No nyt olisi kyllä jo jutun paikka, sanoo Samuli minulle, kun en ole vähään aikaan saanut kirjoitettua. Tällä kertaa hän ei tosin sanonut sitä, koska ei ole kotona ja niin edespäin, mutta toisen repliikkeihinhän on hyvä reagoida jo etukäteen. Näin vältetään monet turhat sanat.

Mutta koska on jutun paikka, ja koska en ole juttutuulella, niin täytyy tehdä juttu, joka ei ole mikään juttujen juttu. Sanon sen tässä vaiheessa, että et voi syyttää minua ainakaan aikasi hukkaan heittämisestä.

Sen sijaan voin käyttää nyt apunani sitä sivuseikkaa, että tämä on päiväkirja eikä mikään juttutupa. Eli rupean oitis päiväkirjamerkintöihin:

Aamulla heräsin kello 8.30. Kuulohavaintojeni perusteella hereillä olivat Liina, Leevi, Viiru ja Ronja. Liina ja Leevi tietokoneella, kuten heillä on aamulla nykyisin tapana (antavat täten äidin nukkua vähän pidempään). Mutta koska käyn omaa sotaani tietokonepelejä ja tietokoneen liiallista käyttöä vastaan, rupesin (oletusarvo on, että olen laiska ja toimin sen mukaisesti) huutamaan: Liinaaa, Leeviii, tuulkaa ääitiin kaaainaaloon! Lapset tottelivat kello 8.52, jolloin hereilläolotilastoissa olivat myös mukana Sohvi sekä Martta, jotka heräsivät vieressään makaavan äidin mölinään. Leevi tuli siis kello 8.52 viereeni, ja totesin hänen pyjamansa kuivaksi kello 8.52.04. Liina tuli perässä kylmine varpainensa ja sorminensa, niin kuin tietokoneihmisen kuuluu (tullut isäänsä) ja kaivautui kainalooni lämmittelemään. Kaikkien kolmen muun pyjamat olivat siihen mennessä todettu kuiviksi, ja se on hyvä merkki ja aina kunniaksi päivälle. (Kun on kolme yövaippalaista, on todennäköistä, että jonkun vaippa vuotaa.)

Kello 8.58 olin jo ylhäällä ja aukaisin rullaverhon. Ulkona oli mitä hurmaavin sää, pakkasta 11,4 celsiusastetta ja aurinko jo suhteellisen korkealla, kirkkaana kuten aina lumiaikaan.Kello 9.00 olin edelleen ylhäällä, lapset olivat sen sijaan laskeutuneet sängystä leikkimään edellisiltana isänsä kanssa rakentamallaan legokaupungilla. No siitä se sitten lähti, kuivitus ja pukeminen ja syöttäminen, korkeakulttuurista ja hienoa hommaa, tiedättehän te. Mutta jos päivän suurin haaste, Liinan eskariin lähettäminen, on selvitetty kunnialla, niin päivä on jo lähes plussan puolella. Sitten vain puut hellaan, tulitikku perään, niin keittiön lämpötilakin alkaa olla plussan puolella. (Muuten, eräs kolumnisti kirjoitti tässä päivänä muutamana paikallislehdessä ylistyslaulun eräästä leivästä, ja yhdyn siihen kuoroon. Mutta kolumnistille vinkkinä, seuraavaan kolumniin voisit ottaa tämän Maalahden limpun. Ei lisäaineita, ei säilöntäaineita, säilyy hyvänä useita kuukausia, sillä erotuksella, että on myös hyvää! Vaarana on kylläkin, että lihoo leivän takia, eikä niiden perinteisten pullien ja suklaiden.) Kello 9.46 söin siis muutaman siipaleen tuota herkullista limppua ja kiitin mielessäni miestäni, joka oli tuhlannut varojaan tuohon kallisarvoiseen leipään.

Valitettavasti (onneksi) palstatila on lopussa ja joudun lopettamaan päiväkirjamerkinnät tähän. (Muuten, onko se merkinnät vai merkinnöt? Tai nimenselvennös vai -selvennys?) Se pulma mielessäin’ on hyvä käydä nukkumaan.

Ps. Pakko selvittää, että meillä on uusi laiva, Titanic-Tiina nimeltään, lajinimikkeeltään lammas, lat. Ovis Aries. Ja Ronja, räyhättyään ja näykättyään Marttaa, ja pissattuaan keittiön lattialle sai lähteä hiihtoloman viettoon kotiinsa Niementielle. Eli talossa on sama lukumäärä elikoita kuin ennenkin. Ja pässiähän meillä ei ole ollut enää pariin viikkoon. Kesällä näemme, onko tästä Plättä-vainaasta ollut mihinkään…

Tarkoitus oli pytää tänään vieraita. Sillä töin siivottiinkin. Martta sattui kuitenkin sairastumaan sopivasti ja niin jäi vieraat pyytämättä. Ehkä se oli hyvä. Siunaantui vähän aikaa olla rauhassa lasten kanssa. Saunottiin ja makoiltiin sängyssä. Ei ollut sitä tavanomaista kiirettä.

Illan päälle pelattiin vielä Eeva Maijan kanssa varhaiskasvatuspäiviltä ostamaani Katamino-peliä. jossa on tarkoitus tiettyjen ehtojen puitteissa sovittaa erimuotoisia palasia määrätylle alueelle. Selvitettiin hyvässä yhteishengessä 3-vuotiaitten taso. Loput jätettiin tulevien iltojen haasteeksi. Hyvä peli, joskaan ei kovin seurallinen.

Lopuksi vielä aiheeseen sopiva musiikkivinkki: Oskar Merikannon säveltämä yksinlaulu Lauantai-ilta on huikeassa levollisuudessaan kaunis ja puhutteleva teos. Siinä kuvattua tunnelmaa toivoisi omiinkin lauantai-iltoihin. Kyseisen laulu löytyy esimerkiksi Elja Puukon uudehkolta levyltä.

Viikonloppu yksinhuoltajana on kääntynyt jo voiton puolelle. Takana on (kuten kuvasta voi päätellä) varsin vauhdikkaita päiviä. Lapsille on itsestäänselvyys, että kun äiti on poissa ja isä hoitamassa, niin ohjelmaan kuuluu vähintään uimahallireissu ja sen jälkeen mennään tietenkin MäksRonaltsiin. Ja niinhän sitä sitten mentiinkin.

Talviset kelit houkuttelivat myös luistelureissulle. Liina ja Sohvi luistelevat jo hienosti ja Leevin aika kuluu kiekkoa lämiessä. Itsellekin reissu käy kuntoilusta. Kun pakkaa kolme lasta mailoineen ja luistimineen pulkkaan, ottaa oman mailan ja luistimet olalle, koiran talutushihnaan ja raahaa koko komeuden ensin kentälle ja lopuksi vielä kotiin, tietää todella käyneensä jossain.

Mutta ei armoa. Kun lapset on riisuttu ja vaatteet laitettu paikoilleen, luistimet kuivattu ja tehty ne miljoona muuta asiaa jotka pitää lasten kanssa sisääntullessa tehdä, niin heti vain ruuanlaittoon. Ja sen jälkeen keittiö siistiksi. Ja sitten roikkuukin jo Leevi lahkeessa kirjan kanssa…

En kadehdi yksinhuoltajia. Kotiäitejä ja -isiä kunnioitan suuresti. Lasten hoitaminen kotona on täyttä työtä, täysin verrattavissa työhön, joka tehdään työpaikalla palkkaa vastaan. Sanovat muut mitä tahansa.