Tämän ei missään tapauksessa ole tarkoitus olla paatoshenkinen päiväkirja, jossa moralisoidaan nykymaailman tilaa. Jostain syystä nyt kuitenkin senkaltaista asiaa näyttää ilmaantuvan. Ja tilaisuushan tekee varkaan. Siispä jatkakaamme jo aljettua suossa tarpomista, lapsen ja lapsuuden asialla.

Liina toi eskarista mukanaan Valtion elokuvatarkastamon tekemän vihkosen, jossa valistettiin tietokone- ja konsolipelien ystäviä. Vihkosessa kerrottiin pelien ikäsuosituksista, sekä pelien sisältöä kuvaavasta symbolijärjestelmästä. Sisältösymboleja on seitsemän: Kauhu, väkivalta, seksi, huumeet, kiroilu, syrjintä ja uhkapeli. Vihkosen mukaan symbolit kertovat syyn pelin saamaan ikärajaan. (Mielestäni symboloiden tulisi ennemminkin kertoa syy pelin hyllyttämiseen.)

Pelien ikärajajärjestelmä on hyvä juttu. Siis siihen saakka, kunnes pelit päätyvät kaupan hyllylle. Kun äiti tai isä ostaa pelin “alaikäiselle” lapselleen ikärajasta välittämättä, ei sille taida enää olla oikein käyttöä. Roskikseen menee pelin pahvisten kuorien mukana.

Ajatuksessa on poikkeuksellisesti vähän rintaääntäkin. Koulussa moni alle kymmenvuotias kertoo pelaavansa esimerkiksi Haloa (Ikäraja 16+), RuneScapea (Ikäraja 13+) ja Warcraftia (Ikäraja 12+). Siis ihan kunnollisten perheiden lapset. Kunnottomien lapset eivät edes kerro mitä pelaavat. Enkä uskailla ruveta arvailemaan.

Arviointikeskuskusteluissa moni vanhempi valitteli, että pelaamisen kanssa on ongelmia. Aikaa ei meinaa jäädä edes läksyjen tekemiselle. Eivät nähdäkseni tajunneet edes hävetä.

Innostukseni tähän syvälliseen pohdintaan lähti Matin kirjoituksesta, siihen liittyvästä Tietoviikon artikkelista sekä uutisesta, jonka mukaan lapsiasiavaltuutettu avaa nettisivut lapsille. Varsinainen aihe kuitenkin vain sivuaa näitä, joten menkäämme asiaan.

Meillä on monesti pohdittu, miten perheessämme tullaan suhtautumaan lasten tietokoneen käyttöön. On pakko myöntää, että keskusteluissa on ilmennyt hienoisia näkemyseroja. Eeva Maija on asian suhteen ehdoton, suoranainen totaalikieltä(yty)jä. Minä taas kannattaisin turvallista, valvottua ja ohjattua käyttöä. Se ainakin kuulostaa hienolta.

Nyt kun elämme sitä vaihetta, että perheemme esikoinen on alkanut yhä kiihtyvään tahtiin kyselemään “voiko mennä tietskalle”, olen alkanut ymmärtää Eeva Maijan näkemystä. Minulle on pikkuhiljaa valjennut, että lapsen tietokoneen käyttöä on erittäin vaikea valvoa, jos tietokone on vapaasti käytössä. Ja vaikkei olisi, niin inhimillisiä unohduksia tulee, se on varma. Aina ei muista kirjautua ulos tai sammuttaa konetta ja näin ollen (mikäli koneessa on internet-yhteys (useimmiten on)) myös koko netin sisältö on muutaman napinpainalluksen päässä. Ja netistä kyllä löytyy loputon määrä sellaista sisältöä jolla on lapsen silmiin osuessa tuhoisia vaikutuksia.

En silti kannata nollatoleranssia. On väistämätöntä, että lapset pääsevät koulussa, kirjastossa, naapurissa tai jossain muussa paikassa tietokoneelle sillä tavalla, ettei aikuinen ole valvomassa. Mitä tapahtuu silloin, jos käyttöä ei ole yhdessä harjoiteltu ja pelisäännöistä sovittu? Mielestäni todennäköisyys “väärinkäyttöön” on tällöin paljon suurempi. Kun yhdessä sovitaan miten ja mihin tietokonetta käytetään, voi tämän asian suhteen nukkua yönsä vähän rauhallisemmin.

Ongelmaksi jää kuitenkin vielä se, että lapsi saattaa eksyä (ja jopa todennäköisesti eksyy) vahingossa epämääräistä sisältöä tarjoaville sivuille. Vaikka sivuseikkaan tätä kirjoitankin, asia ei ole sivuseikka. Lapsen kohdalla yksikin kerta on liikaa. Aikuisilla pitäisi olla eväitä estää nämä vahingot.

Monissa kirjastoissa asiantilaan on puututtu ottamalla käyttöön esto-ohjelmia, jotka estävät pääsyn epämääräisille sivuille. Mäkeissä (tarkoitan siis mac-koneita) on käyttöjärjestelmään sisällytetty erittäin päteviä ja monipuolisia käyttörajoituksia, joiden avulla aikuinen voi varmistaa, että lapsi voi käyttää konetta turvallisesti. Myös windows-puolella tilanne näyttää kohtalaiselta. Nopea haku paljasti, että netistä löytyy lukemattomia maksullisia ja muutamia ilmaisia esto-ohjelmia kotikoneille. Lisäksi esimerkiksi googlen hakuun voi konekohtaisesti laittaa päälle ns. turvallisen haun, joka periaatteessa suodattaa epämääräiset sivustot hakutuloksista.

Lopuksi on kuitenkin todetattava, että mitkään esto-ohjelmat tai tekniset rajoitukset eivät kykene täydellisesti suojaamaan lasta sopimattomalta sisällöltä. Vanhemman vastuu tässä, niin kuin muissakin kasvatukseen liittyvissä asioissa on suuri. On turha syyttää internettiä lapsen psyykkisestä pahoinvoinnista, jos meillä ei ole aikaa opetella sen käyttöä yhdessä ja sen jälkeen myös valvoa käyttöä.

Muutamia linkkejä aiheeseen liittyen:
- Mannerheimin lastensuojeluliitto, viisaasti verkossa
- Ohjeet Googlen turvallisen haun asetuksiin
- Tietoa esto-ohjelmista
- Mac OS X:n lapsirajoitukset
- Lasten sivut