PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITVoihan Stressi.
Olen viime päivinä lukenut eläimistä kertovia kirjoja. Ne ovat olleet pääosin mukavia ja piristäviä lukukokemuksia. Ensimmäisenä otin käteeni Roger Mugfordin kirjan Koira psykiatrin sohvalla. Se oli mukavaa ja huumorintajuista ja ennen kaikkea inhimillistä luettavaa, niin koiranomistajan kuin koirankin näkökulmasta. Eilen illalla aloitin erään toisen ongelmakoirien ymmärtämiseen keskittyvän kirjan ja innostuin asiasta niin etten meinannut saada unta. On se helppo keskittyä koirien koulutukseen kun lasten kanssa vastaava toiminta on ainakin miljardi kertaa haastavampaa. Koiran koulutuksessa minulla olisi jonkunlaiset mahdollisuudet tuntea onnistumisen riemua!
Mutta tämän kertainen punainen lankani on kuitenkin eräässä toisessa kirjassa, nimittäin Helena Telkänrannan kana-aiheisessa tietokirjassa. Täytyy sanoa, että siinä on kananhoito-opas paikallaan. Kaikki asiat tulevat selviksi, ja kirja tulee luettua kannesta kanteen, kun se on kirjoitettu lämpimällä sydämellä kanoja kohtaan. Huumoria unohtamatta. Jos olet aikeissa tehdä kanalaa esimerkiksi vaatehuoneeseen tai vaikkapa autotallliin, niin lue tämä kirja ensin!
Tämä kanakirja pisti minut miettimään kuitenkin taas tätä elämän jonkinmoista nurinkurisuutta. Tiedämme kyllä, että häkkikanalassa kana ei ole yleensä kovin onnellinen, saati pitkäikäinen (niiden elinikä on hiukan yli vuosi). Mutta jos joutuu tietämään, että kana stressaantuu jos pesintäkolo ei ole tarpeeksi pimeä, tai että kana stressaantuu jos valot ovat päällä yli 16 tuntia, tai että kana stressaantuu jos koirat tai kissat kulkevat liian lähellä, tai että kana stressaantuu jos sen ulkoilutarhassa ei ole pensaistoa tai puustoa tarpeeksi, tai että kana stressaantuu jos orret eivät ole sopivalla korkeudella, tai että kana stressaantuu jos ruokinta-ajat vaihtelevat päivittäin liikaa jne, niin väistämättä tulee mieleen, että kumman stressi on tärkeämpää, kanan vai kanan omistajan?
Mieheni on joskus kertonut (nimettömänä) oppilaistaan, joilla on jonkin asteisia ongelmia. Itsekin olen lukenut uutisia ja tutkimuksia ynnä muita tiedonantoja ihmis-untuvikkojen ja poikasten voinnista, näin yleisellä tasolla. Vanhemmilla on yhä vähemmän aikaa lapsilleen. Perheen yhteistä aikaa arvostetaan, mutta usein sekin käytetään siihen, että vanhemmat istuvat vuorotellen tietokoneella, esimerkiksi blogi-harrastuksissa. Miksi minusta tuntuu, että ihan liian vähän halutaan tietää, kuinka paljon nykyinen rajussa muutoksessa oleva kulttuuri vaikuttaa kasvaviin lapsiin? Ajatellaanpa vaikka esimerkiksi kotiäitiä, joka päiväsaikaan istuu tietokoneen ääressä yhden tunnin. Ja lapset istuvat toisen tunnin. Se tekee vuodessa 730 tuntia. Jos ajattelee, että ilman tietokonetta tuon tuntimäärän kotiäiti kommunikoisi, ulkoilisi, kyläilisi, leipoisi ja muuten aktiivisesti viettäisi aikaa lastensa kanssa, niin olisiko sillä vaikutusta lapsen kasvamiseen ja perheen sisäisiin suhteisiin? Mietitäänpä sitä.
7.2.2008 klo 22:57
Samuli V. kommentoi:
Mutta kuka tätä blogikommentointia pitäisi yllä, jos kaikki vain miettisivät tuota mainitsemaasi asiaa…
Siinä on totuuden jyvänen. Olen joskus sanonut, että tietokone on aikaa viedessään ihan television kaltainen (vähintään; televisiossa sentään alkaa ne lumisadelähetykset jossain vaiheessa (vaikkakin yksi entisessä elämässään television ääressä määrättömästi istunut tuttavani kertoi, että kun lumisade alkoi, niin sitä vain nuokkui siinä sohvalla ja odotti ylimääräistä uutislähetystä:)), ellei sitten ihan oikeasti tee jotain työtä tällä (vrt. pelaa Traviania).
7.2.2008 klo 23:03
Anna K. kommentoi:
Hyvä kirjoitus kanojen stressistä. Hetkisen jo kuvittelin, että Eevamaija olisi sen takana, kunnes havaitsin, että Samulihan se!
Ja tässä sitä tietokoneella taas istutaan. Tietokone on yksi syy siihen, että olen niin laiska ja saamaton kotiäiti.
7.2.2008 klo 23:40
Samuli Sorvari kommentoi:
Ääh. Kiusaus kunniassa kieriskelemiseen olisi kova, mutta on silti tunnustettava, että Eeva Maijan juttuhan tämä tietenkin oli. Kiitos huomautuksesta, virhe on nyt korjattu.
8.2.2008 klo 1:00
Jeremias kommentoi:
Emppuhan on perinteisesti ollut innokas kanafarmari, meidän lapsuudenkotiinkin aikoinaan taisi ne kanat järjestellä… Harmi että kiinnostus oli silloin pelkästään teoreettista, me pikkuveljethän saatiin sitten ruokkia ne kanat ja kerätä niiden munat. Sama homma lampaiden kanssa. Ettei vaan Samppa joutuisi vastaamaan nykyistenkin elukoitten käytännön huollosta kun Eeva-Maija keskittyy tekemään tieteellistä tutkimusta aiheesta? :D
Iki-ihanaan televisio vs. tietokone vertailuun voinen sen verran sanoa, että silloin kun minulla oli televisio ei sitä tullut katsottua juuri lainkaan. Sen sijaan tietokone on aina koukuttanut rankasti. Samansuuntainen on melko monen tuttavani käyttäytyminen, televiissio ei tarjoa enään mitään mitä tietokoneella ei saisi.
8.2.2008 klo 10:34
Samuli Sorvari kommentoi:
Jeremias: Toistaiseksi Eeva Maija on kyllä huolehtinut lampaittenhoidon itsenäisesti ja ihailtavalla tunnollisuudella. Itseasiassa olen salaa pelännyt juuri tuota tilannetta jota kuvailit.
Myös televisio vs. tietokone argumentointi oli hyvinkin totta. Sen huomaa siitä, että television haittapuolista keskustellaan enää hyvin vähän. Tietokoneen haitoista ja vaaroista sitäkin enemmän.
8.2.2008 klo 17:48
Tarja Lehtola kommentoi:
Venlalle jo laitoinkin hihkaisun menneisyydestä, sinä olit silloin tapahtuma-aikaan sen verran pieni, että et varmaan muista jokaista hoitotätiä. Lieneekö parempi niin…?:)Venlalle muistin vuoden väärin, 1984 on oikea vuosi, asuitte silloin vielä Maustetiellä, jossa riitti vilskettä. Voin hyvin kuitenkin kuvitella silloisen Eeva- Maijan perusteella, että eläimet ja niiden hyvinvointi on sydäntä lähellä…
Mukavaa jatkoa koko perheelle! Ja terveisiä sinne Oulunsalon puoleen. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun olemme sieltä pois muuttaneet. Ja tätä armasta isänmaata onkin tullut kierrettyä aika lailla senjälkeen.
12.2.2008 klo 16:00
Emppu kommentoi:
Tarja Lehtola: Kiitos terveisistä! Nimesi on tuttu, mutta en parhaalla tahdollanikaan saa mieleeni kasvoja. Jospa sekin asia joskus on mahdollista ;).
Tuosta eläinten hoidosta vielä: Ei kukaan ole seppä syntyessään, eikä vielä lapsenakaan. Ei mulla ole lapsena ollut realistista kuvaa siitä minkä työn elukoitten pito vaatii. Varmaan Äiti ja Isä-Tuomo ovat ajatelleet, että se on poikien homma se lampaitten ruokkiminen. Sille taas minä en voi mitään…
Mutta mutta, on siinä hyvääkin, siinä lampaiden pidossa. Lampaat ovat ihania laitumella, mukavia karsinassa ja ihan hyvää paistinpannullakin! Jos karitsan sisäfileen marinoi nopeasti ja paistaa vielä nopeammin pannulla, niin mikään ei vedä vertoja sille maulle. Takaan sen! Tuon fileen takia olen valmis pitämään lampaita jatkossakin. Ja kukaan ei voi sanoa, etteikö olisi luonnonmukaisesti tuotettua lihaa.
12.2.2008 klo 16:58
matti kommentoi:
Me joudutaan toistaseks tyytymään muiden pöydissä tarjottuihin luomulammasfileisiin (ei tää ollu vihje), kun tuohon rivitalon takapihalle ei viitsi määkijöitä laittaa. Ei ainakaan talvea vasten, ja kun nurmikkoakin on vasta siementen muodossa.
Mut lampaat ja kanat ois mukavia kotieläimiä sitten sittemmin. Mikäs sen mukavampaa ku syödä (kaiken sen työn jälkeen) aamupalaksi oman kanan munia pekonin kera.
12.2.2008 klo 17:48
Jeremias kommentoi:
Tärkein syy elukoiden hankkimiselle lapsiperheisiin on luonnollisesti elämän realiteettien opettaminen lammaspaistin muodossa: syö tai tule syödyksi…