PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITNo onkos tullut kevät
Sain Eeva Maijalta joululahjaksi Orphei Drängarin Våren är kommen -levyn. Oodee on mieskuoro isolla ämmällä, kenties maailman paras. On käsittämätöntä, miten kaheksankymmenhenkinen mieskuoro voi laulaa niin kevyesti ja ilmavasti. Sitä on helppo kuunnella. Sitäpaitsi keväiset serenadit toivat mukavasti vaihtelua välipäivien raskaaseen* tunnelmaan. (Kuuntele esimerkiksi tämä, niin uskot.)
Yritettiin tänään keventää raskasta* tunnelmaa myös uimahallireissulla. Suihkuun sattui samaan aikaan pyörätuolilla liikkuva mies, jolta oli toinen jalka amputoitu. Oli mukava suihkutella, kun kerrankin lapset seisoivat hiljaa ja hiiskumatta. Mies pahoitteli kömpelöä liikkumistaan pyörätuolilla ja kertoi ettei käytä sellaista muuten kuin uimahallissa. Liina kysyi jälkeenpäin saunassa, että joutuuko se mies kinkkaamaan joka paikkaan. Leevi vastasi, että kinkku on pahaa. (Jouluruoka ei ole kovasta yrityksestä huolimatta saavuttanut oikein suurta suosiota meidän lasten keskuudessa.)
*Raskas tunnelma johtunee pääasiassa siitä, että loskakelit ovat pitäneet perhettämme muutamia kävelylenkkejä lukuunottamatta sisätiloissa. Neljä päivää neljän lapsen kanssa neljän seinän sisällä synnyttää raskaan tunnelman, usko pois.
28.12.2007 klo 13:42
Emppu kommentoi:
No vähintään keväinen olo tässä on muutenkin, kun omenapuihin oli ilmestynyt silmuja jossain vaiheessa. Kylläpä muuten oli mukavaa kuunneltavaa tuo, ruotsalaiset ovat laulajia.
29.12.2007 klo 2:38
matti kommentoi:
Armaalla vaimolla tuntui olevan samantyyppisiä ongelmia numero neljän kanssa. Itseasiassa täsmälleen samoja. Itsellä oli onni mennä välipäiviksi töihin. Arvatkaa paljonko sain aikaseksi. Dippatyön deadline kolkuttaa tammikuun lopulla, kyllä itkettää jo vähäsen. Tänään nuo oli kuitenki käyny ulkona ja sen huomasi; loppupäivä sujui vaivattomahkosti!
Meidän ainoa joululahja-cd oli Bachin alttokantaatteja Monica Groopin ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin esityksenä - todella miellyttävää kuultavaa!
On tuo Leevi sitten hyvä jätkä! :) Meilläkin kalkkuna oli kinkkua parempaa. Tosin kinkku ei ollut mikään joulukinkku vaan kaupasta valmiina ostettu ylikypsä. Suuri osa siitä päätyikin suikaloituna pakkaseen piirakoita ja pitsoja odottamaan. Kermassa muhinut suolattu kalkkuna oli silti loistavaa. (Toivottavasti ei johtunut korkeasta fosforipitoisuudesta.)
29.12.2007 klo 18:29
Samuli Sorvari kommentoi:
Matti: Tsemppiä dippatyöhön, se on sitkeetä touhua se. Monica Grooppia on kuunneltu myös täällä, hienoja ovat tulkinnat.
Kinkkuun liittyen tuli mieleen yksi sanonta: tyhmä tekee aina saman virheen, mutta hullu keksii aina uusia. Meikäläinen on siis ilmeisesti tyhmä. Ostin viimevuotiseen tapaan vajaa seitsenkiloisen kinkun. Puolet jäi syömättä. Tuli taas todistettua, että joulukinkusta tehty kinkkupasta ei ole kovin hyvää. Muutakaan käyttöä ei oikein olla keksitty. Roskiin taitaa mennä.
Kirjattakoon muistiin, että ostan ensivuonna vähän pienemmän kinkun.
31.12.2007 klo 12:01
matti kommentoi:
Itsekin eka kertaa kinkkua etsineenä huomasin ettei pieniä kinkkuja olekaan. Ekalla kauppareissulla löysin kilon painoisen kypsän pikkukinkun. Kotona huomasin ettei se ollutkaan kinkku, vaan kinkkuvalmiste. Lihapitoisuus 69%. Huhhuh, ei kelpaa joulupöytään! Ja kun pientä ei edelleenkään löytyny niin ostin kilon möykyn ylikypsää. Ei se pahaa ollu mut jäi kalkkunan varjoon ja päätyi sitten suikaleiksi pakkaseen :)