PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITHenkireikäelämää
Kävelin Ronjan kanssa jäistä märkää Ervastinkylänraittia pitkin. Ervastinkyläntie kahdeksassa valot olivan yläkerrassa sammuneet. Siellä ne minun neljä lastani nukkua tuhisevat, ajattelin. Martta tuossa meidän huoneessa, jonka ikkuna on pieni ja pimeä. Tie on liukas ja Ronjalla häntä pystyssä. On tämä koira hyvä, sellainen henkireikä, kun pitää käydä sen kanssa lenkillä. Kunto kohenee, kun aamulla käyt Vattulan postilaatikoilla, päivällä Porkonkarin risteyksessä ja illalla Ervastinkyläntien lenkki tai sitten pitempi tuolta Kelanmutkasta ja sieltä Helasentielle. Sunnuntaina kävin siellä Helasentiellä ensimmäistä kertaa, ja ajattelin siellä, että minähän tiedän tästä Salonpäästä vain pienen luipareen, sen, mikä on Hailuodontien näkyvissä. Mutta kun työväentalon ohi kävelee ja jatkaa luistelukaukalon ohi, tulee sieltä pajukkojen takaa vielä peltoja ja ihanaa maaseutunäkymää. Pieni vanha maatilakin tuon kujan päässä, keskellä peltoja. Rakastan peltoja ja punaisia taloja ja koivukujia. Ne ovat minun henkireikiä nekin, sellaisia salapaikkoja, voin leikisti olla maalla ennen vanhaan, kun ei ollut internettejä eikä kamerakännyköitä. Oli mieluummin pelakuita ikkunalaudalla ja aitan päätyssä hirsinen sauna.
Jäistä tietä kävellessäni mietin taas sitä punaista haalaria. Se siintää hehkuvan punaisena ja villaisen lämpöisenä ja pehmeänä mielessäni joka päivä, sisällä ja ulkona. Mietin rahoja, jotka menevät mäkdonalsin kassaan ja prisman leluosastolle ja parmesanjuustoihin. Mietin rahoja, jotka menisivät tuohon haalariin, jos menisin ja ostaisin sen. Heti kun karstamyllyn kuva haaleni haaveissani, uiskenteli sinne punainen haalari. Miksi ostaisin, miksi en, mietin, aivan kuin se olisi suuri askel suuntaan tai toiseen. Ovat nuo aiemmat vauvat pärjänneet ilman. Mutta Martta olisi niin suloinen kirkkaanpunaisessa haalarissaan, istuisi tuossa tuvan reunalla ja kolistaisi Ronjan puruluuta Fisher Pricen kassakoneeseen. Ja kauppareissulle riittäisi se ja peitto. Pehmeä ja mukava. Mutta en silti vielä osta, kun en raaski heittää pois sitä ihanaa haavetta mielestäni. Se on vielä illalla mielessäni kun makaan Martan vieressä ja katselen nauravaa suuta ja kolmea hammasta. Huomaan, että haaveet ovat melkein yhtä suloisia kuin nuo silmät ja posket ja suu. Ei se ostettu haalari sille vetäisi vertoja kumminkaan, tiedä häntä. Jospa minä sen joku päivä käyn hakemassa, ja samalla käyn kahvilassa. (Olisin leikisti vaikka tuntemattomassa kaupungissa ennen vanhaan, joku taiteilija vaikka jonka mielessä ei ole koskaan käynytkään vesirokkoiset lapset tai eskarilainen joka on saanut kännykän tai liian täysi Biolan lämpökompostori joka on kylmettynyt talven mittaan.)
No niin, yritin ottaa Nikolauksen ja Samppa-serkun vihjailuista vaarin ja jättää turhat jorinoinnit väliin, mutta taisin epäonnistua pahemman kerran.
16.1.2008 klo 13:53
Jeremias kommentoi:
Hyvin lähtee päiväunet käyntiin tällä tekstillä…
(Huonot vitsit Ltd toimittaa)
16.1.2008 klo 14:03
Emppu kommentoi:
Mitkä päiväunet? Ai sinunko? Hymyile tyytyväisenä ja taputa vatsaasi ja nauti unirauhasta minun puolestakin! Menisin mieluusti päiväunille minäkin…huoh… Yöllä puolivuotiaalla ja kaksivuotiaalla kutisee vesirokot ja nelivuotias käy ohimennen kastelemassa sänkymme keskeltä niin, että nukumme sen jälkeen hauskasti ikään kuin kehässä sängyn laidoilla, mutta armoa ei tunneta! Vesirokot kutisee päivälläkin ja kaikki eivät ole yhtä innokkaita päiväunien suhteen. Tai vaikka olisivatkin niin kyllä naapurin lapset vähintään pimpottavat ovikelloa sopivasti juuri silloin.
16.1.2008 klo 19:21
Eltsu kommentoi:
Minun mielestäni tässä kirjoituksessa oli taas hieno tunnelma. Jotain “hyrymäistä” tyyliä. Päiväunet taisi olla Jeremiaksen vitsi. Vaikka niinhän se Mätämunakin totesi muistelmissaan: “Antti Hyryn ja muut haukotukset jätän lukematta” ;-)
terveisin Hyryn ja teidän blogin fani
16.1.2008 klo 19:51
Emppu kommentoi:
Joo kiitos :) Meinasinkin kirjoittaa tuohon loppuun että jutun alusta tuli vähän Hyrymäinen, mutta en sentään kehdannut, se on kuitenkin jo toinen juttu se Hyry.
16.1.2008 klo 20:50
Samuli V. kommentoi:
Hyryismihän on ymmärtääkseni käsite, jolle on vastine todellisuudessa. Ja sitä siis voi harrastaa muutkin kuin itse Hyry. Vai olenko erehtynyt? Minulla tuli ehkä joku muu kuin Hyry mieleen, mutten tiedä yhtään, mikä. (Nalle Puhilla on muuten tämän tasoisia ajatuksia; Nasu:
Ja mitä Liinukan tekstiin tulee, se toi mieleeni toimittajan velvoitteet. Mikä tahansa lehti ottaisi moista tykitystä sivujensa peitteeksi. Hesarillakin on omat lasten sivunsa, joten kannattaa yrittää vaikka sinne. Maksavat varmasti palkkionkin siitä.
Äidinkielenopettajani muuten lukiossa käydessään läpi Suomen kirjallisuutta mainitsi myös Hyrystä jotain.
“Minä en jaksa pysähtyä niin pitkäksi ajaksi saunapolulle kuseksimaan” tai jotain tähän suuntaan oli tuon kunnioittamani opettajan kannanotto Hyryn tuotantoon. Ymmärtääkseni hän ei moittinut muuta kuin vauhdin puutetta.
Toisaalta kuulin, että erään kirjallisuuskurssin vetäjä oli maininnut, että Antti Hyryn Aitta tulee jäämään kotimaisen kirjallisuuden historiaan merkkiteoksena. Mielenkiintoista sekin nähdä sitten sadan vuoden päästä.
16.1.2008 klo 20:51
Samuli V. kommentoi:
Niin, olin toteamassa tuonne väliin seuraavanlaisen esimerkkikeskustelun:
Nasu: Entä jos Möhköfantti tulee?
Puh: Entä jos ei tule?
16.1.2008 klo 22:03
Nikolaus kommentoi:
Hyry on toinen niistä kirjailijoista, jonka voin sanoa tuntevani, olenhan ollut itsensä taiteilijan kanssa hillaretkellä. Hillaretkestä jäi mieleen se, että Antti oli kovin poimija, ja totesi rehellisesti hillastusvarustuksestani, että: “Pössi”. (Olin valinnut lenkkarit kun en saappaita löytänyt.)
Väitän kyllä että Empun teksti eroaa hyrystä paljonkin, sillä Emppu on sortunut hieman liialliseen romantisointiin, kun taas hyry toteaa asiat sellaisina kuin ne sattuvat olemaan.
Todiste tästä on toisen tuntemani kirjailijan teoksessa, jossa on pätkä Hyryn haastattelusta. Haastattelussa kysytään hyryltä että vaikuttaako hänen uskonnollinen taustansa siihen, mitä hän kirjoittaa. Hyryn vastaus on valaiseva: “Vaikuttaa tai ei ehkä välttämättä vaikutakaan siihen, mitä kirjoittaa.” Vastaus kysymykseen siitä, milloin kirjailija saa varmuuden siitä, onko hänen tekstinsä hyvää, on sekin selkeä: “Kirjailijalta vaaditaan, että hänen pitää osata kirjoittaa ja hänen pitää osata lukea”
16.1.2008 klo 23:24
Emppu kommentoi:
Muuten jatkona juttuun, on tuo koira hyvä, ja kunto kohenee! Lähdin pitkälle lenkille hänen kanssaan ja puolessa välissä hän päätti että nyt ei enää askeltakaan. Ja siinä oli koiran henkireikä ahtaalla kun emäntä kiskoi minkä nyt jäisellä iljanteella pystyi ja läheiset talon ikkunat huomioon ottaen kehtasi. Koira harasi tottuneesti vastaan. Välillä häpeys voitti minut ja otin koiran syliini (collie) ja kannoin, jolloin hän katseli maisemia oikein tyytyväisen oloisena. Voi koirankasvatus sentään! Kotiin päästyäni kello oli edennyt liian pitkälle ja olin hiessä. Että sillain.
16.1.2008 klo 23:45
Venla kommentoi:
Kirjoitin jo yhden kommentin tähän tekstiin, mutta nettiyhteys katkesi, kun keksin välillä ottaa pöytäpuhelimen käteen ja jälleen kerran tavoitella yhtä mahdollista tulevaisuuden työnantajaa.
Emppu minä niin nautin lukea kirjoitustasi, pääsin itsekin vanhan Varjakan maalaistunnelmaan kiinni. Sen voisin sanoa, että jos Vattulan postilaatikoilla käyt niin siellä saa käydä aika monta kertaa, ennen kuin kunto kohoaa. Paitsi jos kannat Ronskia. Onko se nyt muuttanut teille? Kerro terveisiä. Pojilta myös.
Ja se haalari, tavoitan myös tunteen, mutta kadehdin sitä, että pystyt pitkittämään nautintoa olemalla-ostamatta-vielä. Minun PITI ostaa Eelikselle samainen haalari, koska nyt sitä ei enää saisi ennen huhtikuuta ja sitten sitä ei enää tarvitse.
17.1.2008 klo 14:12
Emppu kommentoi:
Venkku, niinhän se on, täytyy käydä tarpeeksi monta kertaa. Kun ei ole ennen käynyt joka aamu Vattulan postilaatikolla, ja nyt käy joka aamu, on niitä käyntejä tullut vuoden päästä jo 365. Eiköhän sekin ole jo jotain? ;)
17.1.2008 klo 20:51
Venla kommentoi:
on toki. hyvä alku ainakin. kohta huomaat…että vauva oli sylissä ilman vaippoja kun tuli vaipanhakumatkalla tarkistamaan, onko blogiin tullut päivitystä. Ja nyt on sylissä jotain muutakin….!!!
Kohta huomaat, että aamulenkki pitää aloittaa aikaisemmin ja aikaisemmin ja tehdä vähän pidempi… tulet siitä riippuvaiseksi. Hyvä niin. Vuoden päästä aamulenkki yltää jo Ervastinkylänlenkin mittaiseksi.
19.1.2008 klo 22:11
Lotta S kommentoi:
Voi ei, se vesirokko nyt sitten tuli sinne teillekin. Hävettää, kun me päästiin sen kanssa niin vähällä ja nyt toiset kärsii… Kerran se kuitenkin vain kirpaisee. Täytyy lohduttautua sillä.
Terveisiä sinne päähän maailmaa! Häiritsen taas piakkoin teidän kotirauhaa erinäisillä blogi-asioilla;o)
20.1.2008 klo 9:50
Emppu kommentoi:
Martalla tosiaan on tosi paha tuo, Leevi pääsi vähällä. Muuten, Maijalle varoituksena, se voi tulla toisenkin kerran jos ekasta kerrasta selviää muutamalla näpyllä.Leevillä se on nyt todistetusti toisen kerran. Martalla ei tuu onneksi toista kertaa!
Tällä hetkellä Samppa on 39,36 asteen kuumessa, jo toista vuorokautta. Kurkku on kipeä, ehkäpä se on angiinaa. Mun on pakko lähteä lasten kans johonkin että Samppa saa rauhassa levätä.
Terveisiä sinne Etelä-Suomeen! Toivotaan että talvi vielä tulis.
21.1.2008 klo 15:31
Eltsu kommentoi:
Mulla oli vesirokko todistetusti toista kertaa noin 28-vuotiaana. (Neuvolakortissa lukee, että olen sen lapsena sairastanut.) Tarttui kai koulussa yhdeltä oppilaalta, joka tuli kouluun näppylöiden ollessa vielä ihan tuoreet. Kaksi lääkekuuria ja kaksi viikkoa sairauslomaa ja kauhea jälkitautien pelko. Huh, sitä en toivo kenellekään. (Ja lapsi sairastui tietysti muutamien viikkojen päästä, itämisajan jälkeen, samaiseen tautiin. Työnantaja varmasti tykkäsi ;-))
21.1.2008 klo 15:33
Eltsu kommentoi:
Piti vielä toivottamani voimia ja valoa sinne teidän sairaustupaan! Odottelen kieli pitkällä remonttikuvianne, kunhan herra taas tervehtyy… Pikaista paranemista kaikille!
21.1.2008 klo 20:07
Samuli Sorvari kommentoi:
Eltsu: Tämä herra ei vielä remontoi, kenties huomenna :) Ei vaan täytynee luottaa lääkäreihin sen verran, että sairastan luvatut sairaslomapäivät. Nyt kun olo on jo vähän parempi, olen katsellut hienoja tapetteja www.wanhatkonstit.fi-sivustolta. Löytyi mm. teidän makuuhuoneen(?) tapettinne sieltä. Se sininen, jossa oli lintuaihe… Pitäisi meidänkin kohta tilaus pistää vetämään.
21.1.2008 klo 23:57
Lotta S kommentoi:
Täällä vajoaa maan alle eräs nimeltämainitsematon rouvashenkilö. Emppu lähtee lasten kanssa pois, että Samppa saa levätä ja sitten isosisko soittaa sormi suussa ja kyselee neuvoa turhanpäiväisiin ongelmiinsa. Kyllä taas hävettää! Mutta ENHÄN MÄ VOINUT TIETÄÄ!
22.1.2008 klo 0:02
Lotta S kommentoi:
Ja siis vielä äskeiseen piti lisätä, että teilläkö on ihan oikea, elävä koira? Tämä ei kuulosta enää miltään paristoille toimivalta, joka antaa tassua ja haukkuu, kun painaa tietystä napista.
22.1.2008 klo 1:27
Kaisa-serkku kommentoi:
Heikki-eno vinkkasi näistä sivuista ja tunnustan, että olen täällä nyt pariin otteeseen pyörähdellyt pitkinä yön tunteina, kun töissä on ollut rauhallista. Ajattelin laittaa oman kommentin, että ei voida tirkistelystä syyttää..;)
On mukava lukea serkkujen elämästä näin netin välityksellä, kun kasvokkain nähdään niin harvoin. Mun suosikki on täällä se isäinpäivä-video, missä lapsukaiset laulaa onnenkyyhkystä. Se on aivan yliveto ja jos ei tuosta tytöstä tule opettajaa, niin ei kenestäkään!
Olen parhaillanikin yövuorossa. Sylissä tuhisee kaksikiloinen kaksostyttö, joka ei halua nukkua veljensä vieressä sängyssä vaan sylissä. Teen työtäni vielä muutaman kuukauden täällä Pietarsaaren synnytyslaitoksella, mutta sitten kutsuvat uudet haasteet Vaasassa. Neljän vuoden täällä olon jälkeen ostin Vaasasta asunnon ja muutin siihen juuri ennen joulua. Asun siellä turvallisesti 1,5 km päästä äitiä ja isää ja 1,5km päästä Ankia ja Seppoa.:) Haikeana jätän työpaikkani ja työkaverit täällä, olen viihtynyt todella hyvin. Kulkeminen Vaasa-Pietarsaariväliä alkoi kuitenkin jo kyllästyttää ja väsyttää. Opiskelen yliopistossa Vaasassa ja edestakaisin ajoa on välillä luentojen takia monta kertaa viikossa.
Terveisiä niin Samulin kuin Lotankin perheille ja muille serkuille ja tutuille keitä täällä liikkuu!
22.1.2008 klo 22:35
Samuli Sorvari kommentoi:
Kaisa: Kiitos terveisistä. Vahva motivaatio päiväkirjan pitämiseen syntyy juuri siitä, että kaukana asuvat sukulaiset ja ystävät voivat halutessaan lukea mitä meidän perheelle kuuluu.
Terveisiä myös sinne Vaasan suuntaan kaikille tutuille!