko komeuden ensin kentälle ja lopuksi vielä kotiin, tietää todella käyneensä jossain.
Mutta ei armoa. Kun lapset on riisuttu ja vaatteet laitettu paikoilleen, luistimet kuivattu ja tehty ne miljoona muuta asiaa jotka pitää lasten kanssa sisääntullessa tehdä, niin heti vain ruuanlaittoon. Ja sen jälkeen keittiö siistiksi. Ja sitten roikkuukin jo Leevi lahkeessa kirjan kanssa…
En kadehdi yksinhuoltajia. Kotiäitejä ja -isiä kunnioitan suuresti. Lasten hoitaminen kotona on täyttä työtä, täysin verrattavissa työhön, joka tehdään työpaikalla palkkaa vastaan. Sanovat muut mitä tahansa.
17.2.2008 klo 17:27
Viena kommentoi:
Missäköhän Emppu on mahtanut olla?
17.2.2008 klo 21:10
Samuli V. kommentoi:
Eläminen on työtä. Itse olen joskus pohtinut sitä, että jos tuolla maailmalla kulkiessa tekee erilaista fyysistä työtä, hakkaa halkoja, kantaa kauppakasseja tai pyöräilee töihin, sen saattaa tehdä ihan omia aikojaan. Mutta miksi joskus tuntuu, että sen tiskivuoron hoitaminen tai varsinkin viikkosiivouksen teko on aivan ylivoimaista?
En ymmärrä. Ihan samalla tavalla siinä on ponnistettava lihaksiaan, ja aivojaankin, jälkimmäisiä sitä paitsi varsin kohtuullisesti. No, kertokaa te.
Lasten kanssa olosta voi muuten ammentaa ajoittain yhtä jos toistakin hauskaa. Tänään söimme lättyjä kahvin kanssa. Aikuiset olivat pöydässä, neljävuotiaalle oli luvattu myös lättyä, ja oli ollut myös puhetta jäätelöstä siinä päällä.
-Tuu syömään lättyä.
-Onko siinä jäätelöä päällä?
-No joo, tai oikeastaan jätski jäi lätyn alle.
-No en minä sitten ota.
-No minä syön sitten tämän.
-Joo, syö, ja laita mulle semmonen lätty, jossa on jäätelöä päällä.
-Entä jos käännän tämän ylösalaisin niin että jäätelö on päällä?
-Hyvä idea! ,huudahtaa neljävuotias ja saapuu paikalle.
17.2.2008 klo 21:50
Lotta S kommentoi:
Samuli, tuon lastenhoitovuoron voi ottaa monella tavalla ;o) Sinä olet ilmiselvästi käsittänyt sen niin, kuin toivoisin kaikkien isien käsittävän. Toinen ääripää on se, että isä tässä nyt istuu koneella, käykäähän lapset tekemässä keittiössä pari leipää. Ja tämä ei edes ole mikään huono vitsi, vaan näin se joskus menee!
17.2.2008 klo 21:51
Samuli Sorvari kommentoi:
Samuli V: Luulisin, että kyse on orientoitumisesta ja asenteesta. Kun lähdet töihin, lähdet töihin. Kun olet kotona, olet kotona. Lähtökohdat tekemiselle on vähän erilaiset. Pitäisi ajatella, että kun olet kotona, olet siellä lapsia varten, eli töissä. Siksi juuri säälin yksinhuoltajia. Työtä lähes vuorotta…
Nelivuotiaalla on sana hallussa. Meilläkin viikonlopun aikana tuli lasten (lähinnä Leevin) suusta hyviä juttuja ja ajattelin aina, että tämä pitää kertoa Empulle. Kun Emppu sitten tuli kotiin, en muistanut ainuttakaan :(
17.2.2008 klo 21:52
Samuli Sorvari kommentoi:
Lotta: Niin se valitettavan usein meillä menee. Mutta nyt oli mulla ihan oikea “vastuuvuoro”. Se on eri juttu se.
17.2.2008 klo 22:02
Samuli Sorvari kommentoi:
Viena: Emppu oli mökkireissulla naisporukan kanssa. Ratsastusta, saunomista, tärkeiden asioiden setvimistä ja niin edelleen. Tiedäthän sinä…
17.2.2008 klo 22:27
Paula kommentoi:
Aivan näin, lasten hoitaminen on täyttä työtä ja täysin verrattavissa palkkatyöhön ja josta myös kuuluisi maksaa palkkaa. Tämä epäkohta täytyy korjata.
17.2.2008 klo 22:57
Ilkka kommentoi:
Lasten vanhemmat työnantajana maksakoon palkan lasten hoitajalle. Jos palkollisena on toinen vanhemmista, ei siinä tienaa kuin verottaja.
Onneksi meillä Suomessa on hyvä tukijärjestelmä. Valtion päättäjät ovat tehneet lapsiperheen kannalta viisaita päätöksiä. Lapsilisät, vanhempainrahat ja kotihoidontuet…siitä että huolehtii omista lapsistaan.
On puutarhanhoitokin kovaa työtä, mutta siihen ei saa mitään tukea.
17.2.2008 klo 23:18
Samuli Sorvari kommentoi:
Ilkka: Vähän samoilla linjoilla olen. Hyvin on asiat Suomessa. Periaatteellisella tasolla pieniä epäkohtia systeemissä kyllä vielä on. Ajatellaanpa kahta perhepäivähoitajaäitiä, joilla molemmilla on vaikkapa kolme lasta. Heille on “edullisempaa” hoitaa toistensa lapsia, kuin omiaan.
Suunta on oikea, mutta ainakin minä arvostaisin omien lasten hoitamista rahallisesti vielä nykyistä enemmän. Toisaalta opettajan työssä huomaa, että joillekkin lapsille olisi lottovoitto olla jonkun muun, kuin oman äidin / isän hoidossa. Onneksi nämä ovat silti vain ääritapauksia.
18.2.2008 klo 12:00
Emppu kommentoi:
Tuota noin…
Tällä kertaa en välitä Samuli-mieheni linjoista, vaan sanon suoraan, että olen Paula sinun kanssasi samaa mieltä.
Mutta, (vuoksi hitaan ajatuksen juoksuni) en ole päässyt vielä hyviin lopullisiin perusteluihin. Siihen asti olen kyllä ehtinyt, että seuraavanlaisia ajatuksia on tullut mieleen.
En vertaisi kasvien kasvattamista lasten kasvattamiseen. Se on totta, että ne kumpikin on työtä. Mutta onko lasten synnyttäminen ja heidän kasvattamisensa vain harrastus, johon jokainen saa mielenkiintonsa mukaan ryhtyä? Eikö tämä yhteiskunta jatkuakseen tarvitse ihmisiä? Mikä tekee jonkun esineen tai tuotteen kehittämisestä arvokkaampaa kuin yhteiskuntakelpoisen ihmisen kasvattaminen?
Mieheni ajatuksiin viitaten, yhteiskunnassamme on monia epäkohtia. Onko hyvä, että yksinhuoltaja on töissä koulujen loma-aikoina? Päivähoitoon oikeutetut lapset saavat kyllä asianmukaista hoitoa, mutta mihin pistetään esimerkiksi seitsemänvuotias ekaluokalta kesälomalle päässyt lapsi? Viisaat ovat myös päättänet, että iltapäiväkerhot ym. ovat tarpeettomia jo kolmasluokkalaiselle koululaiselle. Olen eri mieltä! Kymmenvuotias yksin kotona kuvaruutu seuranaan useita tunteja päivässä. Ei kiitos.
Kukkien, koirien ja lampaiden kasvatus ovat harrastuksia, ja niiden omistajat rypekööt suossaan johon ovat hypänneet. Mutta lasten kasvatusta ei voi siihen verrata!
18.2.2008 klo 13:06
Jeremias kommentoi:
Eikai niitä lapsia kannata täällä kalliissa suomessa synnyttää & kasvattaa. Tuodaan ne tänne kiinasta niinku kulutuselektroniikkakin, huomattavasti pienemmillä kustannuksilla selvitään.
18.2.2008 klo 13:32
Anna K. kommentoi:
Samaa mieltä Jerkun kans.
18.2.2008 klo 16:56
matti kommentoi:
Kyllähän niitä monet tuokin. Ja jotku aattelee että vastuutonta synnyttää tänne suomalaisia kun idässä on miljoonia kodittomia ja vanhemmattomia.
Se on aika lyhytnäköinen peruste jättää suomalaiset synnyttämättä.
Niin kauan ku suomalainen verotus- eli tulonsiirtojärjestelmä säilyy nykyisellään, on oikeutettua pitää kotona omiaan hoitavien puolia taloudellisesti. Eli asianmukainen tuki sille työlle. En tiiä onko kuitenkaan mielekästä verrata ihan suoraan palkatun hoitajan ja kotona hoitavan vanhemman tukitasoa.
18.2.2008 klo 23:58
Samuli V. kommentoi:
Matille: Olen myös kuullut puhuttavan tuosta kiinalaistuonnista ja suomalaiskansallisen lisääntymisen moralisoinnista. Minusta moralisointi/synnyttämättä jättäminen ei varsinaisesti ole lyhytnäköinen peruste. Se on ihmisyyden vastainen peruste.
Adoptio itsessään on tietysti aivan mahtava asia ja mahdollisuus perheelle, oli mahdollisuus biol.lapseen eli ei.
19.2.2008 klo 0:15
Paula kommentoi:
En tahdo kotiäidin työhöni mitään lisätukea, vaan rehellistä palkkaa, josta maksaisin veroja siinä missä muutkin, ja joka lisäksi kartuttaisi eläkettä. Mikä ero on sillä hoitotyöllä mitä tekisin, jos hoitaisin naarpurin lapsia, kuin tällä työllä mitä tällä hetkellä teen omien lasteni parissa?
Mielestäni systeemin pitäisi toimia niin, että toinen vanhemmista voisi halutessaan tehdän kotiäidin TYÖTÄ. Tällä hetkellä on useita äitejä, jotka ovat taloudellisista syistä pakotettuja kodin ulkopuolelle töihin.
Mutta onneksi raha on vain maallista mammonaa ja olen valmis venyttämään penniä, jotta voin tarjota lapsilleni kiireettömän ja paineettoman lapsuuden ympäristössä, jossa ei ole tulosvastuuta, ylisuuria lapsiryhmiä ja ylityöllistettyjä hoitotätejä, jotka rustaavat lapsikohtaisia kasvatussuunnitelmia, jotka suurista ryhmistä johtuen jäävät pelkäksi mustaksi valkoisella.
19.2.2008 klo 0:34
Ilkka kommentoi:
Otan kiitollisena vastaan kaiken tuen mitä valtiovalta meille tarjoaa. Ilman muuta kannatan lasten hoitotyön tukemista.
Mutta palkka ja tuki ovat eri asia. Kenen tehtävä olisi maksaa palkka isälle tai äidille, jos je hoitavat omia lapsiaan? Hyödyn saaja tästä työsuoritteesta on perhe, lapset ja vanhemmat. Eikö siis ole luonnollista, että he myös palkan maksaisivat. Onneksi vanhemmat saavat jäädä hoitamaan lapsiaan kotiin ilman palkkaa, talkoilla. Siihen jos määrättäisiin vaikka minimipalkka, niin jo tulisi työnantajakuluineen kallis tikki. Ja toisen puolison nettopalkallahan pitäisi pystyä maksamaan koko lysti.
Ajattelen, että olisi yhteiskunnan etu, jos vanhemmat hoitaisivat lapsiaan kotona. Etu ei ole kuitenkaan taloudellinen, sillä lapset voisivat olla suuremmissa ryhmissä päivähoidossa ja vanhemmat muualla ansiotyössä keräämässä veroja yhteiskunnalle.
Tuotten tai esineen suunnittelu ja valmistus tehdään nimenomaan sen takia, että se voidaan muuttaa rahaksi, vaihdon välineeksi. Palkkaa maksetaan työntekijälle, koska hän on resurssi joka mahdollistaa tuotteen tekemisen ja myymisen. Eli palkkakustannus on panos joka tuottaa työnantajalle voittoa.
Yhteiskunta jatkuakseen tarvitsee ihmisiä. Valtio pyrkii edesauttamaan syntyvyyden kasvua monilla lapsiperheiden tuilla. Suomen valtio huolehtii kansalaisistaan jos minkälaisilla tuilla ja palveluilla. Toisaalta valtio pyrkii toiminnallaan ja opetuksillaan säännöstelemään syntyvyyttä. Ristiriitaista.
Kärjistäen sanoisin, että Suomessa lasten synnyttäminen ja heidän kasvattamisensa on melkein kuin harrastus, johon jokainen saa mielenkiintonsa mukaan ryhtyä. Miksi siis maksaa palkkaa harrastuksesta. Ne, jotka eivät lapsimääräänsä säännöstele, eivät palkkaa tarvitse – se kun ei lapsimäärään vaikuta kuitenkaan.
Suomessa on järjestetty pienten lasten hoito valtion puolesta. Vaikka meidän lapsille olisi parempi, että äiti hoitaisi heitä kotona (ehkä isäkin), on yhteiskunnan kannalta varmempaa laittaa lapset koulutetun hoitajan vastuulle edes päivisin.
Vaikka vertaus ontuisikin, vertaanpa kuitenkin.
Lapsia syntyy ja niitä tarvitaan. Hoitaminen on kovaa työtä. Omien lapsien hoitamisesta vaan ei saa palkkaa. Lastenhoitoon saa tukea valtiolta.
Asuntoja rakennetaan ja niitä tarvitaan. Rakentaminen on kovaa työtä. Oman kodin rakentamisesta vaan ei saa palkkaa. Asumiseen saa tukea valtiolta.
19.2.2008 klo 1:08
matti kommentoi:
Minusta on kovastikkin eri asia, hoitaako omia lapsia kotona vai naapurin lapsia naapurissa. Sen verran tärkeitä nämä omat mulle on, henkilökohtaisia. Kyllä tuntuis tympeeltä morjenstaa joka aamu omille ja painella naapuriin laskemaan tunteja kohti kuuttatoista. Jos asiaa ajattelee puhtaasti rahan kannalta, niin ei se sitten ole eri asia. Ite en kyllä osaa ajatella asiaa melkein ollenkaan rahan kannalta, kun mietin mitä kaikkea muuta siihen liittyy. Sen verran vaan että saa ruokaa kuvun alle ja lämmintä päälle. Oman kokemuksen mukaan valtion tuki riittää siihen, eikä sitä oo suuremmaksi tarkoitettukaan. Välillä on kyllä tarvittu sukulaisten apua tai visan vingutusta. Onneksi on ollu molempia! Jälkimmäisestä voi koitua harmia pitemmän päälle, käytettävä varoen. Edellisestä jää kiitoksenvelkaa koko loppuiäksi, sen voi kuitata aika mukavalla tavalla eli kyläilemällä ja muistamalla.
Aattelen samoin ku Ilkka. Kaikki tuki mitä valtio tai kunnat tarjoaa, kannattaa ottaa vastaan. Siinä on tyhmää nöyristellä, kun jokainen ite jatkuvasti niitä tukia osaltaan kustantaa. Se minkä saa takas on kotiin päin ja jos sattuu saamaan enempi ku maksoi niin eiköhän vielä ehdi koitua toisinkin päin. Siihen tämä hyvinvointiyhteiskunta perustuu. Jossain luki, että keskimäärin suomalaiset on nettosaajia aina 35-vuotiaaksi asti. En tiedä miten suurperheissä. Senhän voi jotenkuten laskea – paljonko tulee selvää rahaa tilille tukina, paljonko verohelpotuksia. Kuinka paljon maksaa veroa. Sitten vähän vaikeammat, paljonko työnantaja maksaa palkasta työnantajamaksuja jne. On siinä varmaan paljon muitakin mitä en heti hoksannu.
Se ois sitten eri asia, jos veroja kerättäis vain turvallisuuden ja koskemattomuuden ylläpitämiseksi ja kaikki muu perustuis siihen mitä ihmiset haluaa ja mistä ovat valmiita maksamaan tai itsensä vakuuttamaan. Mikä meidän kunkin tilanne sillon ois? Mitä kouluja olis käyty ja missä oltais töissä. Käviskö kumpiki töissä vai oisko toinen lasten kans kotona. Ja huom! Tämä ei ole mikään jenkkilän malli – siellähän maksavat nykyään aika paljonkin veroja, ja esmes terrorisminvastainen sota ei tule veronmaksajille aivan ilmatteeksi.
19.2.2008 klo 11:39
Emppu kommentoi:
Ilkka: Sanoit, että hyödyn saaja olisi perhe jne. Eikö hyödyn saaja ole silloin koko yhteiskunta? Yhteiskunta koostuu perheistä. Kun perhe voi hyvin, hyödynsaaja on yhteiskunta.
On eri kysymys sitten, mitkä tekijät vaikuttavat perheen hyvinvointiin. Jos nyt olisi niin onnellisesti, että kotona työskentelevät saisivat minimipalkkaa, niin kuitenkaan kaikki äidit eivät hoitaisi lapsiaan kotona. Kaikki eivät ole hyviä kotiäitejä, olipa yhteiskunnan rahallinen arvostus mikä tahansa.
Emme ole nähneet, mitä vaikuttaisi se, jos yhteiskunta maksaisi palkan kotiäideille. Mutta tuo äsken mainitsemani seikka ja se, että päiväkodin rakentaminen, ylläpitäminen jne työllistävät myös paljon ihmisiä ja maksavat yhteiskunnalle, lieventävät asiantilan muutosta aika tavalla. Joka tapauksessa jotkut niitä lapsia hoitavat ja joku niille maksaa palkkaa. Paljon vapautuisi työvoimaa päiväkodeista ja iltapäiväkerhoista ym jos niitä ei tarvittaisi. ; )
Mutta se, että kotiäitejä ei suosita rahallisesti, tekee kotona olosta tympeämpää kuin mitä se on. Harvat äidit hoitavat lapsiaan kotona.–>Kotiäidit ovat usein yksinäisiä. Kotiäidin työ ei ole arvostettua rahallisesti –>Kotiäidin työ ei ole arvostettua muutenkaan, ja kotiäidin “työitsetunto” on usein huonohko. Ja nämä ongelmat ovat äideillä, jotka kuitenkin pitävät työstään kotona ja tuntevat olevansa omalla alallaan. Tässä kokonaiauudessa kärsijä on usein loppupelissä lapsi.
Tänä päivänä pauhataan kiireestä ja stressistä ja ylivirikkeellisyydestä, jotka uuvuttavat lapsen ja tekevät hänestä levottoman. Mutta valitettavasti lapsiperheen arki on monesti tuota kaikkea edellämainittua perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Olipa hoitopaikka kuinka hyvä tahansa. Kun haetaan lapset väsyneenä puoli viideltä hoidosta, käydään kaupassa, tehdään ruoka ja harrastuksiinkin on ehdittävä, niin tilanteen voimme kuvitella kaikki. On työssä käyviä äitejä, jotka pärjäävät hyvin lasten ja kodin kanssa, vaikka tunnustavatkin yleensä, ettei se ole helpointa.
Mutta on myös äitejä, jotka väsyvät yrittäessään toteuttaa uraäidin yhtälöä, mutta tekevät sen kuitenkin, rahallisista syistä. Minun uskalias mielipiteeni on, että yksikin tällainen äiti lapsineen on liikaa. (Onneksi on paljon perheitä, joissa raha ja vauraus ja elintaso eivät ole ylemmällä sijalla arvoasteikossa kuin lasten hyvinvointi.)
Ps. Voit käyttää sanan “äiti” kohdalla sanaa “vanhempi”.
19.2.2008 klo 13:13
Jeremias kommentoi:
“Kun perhe voi hyvin, hyödynsaaja on yhteiskunta.” -> “Kun yhteiskunnan yksikkö voi hyvin, hyödynsaaja on yhteiskunta”
Eihän tässä ole kyse siitä etteikö hyötyä tule, vaan siitä miten se hyöty jakautuu. Perheitä on suomalaisesta yhteiskunnasta n. 77%, joista lapsiperheitä noin puolet.
Suomessa ollaan käsittääkseni lapsiperheiden tukemisen suhteen maailman huipulla, mikä tietysti tarkoittaa sitä ettei lapsettoman kannata jäädä tänne lapsiperheiden tukiaisia maksamaan vaan mennä halvan verotuksen maihin elbailemaan. Siinä vaiheessa kun lapsia tulee niin voikin muuttaa takaisin suomeen.
19.2.2008 klo 14:36
Venla kommentoi:
Minä en ole samaa mieltä siitä, että kotiäidin työ on täysin verrattavissa johonkin muuhun palkkatyöhön ! Voin kokemuksesta jo sanoa, että on AIVAN eri asia vääntäytyä palkkatyöhön joka aamu klo 8:ksi kuin “työskennellä” kotona omien lasten kanssa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitää tukea niitä, jotka päättävät hoitaa lapsiaan kotona. Perheverotus olisi hyvä. Kotiäidillekin pitäisi kertyä eläkettä.
Kotiäidin työn rinnastaminen palkkatyöhön on vaikeaa monestakin syystä. Kuka on työnantaja? Mikä on työaika? Mistä vuosilomasijaiset? Siksi ehkä kotihoidon tuki on parempi ilmaus kuin kotiäidin palkka. Ja kuka valvoo, että kotiäiti ei esimerkiksi surffaa netissä kesken työpäivän, ja muistaa joka päivä askarrella ja laittaa terveellistä ruokaa? Afrikan tähden pelaamisesta puhumattakaan. Pitäisikö kotiäidin palkkaa saavilta vaatia jonkinlainen koulutus? Nykyaikana valitettavasti monille lapsille on parempi olla päiväkodissa kuin kotona.
Se on tosiasia, että esimerkiksi lähihoitajan koulutuksen saanut äiti ei juurikaan edes hyödy rahallisesti siitä, että menee töihin sen sijaan, että hoitaa lapsiaan kotona. Nettotuloista kun vähentää päivähoitomaksut, työmatkakustannukset, valmisruoat (kun ei itse ehdi tehdä niin paljon) niin käteen jää ehkä pari sataa euroa. (Riippuu tietysti myös toisen vanhemman tuloista ja päivähoitomaksun suuruudesta). Harva vaivautuu käymään töissä tuon parin sadan euron takia, jos voi myös olla kotona lastensa kanssa.
Minä voisin hoitaa kotona omia lapsiani paljon vähemmällä palkalla kuin jossain muualla muiden lapsia. Siis nipistämään elintasosta, että saan itse hoitaa omia lapsiani.
Joskus myös perheen kannalta voi olla hyvä ratkaisu se, että molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapsilla on hyvä, osaava hoitaja. Älkäämme siis syyllistäkö niin koti- kuin työssäkäyviäkään äitejä…
19.2.2008 klo 14:47
Samuli Sorvari kommentoi:
Venla: Älköön kukaan syyllistykö näistä keskusteluista. Ihan sama mitä muut ajattelee, mutta totuus on se, että ei kotiäidille tai -isälle voi maksaa palkkaa omien lasten hoidosta. Sehän on selvä kuin vesi. Sen sijaan kotiäitiyttä pitäisi arvostaa ja tukea muulla tavoin, että se olisi myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Eläkkeen kertyminen olisi juuri tätä arvostusta.
Siitäkin olen samaa mieltä, että monesti lapsille voi olla parempi olla osaavassa hoidossa kuin kotona väsyneen ja motivaation puutteesta kärsivän äidin tai isän kanssa. Monesti taas ei, riippuu niin monesta asiasta. Se riippuu myös paljolti yhteiskunnan paineesta ja asenteesta joka vaikuttaa kotiäidin/ -isän orientaation olla lasten kanssa kotona.
Siksi siis eduskuntaan sellaisia edustajia, jotka ovat valmiina edesauttamaan lapsiperheiden kotihoidon tukemisen suotuisaa kehitystä.
Oliko vielä muuta?
19.2.2008 klo 17:34
Venla kommentoi:
Samppa: en minä näistä keskusteluista syyllisty, vaan siitä, että olen menossa töihin. Minun osaltani ei muuta.
19.2.2008 klo 19:18
mummu kommentoi:
Aika mielenkiintoista. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt aikoinaan aiheesta ihan tutkimuksiakin. Sen olen tiukkaan laskenut, että jos menen töihin tai opiskelen ja minulla on esim. neljä alle kouluikäistä lasta, yhteiskunta tukee lasteni päivähoitoa missä tahansa hoitolaitoksessa n. nelinkertaisella määrällä verrattuna siihen, että hoitaisin heidät itse kotona. (Laskelmat perustuivat silloisiin tietoihin yhden päivähoitopaikan nettohinnasta yhteiskunnalle) Puhumattakaan siitä, miten paljon lasteni sairastaessa kuormitan välillisesti yhteiskuntaa joutuessani lasten sairastuessa aina jäämään pois töistä jne. Mutta se saa nämä myllyt pyörimään…
Kuitenkin joskus omakohtaisesti rankimpina lastenhoitovuosina joskus 80-luvun lopulta löysin yliopiston kirjastosta pienen vihkosen, jossa oli laskettu kotiäidin työn arvo yhteiskunnalle. Silloin ei kotihoidontuesta puhuttu mitään. Siinä oli laskettu, että yhden lapsen kotona hoitaminen säästää yhteiskunnan varoja pyöreät 3500 mk, mikä oli tosi paljon silloin aikoinaan…
Vaikka raha ei ratkaisekaan, olisi tärkeä ottaa myös nämä laskelmat huomioon.
Monissa muissa eurooppalaisessa valtiossa hommat hoituvat Ilkan idealisoimalla tavalla. Siellä yhteisverotuksen tms. verotuspoliittisin keinoin on tuettu sitä, että äidit voivat olla pitkään kotona ja isän kuuluu huolehtia äidin eläketurvasta. Tässä yhteiskunta taas säästää niin, että esim. kouluruokailua ei tarvitse järjestää, koska lapset käyvät kotona syömässä ja äidit hoitavat paljon nykyisten kouluavustajien tehtäviä. Malleja on monia.
Kyllä kotiäitiyteen pitäisi sen palkan myötä sitten liittää aika paljon kasvatuksellisia tavoitteita ja velvoitteita, jos siitä maksettaisiin palkkaa. Kyllähän voisi käydä niin, että äidit vain kiillottaisivat kotiaan tai tesisivät ihan muita hommia kuin lasten kasvun kannalta tärkeitä.
Muuten, jos miettii, mikä merkitys puutarhanhoidosta on ihmiskunnan ravinnon- ja hapensaannin kannalta, ei olisi ollenkaan huonoa, että ihmiskunta maksaisi siitä, että joku suostuu tuottamaan hiilisyöppöjä hapentuottajia kuntoaan kohottaakseen ja mielenterveyttä kohentaakseen kuin että sen sijaan kuluttaa arvokkaita energiavarojamme joissain lämmitetyissä/jäädytetyissä/ylivalaistuissa halleissa ja kuormittaisi kunnallisia mielenterveyspalveluita…
19.2.2008 klo 23:38
Paula kommentoi:
Tämä on mielenkiintoinen aihe, eikä kenenkään tarvitse tässä loukkaantua. Kyllähän sitä osataan asiallisesti keskustella. Asiat riidelkööt, ei ihmiset.
En vertaa kotiäidin työtä ja palkkatyötä tunteellisella tasolla, siinä mielessä ne ovatkin aivan eri luokkaa. Mutta on niitäkin ihmisiä, jotka tekevät sitä virallista palkkatyötään kotoakäsin, eivätkä siis vääntäydy aamulla aikaisin töihin. Vaikka aikaisinhan se kotiäidin työkin alkaa. Jo hyvästi ennen kahdeksaa.
Käsittääkseni Suomen antama tuki lapsiperheille ei ole huippuluokkaa, vaan esimerkiksi Norja päihittää meidät mennen tulle. Korjatkaa jos olen väärässä.
Kuka maksaa perhepäivähoitajan palkan tai päiväkodin työntekijän palkan? Perhepäivähoitajana saan palkkaa mutta kotiäitinä en, vaikka työ on sama. Onko perhepäivähoitajalla kasvatuksellisia tavoitteita ja velvoitteita? Kuka valvoo, että perhepäivähoitaja ei täytä ristikoita tai surffaa netissä samalla, kun lapset katsovat päivät pitkät videoita?
Kotiädin työaika, josta maksetaan palkkaa olisi luonnollisesti se 8 tuntia. Kysymys vuosilomasijaisista on mielenkiintoinen. Vuosilomasijainen voisi sitten olla esim. kunnan palkkaama perhepäivähoitaja.
Kaipaisin euromääräisiä laskelmia siitä, miten paljon halvemmaksi yhteiskunnalle tulee lastenhoitaminen kotona. Pari vuotta sitten sanottiin, että lapsen hoitaminen päiväkodissa maksaa kunnalle keskimäärin 700 euroa kuukaudessa. Lisäksi koen että luonto säästyy, kun en joka aamu aja autolla päiväkotiin, töihin ja samaa reittiä takaisin. Oma työssäkäyntini tarkoittaisi väistämättä toisen auton hankkimista. Epäilen myöskin ettei päviäkodissa suostuttaisi käyttämään lapsilla kestovaippoja.
19.2.2008 klo 23:55
Emppu kommentoi:
Hyviä pointteja kaikilla!
Tuo sairastelujuttu tuli mullakin mieleen. Suurissa ryhmissä sairastellaan enemmän, käytetään siis enemmän terveyskeskuksenkin palveluja vanhemman työpaikan kärsimyksistä puhumattakaan. ;)
Vensmu-siskoseni. Musta välillä tuntuu että tämä kotiäidin työnkuva on aika raskas. Pitänee kysyä sinultakin asiaa uudestaan parin vuoden päästä, kun olet kokenut sen kotiäidin työn vaikkapa neljän lapsen kanssa, kouluunlähtemisineen, ilman siivoojaa, puutarhuria, talon huoltomiehiä ja aupaireja… No höh. Ymmärräthän sinä. Kotiäideilläkin voi olla aika erilaisia tilanteita. Ja äläpä luule että minä ketään syyllistelen täällä! Itsehän olen aika vähän tätä kotiäidin elämää kokenut myöskin, vähemmän kuin sinä. Ja kokonaan kotona en varmaan osaa ollakaan.
Mutta kyllä minä olen nauttinut työstäni tänään ja eilen! Aurinko paistoi kumpanakin päivänä, ja olemme käyneet luistelemassa ja retkellä ja olen itsekin saanut luistella!
20.2.2008 klo 2:16
matti kommentoi:
Täälläkin on nautittu kotitöistä! Muista ku tavaroiden keräilystä. Joulun alla joskus pari kertaa aurinko erehtyi paistamaan työpaikan ikkunasta. Päivän paras aika kului konttorituolissa ja kotiinlähtiessä oli jo pimeetä. Nyt aurinko on paistanu monta päivää – mikäs sen mukavampaa kun pukea lapset pihalle ja painua ite perässä pulkkamäkeen. Eivät kyllä suostuneet laskemaan vaippasäkistä tehdyllä liukurilla, joten otin sen ite alle ja hyvät oli vauhdit.
Nuorimmainen nukkui 4 tunnin päiväunet ja kolme muuta viihtyi omissa leikeissä. Ehin laittaa lounaan jälkeen päivällisen valmiiksi ja paikat kuntoon. Lapsille lukemisessaki ehdin kunnostautua muutaman minuutin, kunnes tämä nuorimmainen heräsi siinä neljän jälkeen – pelkän aamupuuron voimin ja vielä hymyillen ja jutellen. Lasten vuoteet jäi kyllä petaamatta.
Sillon ku on näin mukava päivä, ei viiti noista raha-asioista paljon murehtia. Tiedän kyllä ettei kaikki jaksa ihan yhtä valoisasti suhtautua kotivanhemmuuteen… Puhumattakaan että meiän kaikkien neljännet nukkuis neljän tunnin päiväunia. Tsemppiä kaikille kotona hoitaville!
Aiemmin tulikin jo esille että kotivanhemmat on yksinäisiä. Päiväkahviseura ja lapsille kavereita olis kyllä tervetullutta vaihtelua arkeen! Tilanne on kaikesta huolimatta se, että suurin osa kotona hoitavista on äitejä, ja yks isä ei kehtaa ruveta pyytelemään puolituttuja naapurin äitejä seuraksi. Tyhmänä pitäisivät. Enkä etes juo kahvia. Voihan tuota lukea kalevaa ja muita lehtiä mitä posti on kantanu. Tai istua koneella. Pikkusisko on hoitajana naapurikadulla, pitänee pyytää sitä usiammin käymään!
20.2.2008 klo 12:08
Venla kommentoi:
Paula: en minä todellakaan oikeasti loukkaannu enkä edes syyllisty. Minusta tämä on todella hyvä aihe keskustella! Juuri luin Suomen kuvalehdestä, että Suomessa yhden tulonsaajan (monilapsiset) perheet ovat verotuksellisesti heikoimmassa asemassa. Lapsiperheiden asemaa pitäisi parantaa. Verohelpotuksilla tai muuten. Lasten hoitoon pitäisi saada joustavampia järjestelmiä. Kannattaisin ehdottomasti sitä, että päiväkotien lapsiryhmäkokoa pienennettäisiin. Päiväkodit ovat bakteerihautomoja ja sairastavuus on suuri. Alle kolmivuotiaita en laittaisi päiväkotiin ollenkaan, heille paras paikka on oma koti tai perhepäivähoito. Mielestäni tulisi enemmän tukea yksityistäkin hoitoa, jolloin perheellä olisi vapaus valita paremmin lastensa hoitopaikka. Että päiväkotiin ei tarvitsisi mennä taloudellisista syistä. Olen laskenut, että meidän perheelle maksaisi vähintään 600-700 e kuukaudessa enemmän, jos palkkaisimme yksityisen hoitajan sen asemesta, että käytämme kunnallisia hoitopalveluja. Lisäksi muut työnantajavelvoitteet, kuten sijaisen hommaaminen, jos hoitaja sairastuu.
Olen kyllä miettinyt kerran jos toisenkin, mitä elämästä tulee, kun menen töihin kolmen vuoden jälkeen. Päiväkoti ei ole vaihtoehto. Jos emme saa kunnallista perhepäivähoitajaa kotiin, palkkaamme yksityisen hoitajan. Äiti kulkee töihin pyörällä, 4,6 km yhteen suuntaan ja saa samalla liikuntaa. Toista autoa ei tarvita :-) Ja isä hoitaa lapsia kotona ensimmäiset kaksi kuukautta.
Emppu: kotiäidin työ ON raskas, minä sen myönnän. Siksi minä tästä töihin livistänkin.
20.2.2008 klo 18:57
Nikolaus kommentoi:
Heh, tätä keskustelua lukiessani iski välitön Déjà vu, mutta sitten muistinkin että luin helsinginsanomien keskustelupalstalta etäisesti tätä asiaa sivuavaa keskustelua. http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=99878. Tosin Venla taisi jo mainita kyseisestä uutisesta. Mielipiteitä molemmissa keskusteluissa oli monenlaisia, mutta yhteinen piirre oli siinä, että kaikki mielellään haluaisivat lisää rahaa, ja kaikki myönsivät että lapsiperheillä ei ole helppoa. Molemmista keskusteluista löytyi myös itsestäänselvä parannus nykyiseen tilanteeseen verrattuna, joka olisi mielestäni myös realistinen, eli perheverotus. Tähänkin voisi lisätä vielä ehdon, että pitää olla alle kouluikäisiä lapsia hoidettavana jotta voi päästä perheverotuksen piiriin, niin a vot. Sitten voisi kukin perhe päättää keskenään kuinka verotuksesta säästetyt eurot sitten kulutetaan. Laitetaan raha joko eläkerahastoon tai normaalikulutukseen, miten kukin tykkää.
Offtopiccina voisin lisätä, että tuli vain mieleen tuosta elämän raskaudesta, että silloin kun olin armeijassa, niin ajattelin että siviilielämä on tähän verrattuna jatkuvaa euforiaa. No, tietenkään se ei ole sitä, ja valtaosa tuosta inttiaikaisesta mielikuvaharhasta selittyy aita-ruoho vertauksella. En silti menisi mistään hinnasta takaisin inttiin, eikä elämässäni sinänsä ole yhtään asiaa mistä voisin valittaa, PAITSI että rahaa voisi olla enemmän ja työtä vähemmän. ;P
20.2.2008 klo 19:02
mummu kommentoi:
Niin, vielä siihen aikaisempaan keskusteluun siitä, kuuluuko kotiäidille maksaa palkkaa vai ei, kannattaa hakea ulottuvuuksia. Kun jossakin vaiheessa on hoksattu, että yhteiskunnan kannattaa ohjailla sitä, mitä ihmiset tekevät, jotta kaikkiin tärkeisiin hommiin saataisiin tekijät ja ettei millään alalla olisi liikaa tekijöitä. Ettei tulisi millekään alalle ylituotantoa ja joku sektori jäisi kokonaan hoitamatta. Aikanaanhan ajateltiin niinkin, että kukin kouluttakoon itse omat lapsensa. Sitten hoksattiin, että valtava lahjakkuusreservi jää kouluttamatta vain sen takia , ettei vanhemmilla ole varaa/ ymmärrystä / arvostusta hoitaakseen tämän homman. Ja taisi tasa-arvollakin olla merkitystä tuon jana ajattelussa. Nykyään kukaan tuskin ajattelee, että kansanopetuksen järjestäminen olisi ollut vikatikki. Harva teistäkään istuisi siellä koneen ääressä tuollaisia korkealentoisia ajatuksia pohtimassa, jos koulutukseenne uponnut raha olisi pitänyt maksaa iskän ja äitin lompsasta. Joskus vuosikymmen sitten yhden oppilaan vuosikulut yhteiskunnalle taisivat olla kahdenkymmenentuhannen markan (=3400 €) vuosiluokkaa. Jos jostain perheestä olisi ollut silloin koulussa yhtäaikaa vaikkapa viisi lasta, se olisi tiennyt pelkästään peruskoulutukseen 17000 € vuodessa. Tulotaso oli silloin alempi, eikä moni perhe maksanut semmoista summaa veroja, joten yhteiskunta lahjoitti verotuloja vastaan meille tosi paljon hyvää. Eivät oppilaskohtaiset kustannukset tuosta nykyisten oppilashuoltojärjestelmien ja kaikkien palkankorotusten ja homekoulujen remonttien jälkeen ole varmaankaan laskeneet.
Mutta onhan se ihan oikeudenmukaista ja reilua, että myös ne henkilöt, joilla ei itsellään ole jälkikasvua, osallistuvat uuden sukupolven kasvattamiseen omalla veropanoksellaan, vai mitä? Ovathan meidän lapsemme sitten maksamassa myös heidän suuria eläkkeitään, niihin kun ei vauvojen ja lastenhoitojen takia ole tullut katkoja.
Sitä itse en kuitenkaan käsitä, että kun yhteiskunta aivan selvästi säästää monin tavoin ja paljon siinä, että lapset ovat kotihoidossa, miksei tähän voitaisi rohkaista ja kannustaa ja ohjatakin vanhempia?
Päivähoitopaikka on edelleen kaikkien kotihoidontukien jälkeenkin valtiolle ja kunnalle monta kertaa kalliimpi kuin kotihoitopaikka, muttei ainakaan kiistatta parempi.
20.2.2008 klo 20:20
Jeremias kommentoi:
Edelliseen kommenttiin sen verran, että miehenä kuolen keskimäärin 73-vuotiaana, jolloin eläkettä ehdin nauttia sen 8 vuotta. Sen verran lyhyt aika tuo on, että eipä tässä paljon niiden eläkkeiden takia kannata ruveta naapurin lasten elatusta maksamaan. Eläkesäästötili on muutenkin huomattavasti varmempi sijoitus kuin naapurin kurittomat mukulat.
Mutta eipä siinä, miehenä makselen muutenkin lähinnä vastakkaisen sukupuolen eläkkeitä, sillä naisethan ehtivät nauttia eläkettä keskimäärin kymmenen vuotta kauemmin. Jotain tasoitusta sukupuolten välisille palkkaeroille.
(Huom. edellinen kannattaa tulkita mukanokkelana viisasteluna ennemmin kuin vakavastiotettavana mielipiteenä ;)
20.2.2008 klo 23:53
Paula kommentoi:
Hyvä juttu jos kaikki käy vilpittömin mielin keskustelua :) Lyödäänpä sitten lisää löylyä…
Mitään kunnon argumentteja kotiäidin palkkaa vastaan ei taida löytyä, vaan ilmeisesti jokainen palkan vastainen mielipide on pitkälle kiinni luutuneissa asenteissa. Vai löytyykö niitä? ;) Ja kyse lienee myös ihmisen luontaisesta taipumuksesta olla muutoksia vastaan.
Minä en tästä asiasta puhu suurempien rahojen toivossa. Omat pullat ovat ainakin tällä hetkellä sen verran hyvin uunissa. Ja kuvittelisin että tällainen palkkausjärjestely toteutuessaan ei kahden lapsen hoidosta toisi vielä kovinkaan paljon kotihoidontukea suurempia tuloja. Haluaisin vain tasa-arvoisen mahdollisuuden niin köyhien kuin rikkaidenkin perheiden äideille ja isille halutessaan hoitaa lapsensa kotona. Toisaalta taas uskoisin että kyseinen muutos toisi muutoksen myös kotiäitiyteen asennoitumisessa. Lisäksi se poistaisi sen inhottavan eläkekuopan, johon moni ison perheen äiti muksahtaa useiden kotiäitiysvuosien seurauksena.
Ilmeisesti ei ole vielä ainuttakaan maata joka maksaisi kotiäidille palkkaa. Suomi voisi hyvin olla tässä asiassa ensimmäinen, niinkuin oli aikanaan naisten äänioikeusasiassa.
Sattumoisin löytyi Kotipiha on lähellä -kirjasta seuraava aiheeseen liittyvä Anneli Kalliokosken runo:
“Äiti hoitaa kotona
kuutta lastaan.
Hän ei ole työssä,
sanotaan.
Päiväkodista soitetaan
lomittajaksi.
Puolivuotta hän pesee ja pukee,
syöttää ja suukottaa
päiväkodin vauvaosastolla.
Hän on työssä, sanotaan.
Kotona perhepäivähoitaja
pesee ja pukee,
syöttää ja suukottaa
lomittajan lapsia.
Hoitaja on työssä,
sanotaan.”
21.2.2008 klo 0:33
Ilkka kommentoi:
No niin..jatketaanpa.
Kumpi tulee valtiolle (kunnalle) edullisemmaksi: perhepäivähoidon järjestäminen, jossa yksi hoitaja hoitaa 4 lasta vai palkan maksaminen 4 vanhemmalle, jotka hoitavat kotona sitä ainokaistaan (suomalaisessa perheessä keskimäärin 1,83 lasta)? Suurperheet ovat edelleen poikkeus Suomessa.
Ammattilaisten kouluttaminen alalle kuin alalle on kallista yhteiskunnalle. Ei siis ole yhteiskunnan kannalta taloudellista pitää tuomareita, muurareita, lääkerejä ja poliiseja kotona, koska heidät on koulutettu hoitamaan eri tehtäviä kuin lasten hoitoa. Jonkunhan täytyy pitää kuria yllä ja rakentaa taloja. Lastenhoitajat on koulutettu hoitamaan lapsia. Ammattikotiäidiksi ei voi alkaa kuin muutama poikkeus Suomessa ja hekään eivät voi etukäteen tietää, riittääkö hommia eläkkeelle asti. Perhepäivähoitaja taas voi hoitaa lapsia eläkkeelle saakka.
21.2.2008 klo 9:20
Samuli Sorvari kommentoi:
Niin toisaalta kun ajattelee, niin eihän tuo kotiäidin palkka olisikaan niin huono ajatus. Senhän voisi määritellä vaikka siten, että se on tasan 50% työssäkäyvän isän palkasta. Ainut huono puoli siinä on se, että verot pitää maksaa välistä ja perheen käyttöön jää entistä vähemmän rahaa. Yksinkertaisempaa olisi, että työssä käyvä siirtäisi vaivihkaa puolet palkastaan kotona olevalle. Jäisi valtio nuolemaan näppejään.
Eikö ole ihan sama, puhutaanko lapsiperheen tukemisesta vai kotiäidin palkasta? Oleellisia asioita lienee kuitenkin eläkkeen kertyminen ja tuen suuruus. Palkka tahi tuki, ihan sama.
21.2.2008 klo 22:05
Paula kommentoi:
Olen vähän eri mieltä tuon palkan ja tuen suhteen. Niin kauan kuin puhutaan kotihoidon tukemisesta, jää arvostus vähäiseksi. Kotiäidin työtä ei pidetä työnä kun siitä ei saa palkkaa. Tämä on valitettavasti iskostunut kotiäitien puheeseenkin, niin että kysymykseen “mitä olet tehnyt viime syksynä” vastataan “olen vain ollut kotona”. Kotiäidiltä voidaan myös kysyä, että “aiotko lähteä töihin”, ei siis puhettakaan että hän tekisi parast’aikaa töitä.
Kotiäidin palkka ei olisi jokaiselle kotiäidille sama summa, vaan perhepäivähoitajan palkkaperusteet sopisivat myös kotiäidille: mitä useampi lapsi, sen enemmän palkkaa. Kotiäiti ei siis saisi yhden lapsen hoitamisesta sen enempää kuin perhepäivähoitajakaan. Palkan kattona voisi olla sama 4 lasta kuin perhepäivähoitajallakin. Samalla äiti, jolla on esim. kaksi lasta, voisi ottaa kaksi toisen äidin lasta hoitoonsa, ja saisi näin palkkaa 4:stä lapsesta. Kotiäiti saisi kuitenkin hoitaa kaikki omansa, vaikka heitä sattuisikin olemaan yli 4 lasta, mutta palkkaa ei kuitenkaan tulisi enempää kuin 4 lapsen hoitamisesta.
Lasten kasvattaminen ei kestä ikuisuutta. Suurimmassa osassa suomalaisperheitä on yksi tai kaksi lasta, joten heidän vanhempansa olisivat pian takaisin työelämässä. Lisäksi suurin osa korkeasti kouluttautuneita ei raskisi tyytyä alhaiseen kotiäidin palkkaan. Tällainen systeemi mahdollistaisi paremmin köyhienkin perheiden lasten kotihoidon ja olisi huojennus usealle yksinhuoltajalle.
22.2.2008 klo 2:07
Jeremias kommentoi:
Enpä usko että useimpien suhtautuminen kotiäitiyteen/isyyteen riippuu yhtään siitä kutsutaanko siitä saatavia tukia palkaksi vai ei.
22.2.2008 klo 2:15
Jeremias kommentoi:
Aihe alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta tuli vielä mieleen: kuinka paljon on tutkimusta siitä, miten kotiäitinä/isänä oleminen vaikuttaa lasten menestykseen/hyvinvointiin etc? Keskimäärinhän voi olla, että päiväkoti toimii lasten kannalta paremmin kun otetaan huomioon kaikki alkoholistivanhemmat yms tapaukset.
22.2.2008 klo 22:16
Paula kommentoi:
Jeremias: Se että työstä maksetaan vain tukea, kertoo hvyin paljon yleisestä asenteesta ja suhtautumisesta ko. työhön. Yleensähän tukea annetaan esim. johonkin harrastukseen, joksi kotiäitiyttä tämänkin keskustelun alussa verrattiin. Palkattomuudesta johtuen kotiäitiys koetaan lisäksi kotona OLEMISEKSI. Siinä vaiheessa kun työstä saa palkan sitä pidetään työnä, mikä taas muuttaisi suhtautumista. Koko tukitermin saisi minun puolesta jättää pois, ei sitä miksikään muutettaisi.
Haluaisitko sinä työstäsi pelkästään pienimuotoista tukea?
Minä en pidä aihetta kulahtaneena. Tässä on kysymys minun tämänhetkisestä työstäni. Päinvastoin koen, että asiasta pitää herättää laajempaakin keskustelua ja tuoda tämä kotiäitiyden palkkaukseen liittyvä epäkohta päivänvaloon.
Epäilenpä ettei tuollaisia tutkimuksia ole. Voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta sulkea menestymiseen muut vaikuttavat tekijät pois, jotta saisi tietää miten paljon siinä kotiäitiys tai isyys yksinään vaikuttaa. Koti ei ole aina se paras hoitopaikka, mutta varmasti suurimmassa osassa perheitä se voisi olla. Uskoisin että ongelmaperheet muodostavat vain pienen osan kaikista suomalaisista perheistä.
23.2.2008 klo 0:46
Samuli V. kommentoi:
Lukijan mielikuvitus ottakoon vastuun alla olevan sitaatin liittämisestä edes jollain mittapuulla järkevästi yllä käytyyn keskusteluun. Epäonnistumisesta ei kannata masentua eikä varsinkaan syyttää mielikuvitusta sen puutteesta.
“Himalajalla sijaitseva Bhutanin kuningaskunta on asettanut viralliseksi tavoitteekseen kansallisen onnellisuuden lisäämisen taloudellisen kasvun ohella. ”
Mielenkiintoista. Asia uutisoitiin, kun Worldwatch-instituutin 25. maailman tila -raportti julkaistiin tänään suomeksi.
23.2.2008 klo 12:44
matti kommentoi:
Himalajalla näköjään oivalsivat keskeltä, tosin voi vielä miettiä, kumman pitäisi tulla ohella.
Talouden kasvu ei suoraan korreloi mitenkään kansallisen onnellisuuden kanssa. Se on ihan muista asioista kiinni enimmäkseen. Jossain se on tutkittu, että ihmisen onnellisuusaste ei juuri rahan vuoksi nouse sen jälkeen kun tulotaso on vähintään 10 euroa päivässä.
23.2.2008 klo 15:02
Samuli Sorvari kommentoi:
Vastikään radiossa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisten tulotaso on noin kymmenkertaistunut viimeisten 40 vuoden aikana (?), mutta onnellisuus ei tuona aikana ole noussut yhtään, pikemminkin laskenut. Tutkimuksessa tosin todettiin, että onnellisuuden mittaaminen on melko hankalaa :)
23.2.2008 klo 20:31
Maria kommentoi:
Terveisiä täältä kunnanrajan takaa neljän nuhanenän keskeltä. Vasta tänne muuttaneena olin iloinen, kun tuolta Elinan ja Samuelin Bullerbystä tänne eksyin ja lähialueen ihmisiksi tunnistin! Mukava lukea teidän tuoreita, raikkaita ja reippaita juttuja. Tylsä ilta kotona on piristynyt kummasti; En olekaan ‘vain’ hyödyttömänä kotona, kun mies painaa raksaa. :)
Kiitos siis -ja toivottavasti ei haittaa, että ulkpuolisena täällä vierailen teitä “salakuuntelemassa”! ;)
23.2.2008 klo 22:35
Samuli Sorvari kommentoi:
Maria: Ei toki haittaa. Tämä on julkista kirjoittelua ja vastuu jää lukijalle. Kantaakin saa asioihin ottaa jos siltä tuntuu. Pakko se ei tietenkään ole.
24.2.2008 klo 18:11
Maria kommentoi:
Samulille kiitos! :)
Jeremias: Meidän kaksi ensimmäistä on koulutaipaleensa alulla. Kummallakin menee koulu oikein kivasti, voisi sanoa jopa hyvin, kun ei ysiä huonompaa numeroa ole kertaakaan tullut. (Eivät ole siis tulleet vanhempiinsa. ;) )
Opettaja sanoi eräänä päivänä, ettei muiden lasten vanhemmat (korkea sosio-ekonominen taso koko luokassa, ei ongelmaperheitä tms) satsaa niin paljon lastensa koulunkäyntiin, kuin itse teen. Nuoremman luokalla on eräs toinen kotiäiti, vanhemman luokalla (3.) ei ketään muita. Opettajien mielestä se, että “uhraan oman urani”, on hieno ja ihailtava teko lasten koulumenestystä ajatellen. Kummankin opettaja on kertonut, että lapset, joiden vanhemmat tekevät pitkää työpäivää, ja illat käytetään harrastuksiin, jättävät usein läksyt tekemättä ja menestyvät koulussa huonommin. Meidän pojat ei harrasta mitään “hienoa”, mutta läksyjen opetteluun ja yleisiin taitoihin yritän kotiäitinä satsata. Välillä teen töitä kotoa käsin, opiskelenkin, mutta olemme yrittäneet huolehtia Miehen kanssa niin, että lasten asiat tulisi hoidettua silti riitävän hyvin. Opettajien omien kokemusten perusteella kotiäitien lapset pärjäävät koulussa paremmin kuin uraohjusten lapset.
Ei tämän ole tarkoitus olla mikään oman hännän nosto, mutta eräänlainen vastaus tutkimus-phdintaasi kyllä. Minusta tuntuu hienolta, etten opettajien mielestä ole joku surkea epäonnistuja-kotiäiti, vaan arvokasta työtä lasteni hyväksi tekevä Äiti. Kiitos siitä heille. Ja lehmällä on häntä pystyssä… vai pitäiskö tässä yhtydessä puhua lampaan saparosta isäntäväen kunniaksi? ;-)
27.2.2008 klo 10:26
matti kommentoi:
Päivähoitomaksuihin korotuksia keski- ja suurituloisille. Suurperheille helpotuksia lapsiluvun mukaan.
Kaleva: http://www.kaleva.fi/plus/juttu714167_page0.htm
(Nuo Kalevan linkit on muuten epäluotettavia – osoite saattaa vaihtua jos juttua päivitetään)