Nyt lauantaina 29.12.2007 klo 19 alkaen ollaan vastaanottavaisella mielellä meijän pirtissä. Ajateltiin laulaa joululauluja vielä ja nauttia yhdessäolosta, rauhassa aikuisporukalla. Tervetuloa!

Sain Eeva Maijalta joululahjaksi Orphei Drängarin Våren är kommen -levyn. Oodee on mieskuoro isolla ämmällä, kenties maailman paras. On käsittämätöntä, miten kaheksankymmenhenkinen mieskuoro voi laulaa niin kevyesti ja ilmavasti. Sitä on helppo kuunnella. Sitäpaitsi keväiset serenadit toivat mukavasti vaihtelua välipäivien raskaaseen* tunnelmaan. (Kuuntele esimerkiksi tämä, niin uskot.)

Yritettiin tänään keventää raskasta* tunnelmaa myös uimahallireissulla. Suihkuun sattui samaan aikaan pyörätuolilla liikkuva mies, jolta oli toinen jalka amputoitu. Oli mukava suihkutella, kun kerrankin lapset seisoivat hiljaa ja hiiskumatta. Mies pahoitteli kömpelöä liikkumistaan pyörätuolilla ja kertoi ettei käytä sellaista muuten kuin uimahallissa. Liina kysyi jälkeenpäin saunassa, että joutuuko se mies kinkkaamaan joka paikkaan. Leevi vastasi, että kinkku on pahaa. (Jouluruoka ei ole kovasta yrityksestä huolimatta saavuttanut oikein suurta suosiota meidän lasten keskuudessa.)

*Raskas tunnelma johtunee pääasiassa siitä, että loskakelit ovat pitäneet perhettämme muutamia kävelylenkkejä lukuunottamatta sisätiloissa. Neljä päivää neljän lapsen kanssa neljän seinän sisällä synnyttää raskaan tunnelman, usko pois.