Niin, hyvää isänpäivää myös Espooseen ja Oulunsaloon :)

Ensimmäistä kertaa tuntuu, että meidän perheessä on oikeasti isänpäivä, eikä “miehenpäivä”. Lapset olivat tehneet ihania kortteja ja lahjoja. Kuvassa olevaan tyynyliinaan on kirjoitettu isälle viesti ja piirretty kuvia. Allekirjoitukset ja päiväys täydentävät kokonaisuuden. Toki Eeva Maijakin on kantanut kortensa kekoon, kakku oli (ja on) hyvää. Kyllä on mukavaa olla isä!

Vaikka kirjoituksen otsikko sisältää hienovaraisen pistäytymisen huumorin puolella, ei tämänhetkinen tilanne koulussa ole yhtään humoristinen. Oppilaat ovat ihmeissään ja opettajat sekä rehtorit käyvät asiaa läpi keskenään ja oppilaiden kanssa. Kaikki kyllä tajuavat, että Jokelan ammuskelu oli toki yksittäistapaus eikä hysteriaan ole syytä, mutta silti keskusteluissa vilahtelee tuon tuostakin ajatus, mitä jos meidän koulussa tapahtuisi jotain tällaista?

Kysyin oppilailta mikä heidän mielestään saa jonkun tekemään tällaisen teon. Yksi oppilas sanoi, että ampuja oli varmasti sairas. Toinen ehdotti, että ampuja halusi päästä telkkariin ja uutisiin. Kolmas arveli, että ampuja oli suuttunut jostain. Kaikki olivat luultavasti oikeassa. Lopullista varmuutta teon motiiveista emme kenties saa koskaan, eikä sillä liene enää suurta merkitystäkään. Oli lähtökohta mikä tahansa, lopputulos on kovin surullinen.

Sovimme oppilaiden kanssa, että parhaiten ehkäisemme tällaisten tilanteiden syntymisen pitämällä toisistamme huolta, alkamalla kaikkia ja huolehtimalla että kukaan ei jää yksin.

Siinä olisi ohjenuoraa meille aikuisillekin.