Jos joku luulee tietävänsä, että maalaaminen on mukavaa hommaa, ei hän tiedä mitään. Seinien, lattioiden ja irrallisten lautojen maalaamisessa saa vain ranteensa kipeäksi, mutta kattoa maalatessa myös hartioden jumiutuminen ja niskasärky on takuuvarma saalis.

Maalaamisen aiheuttama ruumiillinen rasitus alkaa tosin tuntua aika vähäiseltä, kun kannattelee muutaman tunnin kymmenkiloista epäkeskohiomakonetta epäergonomisesti pään yläpuolella ja yrittää epätoivoisesti väistellä hiontapölyn kulkeutumista silmiin ja sieraimiin. Epäinhimillistä hommaa. Lidlistä hankittu aparaatti pärjäsi hyvin jossain testissä (mainio laite se onkin), mutta ilmeisesti testissä unohdettiin kiinnittää huomiota laitteen käsittämättömään massiivisuuteen.

Kyseessä on siis lastenhuoneen remontti. Olkoon se juhlallinen päänavaus mukavalle, puhdetöinä tehtävälle ikuisuusprojektille, jonka aikana olisi tarkoitus laittaa tämä luukku teknisesti ja esteettisesti mielyttävään kuntoon. Toisaalta usko projektin onnistumiseen alkoi horjua jo muutaman päivän jälkeen, kun Eeva Maija suoritti oman päänavauksensa huomattuaan taas, että olen sitä kuuluisaa on/off -tyyppiä joka tekee töitä joko niska limassa tauotta tai sitten ei ollenkaan. Se ei oikein sovi lapsiperheen arkeen.

Pienten alkuhankaluuksien jälkeen projekti on kuitenkin taas asettunut raiteilleen ja tänään päästiin jo paljon eteenpäin. Huoneen valaistus on uusittu, katto maalattu, parrut hiottu ja pystyseinän panelointi purettu. Jäljelläolevia tehtäviä en palstatilan säästämiseksi viitsi luetella. Paljon on kuitenkin jäljellä, ennenkuin lapset pääsevät muuttamaan takaisin omaan huoneeseensa.

PS. Laitoin Joulusta muutaman hajanaisen kuvan flickeriin.

Päiväkirja kun on, kirjoitan tähän tämän päivän saavutuksia.

Ostin edullisesti nätin lämpöeristetyn koirankopin, kotiin tuotuna. Tyytyväinen olo. Saatoin aamulla Liinan eskariin kävellen, kolmen pienemmän kanssa, meni ehtiminen vähän tiukalle. Hengästynyt ja reipas ja kehitysaltis olo. Hain paperit postista. Mitäänsanomaton olo. Rähjäsin vähän lapsille päivän mittaan, tyytymätön olo. Päivän kokonaisarvosana kiitettävä, niin kuin aina. Ei ole muuten montaa päivää vielä tullut vastaan, josta ei olisi ollut aihetta olla kiitollinen.

Sitten (otsikkoon viitaten) noista uskomuksista. Olen laiska etsimään faktaa tutkimustietoa, mutta siitä huolimatta olen vakuuttunut muutamasta asiasta, joista valtavirta on eri mieltä. On hauskaa laittaa niitä tänne. Laittakaa tekin, joilla on näitä omia “uskonkappaleita”. Mieluusti linkkejä myös, missä nämä faktuurat osoitetaan oikeiksi ja tosiksi. Isäni on sitä mieltä, että appelsiineja tai sitrushedelmiä ei kannata tervejärkisen syödä, sillä ne säilöntäaineet pilaavat maksan. Minähän syön ainakin joulun tienoilla mandariineja ja klementsiinejä, monta päivässä. Kuitenkin isän varoitukset ovat liiskautuneet alitajuntaan aika tiiviisti, koska appelsiineja ei meijän piisin reunalla nähdä kuin toosi harvoin. Ja joka kerta kun katson noita mehukkaita hedelmiä kaupassa sillä silmällä, on minulla ihan pikkuisen luihu olo. Vaikken satavarma asiasta olekaan, niin tunnen usein joulukuun jälkeen, että maksaa “särkee”.

Minulla on seuraavia uskomuksia, jotka ovat kyllä aivan varmoja asioita, uskokaa pois. Ensinnäkin, käytän puista leikkuulautaa mieluummin kuin muovista, koska puu, varsinkin koivu- ja lehtipuupinta hylkii ja tappaa bakteereja, sen sijaan synteettinen aine ei tee mitään suuntaan tai toiseen. Puiset ovat niin sanotusti hygieenisempiä, tiedän sen, vaikka hygieniapassikoulutuksessa kyllä jotkut reppanat yrittivät toista väittää. Samoin tiedän, että villassa ei pöpöt viihdy, ja senpä vuoksi villa on hygieenistä hoitoalustana ja vaippakuorina. Jossain Pernajan nurkilla yritin väittää, että light-virvoitusjuomissa olevat makeutusaineet eivät kyllä lihota, mutta jotkut niistä rikkovat hampaan paremmin kuin sokeri. Sitä ei senhetkisten tuntemisieni mukaan otettu ollenkaan tosissaan. Samoin epäiltiin sitä, että limukassa ja karkissa olevat lisäaineet olisivat aiheuttaneet lapselle ihottumaa. (Muuten, Leevillä taas kukki posket kun lopettelimme lomaamme.) Lopuksi päästän sormistani oikean sammakon, kun kerron vakaasti uskovani, että oikea vanhanaikainen lisäaineeton voi ja kermat ym. tuotteet ovat terveellisempiä* ihmisen elimistölle kuin kaiken maailman pitkälle käsitellyt kevytversiot. Siis ainakin terveellisempiä minulle. Olen niin armoton kulinaristi, että erotan heti jos jossakin on yritetty “luistaa” jonkun margariinin kustannuksella.

Loppukaneettiin vois merkitä, että tämä luonnonmukaisuus-oikku saattaa juontaa juurensa jostain vuosisatojen takaa. Ehkäpä sekin on tullut geeneissä. Että terävimmät syytöskirjelmät voitte lähettää sitten suoraan tuonne Aseman liepeille.

*Siis ai niin, kohtuullisesti käytettynä.

Otettiin uusi vuosi vastaan Porvoossa. Oli lumetonta ja pimeää mutta silti mukavaa. Porvoosta ajettiin Espooseen jossa vietettiin aikaa sukulaisten nurkissa. Eeva Maija ja Martta tosin karkasivat muutamaksi päiväksi Helsikiin lomailemaan. Viettivät Venlan ja Annikan kanssa laatuaikaa. Mukava reissu heilläkin kuulemma.

Sanotaan, että reissussa rähjääntyy mutta myös oppii uutta. Nyt kun reissu on ohi ja ollaan onnellisesti kotona, yhdyn tuohon ajatukseen. Tältä reissulta jäi käteen muun muassa seuraavanlaisia asioita ja ajatuksia:

- Hotel GLO on hyvä hotelli. Siellä on moderni sisustus ja iso amme.
- Tiedostavat vanhemmat tarjoavat lapsilleen fingerfoodia.
- Seimi -tuotteet ja retrovaatteet ovat nyt pintamuotia. Myös pillifarkut on in.
- Minäkin olen muodikas kun olen niin tarkka pukeutumisestani. Muoti on kova juttu.
- Nukkekoti Väinölässä on elämää.
- Sohvi osaa kirjoittaa yllättävän hyvin. Oveen on ilmeisesti helpompi kirjoittaa kuin paperille.
- Travian on mielenkiintoinen ja koukuttava nettipeli.
- Auki oleva suksipoksi huonontaa auton ajettavuutta merkittävästi.