PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITMusiikin A,B ja C
Seuraavat musiikkiin liittyvät havainnot ovat toisistaan irrallisia, katkelmia viime päivien tapahtumista, keskusteluista ja ajatuksista.
A) Väännettiin muutama aika sitten erään nimeltämainitsemattoman tahon kanssa kättä siitä, tulisiko Bachin kantaatteja (ynnä muuta vokaalimusiikkia) esittää alkuperäiskielellä vai suomennettuna. Yksipuolisesta kädenväännöstä ei syntynyt valmista, mutta aihe on mielenkiintoinen. Siitä voisi jutella laajemminkin. Keskustelua saattaa kuitenkin jarruttaa se, että suomennoksia on vain kourallinen.
Keskustelu sai alkunsa, kun kuuntelimme King’s Singersin tulkintaa Sibeliuksen rakastavasta alkuperäiskielellä, eli suomeksi (löytyy kyseisen yhtyeen Landscape & time-levyltä). Yhtyeelle ominaiseen tapaan esitys on hieno ja teoksesta löytyi aivan uusia ulottuvuuksia. Mutta vaikka King’s Singersin ääntämys on huomattavasti parempaa kuin mihin esimerkiksi ranskalainen Choeur de chambre accentus pystyi laulaessaan suomalaista musiikkia suomeksi Suomi/Finland-levyllään, kuuntelen sitä kaikkein mieluimmin jonkun suomalaisen kuoron laulamana.
B) Meillä joulun odotus alkoi eilen Oulunsalon kirkon perinteisellä Adventtivesperillä. Hyvin perinteistä oli myös se, että meidän lapset varastivat show:n löntystelemällä ympäri kirkkoa esityksen aikana ja käyttäytymällä muutenkin noin niinkuin huonosti.
Varma merkki joulun lähestymisestä on myös mieskuoron Jouluoratorion harjoitteleminen (ja lähempänä joulua sen esittäminen). Teos on puhutteleva ja se esitetään suomeksi (Olkoon viimeinen toteamus aasinsilta edelliseen kohtaan). Tervetuloa kuuntelemaan.
C) Suosittelen valmistautumaan jouluun myös hankkimalla (jos et jo omista) Bachin kantaatin numero 91, Gelober seist du, Jesu Christ (Kiitetty olkoon Jeesus Kristus). Se on sävelletty Luukkaan evankeliumista löytyvään ensimmäisen joulupäivän tekstiin (Luuk 2: 1-14). Kuorolle, orkesterille ja solisteille erittäin vaikeasta teoksesta ei ole liikenteessä kovin montaa hyvää levytystä, mutta ainakin Bach Collegium Japanin esitys on laadukas ja erittäin kaunista kuunneltavaa. Myös John Elliot Gardinerin johtaman kokoonpanon esitystä on kehuttu (en kuitenkaan uskalla luvata, kun en ole itse kuullut).
Hanki edellä mainittu kantaatti mahdollisimman pian, mutta säästä sen kuuntelu joulupäivälle. Varaa itsellesi parikymmentä minuuttia rauhallista kuunteluaikaa ja paketillinen nenäliinoja, sillä teos on todella häikäisevän kaunis.
4.12.2007 klo 10:19
matti kommentoi:
A) King’s Singers on ihmeellisen laadukas yhtye, kun ottaa huomioon että repertuaari kattaa “käytännössä kaikki” musiikin tyylisuunnat. Monikaan ei pysty yhtä vakuuttavasti esittämään esmes gregoriaanista, vaikka olisi omistautunut pelkästään vanhalle musiikille.
B) Jottei meidän lapset varasta show:ta, jätetään tulematta :)
C) Oli pakko kattoa löytyykö Naxosin musiikkipalvelusta, ja kyllähän sieltä löytyi, juuri tuo kuvan levy. Näköjään on vieläpä SACD-formaatissa. Saapa nähdä, onko SACD hengissä vielä silloin kun mulla on varaa ostaa siihen riittävät vehkeet.
Ja kun kerran kehuit noin kauniiksi, oli pakko varastaa vähän ja pistää heti soimaan. Ei se tässä työpöydän ääressä tosin sykähdytä niin kuin kuvaamassasi ympäristössä mahdollisesti. Ehkä hyvä niin, työkaverit vois kummastella vetistelyä. Kokeilempa sitä jouluna.
4.12.2007 klo 16:44
Samuli Sorvari kommentoi:
A) Näin on. Laulajat taipuvat kyllä mihin tahansa tyylilajiin ja myös niiden välimuotoihin :)
B) Nuorna se on vitsa väännettävä…
C) Kappas, tuolta löytyikin lähestulkoon täysi sarja Bachin kantaatteja mainitun yhtyeen esittämänä. Hieno juttu!
5.12.2007 klo 18:24
Jeremias kommentoi:
Varma tapa kuulla hyvää, mahdollisesti uutta & mielenkiintoista musiikkia: last.fm-soitin päälle, artiksi “King’s Singers” ja “play”-napin painallus.
5.12.2007 klo 21:03
Venla kommentoi:
Mikä ihme last.fm? Mulla on ilmeisen suuri aukko (yleis)sivistyksessä.
Ja musiikista. Saatuani uuden radion, jossa on vielä hyvä äänenlaatu (vielä hyvä = lapset eivät vielä ole sitä rikkoneet) tulee kuunneltua musiikkia paljon enemmän. Bartók Rádio Budapest lähettä kaunista klassista musiikkia joka päivä, kuin Ylen yksi silloin ennen vanhaan. välissä tulevat puheohjelmat ja haastattelut ovat hyvää harjoitusta. Sekin, kun kuulee jonkin hyvän kappaleen ja yrittää saada selville, kuka esitti ja mitä.
Eilen aamulla kuului “La donna e mobile” ja minulla tuli heti mieleen vanha kunnon Luokkis(joka sitä aina lauleskeli) - vaikka niistä ajoista on ehkä kymmenen vuotta. Tämä siis kommenttina edelliseen kirjoitukseen: musiikin avulla muistaa asioita, jotka muuten jo olisivat unohtuneet.
Tämä teksti kuuluisi ihan omaan blogiin, mutta kun tässä blogissa on aina näitä samoja musiikkiaiheita niin paljon luontevampi kommentoida tänne. ;-)
5.12.2007 klo 21:05
Venla kommentoi:
vastaus edelliseen löytyi googlen avulla. kaunista.
5.12.2007 klo 21:26
Samuli Sorvari kommentoi:
Olisiko tässä pieni piikki? Olen pahoillani jos musiikkiaiheet kyllästyttää, mutta näissä blogitouhuissa vastuu on vain ja ainoastaan lukijalla :)
Jeremias: Olen muutaman kerran vilkaissut tuota last.fm-sivustoa, mutta en ole vielä oikeen päässyt selville siitä, mikä on homman nimi ja miten systeemi toimii. Onko se yleensäkkään ihan “laillinen” juttu?
5.12.2007 klo 22:33
Venla kommentoi:
Samppa: I totally agree. It was a joke.
6.12.2007 klo 3:08
Jeremias kommentoi:
Kyllä last.fm on ihan laillinen ymmärtääkseni. Tuskin se jenkkilän maaperällä näin kauan ois selvinny ilman laillisia toimintaedellytyksiä :) Mulla se on auttanut löytämään monia vanhoja & uusia kappaleita & artisteja.
Yksi tapa käyttää last.fm:ää on asentaa last.fm-plugin soittimeen, jolloin se kerää tiedot kaikista biiseistä mitä olet kuunnellut. Näiden perusteella se osaa katsoa, minkälaisesta musiikista diggaa ja näin voi kuunnella samankaltaista musiikkia neighbour radion kautta.
Toinen tapa on tuo mitä yleensä käytän, eli pistän jonkun artistin tai tagin radioon, ja last.fm soittaa valitun artistin tai tagin tyylistä musiikkia. tagi voi olla vaikka “classical”, “a cappella” tai “choir”, jolloin tulee valituntyylistä musiikkia. Toimii yllättävän hyvin. Artistiradioon taas voi laittaa vaikka “J. S. Bach” jne. Klassisen valikoima on mun käyttöaikana kasvanut kokoajan, ja tänään kuuntelinkin koko päivän duunissa tuota “king’s singer’s” radiota. Oli kyllä mahtavia helmiä joukossa, kaikista paras oli kun tuli Nicolay Rimskyn legendaarinen tsheseradshare-teos (vai miten se nyt kirjoitetaankaan :) Siinä ei kyllä tullut työnteosta mitään kun aika meni vaan fiilistellessä sen biisin ajan.
7.12.2007 klo 18:11
Viena kommentoi:
Minua ainakin miellyttävät kovasti nämä musiikkiaiheet blogeissa, vaikka muutkin aiheet ovat hyviä..En vain uskalla kommentoida, vaikka sanottavaa aiheestaa koska kommenttieni taso ei varmastikkaan ole tarpeeksi korkea..
Mutta tuo A-aihe on hyvä ja varsin usein siitäkin on tullut väiteltyä ja keskusteltua..Samppa ei vaan itse sanonut, kumpaa mieltä on, pitäisikö Bachin kantaatit esittää alkuperäiskielellä vai kuulijan kielellä?
7.12.2007 klo 22:57
Samuli Sorvari kommentoi:
Viena: Voiko kommenttien taso olla vielä noiden juttujen tason alapuolella? En tiennytkään…
A-aiheeseen en tarjoillut omaa mielipidettä, kun en sitä vielä itsekkään tiedä. Asia on monisyinen ja luonnollisesti tarkastelen sitä itsekseni sekä laulajan että kuulijan perspektiivistä. Mutta kummallekkaan perspektiiville en osaa valita oikeaa ratkaisua. Joissain tapauksissa suomennoksella varustettu ohjelmalehtinen on parempi kuin suomeksi laulettu, mutta toisaalta taas… Laulajana taas tympäisee paikoitellen hyvinkin kankeat suomennokset, mutta myös alkuperäiskielellä laulettu voi sanomaltaan jäädä latteaksi.
Ah, jos olisikin hyviä suomennoksia…
16.12.2007 klo 1:44
Jonttu kommentoi:
Jos tuntuu, ettei oma kommentti ole julkaisemisen arvoinen, kannattaa kirjoittaa se tänne, koska
A. Ensimmäiseksi
B. Toiseksi
C. kolmanneksi
Tämä vanha perustelu tehoaa nimittäin vieläkin yhtä hyvin kuin ennenkin. Olen tätä empiirisesti kokeillut lasten “miksi” -kysymykseen. Teho on hyvä, sillä kukaan ei voi kiistää, että näinhän se on.