PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITRaivo Kuukkeli…
… on uusi lempinimeni, jonka sain tänä aamuna lapsilta. Se on Leevin sovellus eräässä Risto Räppääjässä esiintyvästä Aimo Kuukkelista ja se kuvaa osuvasti viime päivien yleistä olotilaa. Tuntuu siltä, että lapset ovat yrittäneet parhaan taitonsa mukaan täyttää sen hiljaisen tyhjiön joka pääsi sairastelun takia syntymään. Liikettä, meteliä, riitelyä ja tottelemattomuutta on riittänyt vaikka jaettavaksi asti. Ja minä olen kantanut korteni kekoon komentamalla välillä raivokkaasti. No, toivottavasti nyt ollaan kuitenkin matkalla kohti normiperheen arkea.
Piti vielä sanomani, että toteutin perjantaina pitkäaikaisen unelmani ja ostin tällaisen. Veikon Koneen tarjous oli sen verran houkutteleva, että sorruin. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan harmittanut yhtään, kuvaaminen astui aivan uudelle tasolle. Toki tiedän, että kuvaaminen ei ole välineistä kiinni mutta esimerkiksi pimeässä pirtissämme uuden kameran valovoima auttaa paljon. Yllä Eeva Maijan toivomuksesta uudella kameralla otettu kuva Martasta.
4.2.2008 klo 14:00
Ilpo kommentoi:
Nikon D40 on hyvä kamera. Suomessa sitä on alettu vieroksumaan sen halvan hinnan takia, mutta vilkaiseppa esimerkiksi amerikan tilastoja flickeristä tai muista lähteistä. Käyttäjät tykkäävät. On aika outoa, että nyt sen saa suomessa jo normaali digipokkarin hinnalla.
Siis hyvä hankinta.
4.2.2008 klo 16:13
Jeremias kommentoi:
Tjaah, pitäsköhän se itekki tollanen kamera hommata ku aina sillon tällön kameralle on kuitenki tarvetta reissuissa etc. Toisaalta oon kelannu että mulle riittäs varmaan joku halpispokkarikin, sen verran vähän tulis kuitenki kuvausta harrastettua…
4.2.2008 klo 22:20
Samuli Sorvari kommentoi:
Jermu, osta meijän vanha! T. Emppu
4.2.2008 klo 22:38
Samuli Sorvari kommentoi:
Niin, vanha on siis Canon PowerShot S2 IS. Oivallinen pokkarikoon kamera 12 kertaisella zoomilla. 150 €. Hyvä kamera on!
5.2.2008 klo 0:38
Samuli V. kommentoi:
Onnea uudelle tuotteelle! Ihan oikeasti…
Eeva-Maijan aiempaan ja tähänkin viitaten voisin kertoa, miten lasten kanssa sattuu ja tapahtuu (Ja kuulemma kun vanhaksi elää, enää vain sattuu).
Neljävuotias lauloi erästä hengellistä laulua, kun satuin paikalle. Sanat menivät aika lailla nappiin, mutta ikävä sanoa, ettei sinne päinkään.
“Varjele herran laumasta, sieltä mä olen turvassa”
Samainen heebo sai Ruunebergin torttua. Luovuin omastani hänen tähden, ja yllätyin iloisesti, kun siinä puolenvälin paikkeilla hän tarjosi sitä minulle. Varmistelin, että hän varmasti haluaa antaa sen minulle (Lue: En ollut hihkumassa sitä samalla sekuntilla itselleni). “Haluathan toki, lapsi varmisti. Tuli sellainen olo, että hän oli valmiina kuulemaan tuon ‘toki’ -sanan suustani, ja kun en sellaista sanonut enkä muutenkaan ollut heti hyökkäämässä tortun kimppuun, hänen piti sanoa sana itse. Näin ajattelin asian, en tiedä, mikä on totuus.
Tortusta vielä.
Aloin syödä sitä. Ihan hyvää, vaikka neljävuotiaan jäljiltä ei voi olettaakaan siinä enää olevan hilloa tai sokeria päällä. Soin hitaasti, ehkä mietteissänikin. Mantelimuruset tuntuivat suussa, ja lasittunein katsein yritin jäystää niitä tunnollisesti tahnaksi. Taas nelivuotias kysyi, touhuani katseltuaan.
“Tuntuuko sustakin, että siinä on murusia”.
Selvisipäs sekin syy, miksi sain tortun syödäkseni.
Mantelista vielä.
Leivoin riisipuuroa. En löytänyt manteleita kokonaisena, mutta onneksi maustekaapissa oli mantelilastuja. Kaadoin sekaan.
Neljävuotias ei halunnut syödä puuroa loppuun.
Hyvää Ruunebergin päivää, joka siis alkaa meille pullamössösukupolven nuorille kiteytyä tähän ym. Frederika Runebergin hengentuotteeseen.
5.2.2008 klo 11:39
Anna K. kommentoi:
Samuli V: Ei siellä tortussa ollut murusia vaan siemeniä.
Hyvää Ruuneperin päivää minunkin puolestani! Toivon tänään saavani oikean Antellin ruuneperintortun päiväkahvin kanssa (vaikka oli se Fazerinkin torttu ihan jees).
5.2.2008 klo 11:47
Lotta S kommentoi:
Kylläpä Samuli V sai aikaan hyvät naurut! Meillä jäi nuo tortut murusineen pelkäksi haaveeksi. Puolivuotias on kovassa kuumeessa, ja leipomisesta on turha haaveillakaan…
Kylläpä on Martta tuossa kuvassa Liinan näköinen!
5.2.2008 klo 11:51
Anna K. kommentoi:
Lotta S: Niitä saa kaupasta. Ja jos minulta kysytte, niin parempia ne kaupan on. Etenkin Antellin, niissä on se koostumus kohdallaan.
5.2.2008 klo 11:52
Emppu kommentoi:
Eikös ne Antellin oo ihan kuuluisia itsestään?
5.2.2008 klo 17:33
Emppu kommentoi:
Meilläkin on nyt Ruuneperin torttuja, tai siis puolet enää jäljellä. Sen verran tuohon Välisampan juttuun ym, että Petja tais olla oikeassa niiden murusien suhteen. Ainakin jos minun noudattamaa ohjetta lukee: 1 dl piparkakun muruja, 1 dl hapankorpun muruja, 1 dl korppujauhoja, 1 dl mantelijauhetta…
Ihan hyviä tuli. Mutta nyt täytyy laittaa ohjeeseen ensi vuotta varten muistutus, että vois lisätä vähän vielä nestettä!
Ja hyvää laskiaista! Menimme laskemaan työväentalolle (tai siihen viereen) mäkeä. Ronja haukkui –>Martta heräsi –>Emppu hermostui –>Sohvi vaikeutui –>Leevi ei saanut tulla pulkkaan ja itki –> Koko konkkaronkka lähti kolmen laskun jälkeen kotiin –>Hyvä lopputulos: Emännällä hiki ja lapsilla nälkä.
No, kyllä se siitä kun saatiin mahat täyteen nauravia nakkeja ja perunaa ja rupesimme leipomaan –>ks. kommentin alku –>
5.2.2008 klo 18:23
Unkarin sukulaiset kommentoi:
Niin, pitihän niitä torttuja saada täälläkin. Minä lähdin lasten kanssa kyläilemään ja takaisin tullessa odotti pellillinen Runebergejä sekä toinen laskiaispullia. Kylässäkin saatiin laskiaispullaa ja Ilari oli saanut yhden vielä Suomi-koulussa. Kerrankos sitä.
6.2.2008 klo 0:01
Venla kommentoi:
Niin ja onnittelut kamerasta. Minä en vielä ole sortunut, enkä -maisillanikaan. Vaikka olishan se.
7.2.2008 klo 20:17
anoppi kommentoi:
Kaikesta tästä voi siis päätellä, että ruuneperi voitti laskiaisen. Siis pulla.
Meillä nämä voittaneet onnistuivat tosi hyvin, laitoin sekaan jauhettua seesamin- pellavan ja kurpitsansiementä korppujauhojen asemesta, ei tullut liian kuivaa. Antellin runebergithän kostutetaan vasta valmiina jollakin rommilla tai vastaavalla, mutta kyllä mehullakin voi kostuttaa, jos sattuu kuivia olemaan…
8.2.2008 klo 6:20
Kaisa-serkku kommentoi:
Joko se kamera meni?;) Mulla olis tarvetta, kun edelliselle kävi huonosti. Putsasin linssiä (en todellakaan kerro millä..) ja sen jälkeen kuvat on ollu mustia. Kameraliikkeessä puisteltiin päätä ja sanottiin korjauksen tulevan kalliiksi, joten uusi kamera olis poikaa.
Oon töissä niin kun kellonajastakin voi päätellä. Yksi mahavaivainen pieni kiukkupussi keikkuu polvien päällä ja pitää kätilön hereillä. Mikäs siinä, mukavahan se on, kun on lämmikettä. Taidan laittaa kantoliinaan niin pääsen keittelemään tuttipulloja. Pienen sairaalan etuja on, että tehdään huoltotyöt itse. Sanon etuja, sillä satun tykkäämään pullojen keittelystä..;) Vaasaan jo kosivat alkuviikosta töihin, mutta en vielä luvannut jättää tätä pullonkeittelypaikkaa. Kuka tietää, jos siellä on vaikka toimiva välinehuolto..
Toinen yö perään ja sitten onkin talviloma. Lähden pyörittelemään Johanneksen poikia (3kpl) Saloon ja Lindan tyttöjä (2kpl) Kouvolaan ja aionpa ehtiä vielä huvittelemaan Helsinkiinkin jossakin välissä. Parasta huvitusta on kyllä noiden lasten kanssa oleminen, sattuvat meinaan olemaan aika erinomaisia yksilöitä kaikki. Täti saa varmaan rauhassa kehua ilman, että kuulostaa kerskailulta? Ja jutuista päätellen sielläkin päässä on harvinaisen erinomaisia tyyppejä. Sukuvika lienee?
Mukavia talvipäiviä ja ilmoitelkaahan jos oikeasti haluatte kamerasta eroon. En puhu hyvään kotiin pääsemisestä mitään, sillä kuten sanottu, edelliselle kävi huonosti. Ja jos on muita halukkaita, pistetään tänne huutonetin sivupiste pystyyn..