PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITErimielisyyksiä
Kävin stockmannilla kokeilemassa iPod touchia. Se oli hyvä. Jopa paljon parempi kuin applen applen hehkutuksien perusteella uskalsin odottaa. Ja se on paljon se.
Laite olisi ratkaisu ongelmaan, jota olen pähkäillyt jo kauan. Sen avulla pystyisin kätevästi kuuntelemaan tietokoneelle tallennettua musiikkia ja äänikirjoja alakerran tuvassa, jossa niitä olisi luontevinta kuunnella. Samalla toki musiikki ja valokuvat lähtisi mukaan matkalle, lenkille tai ihan mihin vaan. Se olisi hieno juttu, sillä koko musiikkikokoelmani ja kaikki valokuvat ovat digitaalisessa muodossa. “Vanhanaikaiset” CD-levyt kattavat enää vain murto-osan äänitteistä joita omistan.
Laitteen tekniset hienoudet ja sen tuomat mahdollisuudet eivät suinkaan ole tämän kirjoituksen pihvi, vaan mehukas ja lihaisa kokolihatuote koostuu erimielisyyksistä, joita laitteen hankinta on perheessämme synnyttänyt. Vaikka laitteen hankinta on perusteltua ja minulla olisi siihen varaa, ei Eeva Maija hyväksy hankintaa. Perusteluja löytyy niin Eeva Maijalta kuin minultakin. Hyviä molemmilta.
Toki tiedän, että täysi-ikäisenä ja säännöllisiä tuloja ansaitsevana minulla olisi “täysi oikeus” marssia kauppaan ja ostaa laite. Eikä kenelläkään olisi siihen vastaansanomista. Samalla kuitenkin ajattelen, että tällaiset hankinnat tarvitsevat myös vaimon hyväksynnän. Ei ehkä ymmärrystä, mutta hyväksynnän kuitenkin. Ilman sitä en voi hankintaa tehdä. Niin nauta olen.
Asian tekee vaikeaksi se, että tietyissä asioissa meillä on Eeva Maijan kanssa kiinnostukset kohteet täysin eri suunnissa. Jos nyt puhuttaisiin esimerkiksi keritsinkoneen tai karstamyllyn hankinnasta, niin Eeva Maija olisi heti valmis. (Ja mikä surullisinta, niin olisin luultavasti minäkin.)
Jaa, eipä nyt mennä liikaa henkilökohtaisuuksiin (pyyhin äsken pois 8 riviä katkeraa tilitystä).
Sanokaa te, rakkaat lukijat miten teillä menetellään tällaisissa tilanteissa. Voiko tällaiset ongelmat ylipäätään ratketa, vai pitääkö vain odotella katkeran sappinesteen laskeutumista?
Kiitos ja anteeksi.
25.11.2007 klo 16:51
Emppu kommentoi:
Kaikkihan me olemme tietoisia siitä, että naisen ja sorkkaeläinten heimoon kuuluvan yksilön yhteiselossa on oma viehätyksensä. Juba alias Jussi Tuomola voinee vahvistaa asian.
No, en halua ryhtyä mihinkään julkiseen perheriitaan. En ole valmis valitettavasti hankkimaan karstamyllyäkään, koska hyötysuhde tässä lammastaloudellisessa tilanteessamme ei olisi riittävän hyvä. Lainasin Pauliina-lampurilta karstamyllyä ja karstasin Lakun villa eilen, reilu tunti siinä meni käsien lisäksi. Käytännöllinen laite, ei siinä mitään.
Ensi kevääksi on tiedossa karitsoita, mikäli Plätän pässiyteen on luottamista.
Tuosta armaan mieheni nautaisuudesta voi olla montaa mieltä. Onneksi. Ei olisi minulle hyväksi, jos kaikki esimerkiksi rakastaisivat häntä yhtä paljon kuin minä.
Rakkaudella, Emppu 27v.
25.11.2007 klo 18:44
Jeremias kommentoi:
Sellaista se on tässä nykyajan matriarkaalisessa yhteiskunnassa… Valitettavasti tiukka tosiasia on, että tuollaisessa tilanteessa ei auta muuta kuin mennä peiton alle itkemään ja potemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta.
25.11.2007 klo 19:19
topias kommentoi:
Tähänhän on kahta eri koulukuntaa:
Jos yrittää perustella vaimolle jonkin hankinnan tarpeellisuutta juuri silloin kun puolustus on vahvimmillaan, niin harvoimpa siinä onnistuu. Tosin maastoa on hyvä pehmitellä myös silloin. Mutta ei passaa hätiköidä, vaan odotella sitä heikkoa hetkeä jolloin on hyvä iskeä. Heikkoja hetkiä on tietysti monenlaisia. Yksi niistä on silloin, kun vaimo ilmoittaa tarvitsevansa jonkin vähintäänki yhtä tarpeettoman hyödykkeen, jonka tarpeellisuutta taas et itse ymmärrä. Huom! Vaikka ymmärtäisitkin ko. kapineen tarpeellisuuden, et missään nimessä saa sitä paljastaa vaan sinun on vain pidettävä pintasi että ko. kapine on täysin turha. Tämän jälkeen onkin huomattavan paremmat neuvottelulähtökohdat lähteä neuvottelemaan omasta hankinnasta, kun tilanne on 1-1. Tässä tietysti on sellainen ongelma, että nyt tilillä pitää olla rahaa molempiin ostoksiin tai muuten lopputulos ei välttämättä ole tyydyttävä. Mutta, tässä vaiheessa voitkin myöntää (itsellesi) että kyllä se vaimonkin tekemä ostos oli edes osittain tarpeellinen (esim. yleiskone) ja tilanne onkin 2-1.
Toinen taktiikka on hieman erilainen, ja voi vaatia jopa pidempää aikajaksoa toteutuakseen. Tässä nyt heti joutuu myöntämään, että kummassakin taktiikassa on huonona puolena se, että vempelettä ei saa heti kouraan. Eli eli, asiaan. Heti kun huomaat tarvitsevasi jotain laitetta, jota ilman et tulisi todennäköisesti toimeen, niin jäitä hattuun. Unohda laite (ainakin vähäksi aikaa) ja katso valmistajan mallistosta se tuplasti hienompi ja kalliimpi laite. (Esim. vaikka mac mini tai kallein mahdollinen iPodi iPod touchin sijasta). Sen jälkeen päätät tarvitsevasi sen, ja alat pehmittämään puolustusta. No, vempeleen hinnastakin johtuen, puolustus ei todennäköisesti kovinkaan helposti murru, mutta voi pehmittyä. Pehmittelyssä toki kannattaa edelleenkin etsiä niitä heikkoja kohtia ja ottaa asia puheeksi esim. aina kun on konkreettinen tilanne jossa laitteesta voisi olla hyötyä. Tämän taktiikan avulla voi päätyä ainakin kahdenlaiseen lopputulokseen: Jos et yksinkertaisesti saa taivuteltua puolustusta ko. laitteen hankintaan, voit kuitenkin “saada luvan” halvemman version ostamiseen. Eli sen version, jota alunperin havittelitkin. Eli win-tilanne. Toinen skenaario on vielä parempi, jos puolustus pehmenee sopivasti, ja pitkin hampain myöntyy laitteen hankintaan, voitkin ilmoittaa marttyyrinomaisesti tyytyväsi halvempaan malliin, kun vastustus oli kuitenkin niin kova. Tästä todennäköisesti puolustus leppyy ja luulee pärjänneensä hyvin. Tämä on jo 2-0 tilanne. Puolustus sen sijaan luulee että tilanne on 1-1, ja hyvällä tuurilla tästä voi selvitä ilman mitään lisähankintoja.
Tietysti taktiikoit on muitakin, mutta tärkeää on se, että niitä ei käytä liian usein. Voi olla että taktiikat kärsivät inflaation, jos joka viikko ilmoittaa tarvitsevansa uuden kapistuksen. Sitten vielä bonustaktiikka, jolla periaatteessa voi saada kapistuksen heti kouraan. Eli jos jostakin yhtäkkiä tilille ilmestyy hieman rahaa, joka on tullut vaikka jostain ylimääräisestä projektista, jota ei tavallaan ole korvamerkitty mihinkään… Niin silloin on hyvä iskeä. Siis hieman ennen kuin raha kopsahtaa tilille. Useinhan keskustelu lopulta kääntyy tuotteen hintaan, ja tilillä olevaan rahaan. Ja tilillä oleva raha pitäisi käyttää johonkin, eli siihen mihin se on korvamerkitty. Vuokraan, lainanlyhennykseen, ruokaan, vaatteisiin, säästöön tms. Ja lopulta puolustus voi erehtyä lausumaan sanat “No jos nyt sattuisi olemaan tuon verran tilillä ylimääräistä…” Silloin on aika toimia. Jos silloin “yllättäen” ropsahtaa kesän ylimääräisestä projektista rahat tilille, niin puolustus voi häkeltyä niin ettei saa sanaa sanottua ennenkuin laite on jo käsissä.
Voi olla että nämä taktiikat on jo vanhaa ja kulunutta kauraa, joka toimii enää harvoin, jos silloinkaan. Siitä tietää, että onkin aika alkaa suunnittelemaan ihan uutta taktiikkaa… ;)
25.11.2007 klo 19:46
Ilkka kommentoi:
Ensinnäkin: Tulevaisuutta ajatellen kannattaa suhtautua varauksella, eli aina hiukan vastustaen, kaikkiin vaimon hankintoihin riippumatta siitä onko itse niistä innostunut vai ei. Siitä voi olla hyötyä tällaisissa pulmatilanteissa, johon olet nyt joutunut. Kaupankäyntiä. Tämä siis pitkän aikavälin neuvona.
Toiseksi:
Tämä perustelu on ihan hyvä. Kannatetaan. Eikö kuitenkin löytyisi edullisempi ja käytännössä koetellumpi ratkaisu, jossa ei tarvi tulla kylkiäisenä kaikkea muuta turhaa –>
Se, että jokin tekninen ominaisuus on olemassa, ei tarkoita että siitä olisi itselle ja lähimmäisille todellista hyötyä. Miksi lenkillä täytyy katsella kuvia tai kuunnella musiikkia kun luonto on niitä täynnä? Miksi matkalle täytyy ottaa kuvia mukaan, kun niitä mennään matkalle ottamaan lisää? Miksi omia musikki- ja kuvakokoelmia täytyy kuljettaa mukana? Eikö niistä ole tarkoitus nauttia kotona. Kotoa lähdetään jonkin asian takia liikkeelle, joten eikö kannattaisi keskittyä siiihen, minkä takia lähdetään? Lenkille, pelaamaan, ystäviä tapamaan, juttelemaan… Jos joku on musiikistani tai kuvistani kiinnostunut, voi tulla kuuntelemaan ja katsomaan niitä meille kotiin, tervetuloa. Parhaat kuvat löytyvät Flickristä.
Kolmanneksi: Voihan sitä joskus tarvita
25.11.2007 klo 22:42
Venla kommentoi:
… mitä viisauden sanoja tuossa edellisessä kommentissa! Kirjoittaa mies, joka osti minulle syntymäpäivälahjaksi Tivoli Audio Model Threen. Siinäkin kävi niin, että minä päätin n. puoli vuotta sitten, että ostan sen Ilkalle synttärilahjaksi. Muutamien tilanteiden jälkeen Ilkka tajusi, että minähän sitä haluan.
Meidän perheessä minä olen innokkaampi ostamaan teknisiä uutuuksia, tosin Ilkka on aika helppo saada innostumaan. Terveisin iMacin omistajat.
ps. Topias puhuu selvästi kokemuksen äänellä.
ps.2. No kertokaa nyt, miten siinä kävi? Minkävärisen iPod touchin Samppa osti?
25.11.2007 klo 23:19
Samuli Sorvari kommentoi:
Jeremias: Sitä tässä on nyt muutama päivä tehty. Jokunen nyyhkäisy on saattanut kuulunua peiton läpikin…
Topias: Luulin olevani kokenut konkari tällä saralla, mutta joudun kyllä toteamaan, että olen sittenkin oppipoika. Kiitos hyvistä vinkeistä, yritän soveltaa niitä käytännössä. Tosin niiden tehoa saattaa vähentää se, että myös vastapuoli ehti lukea ne. Osaa ehkä varautua. Niiden tehoa saattaa syödä myös se, että usein niin päättämätön vastapuoli on tällaisissa asioissa kuin graniittia. Minkäänlaiset perustelut ei auta.
Ilkka: Ensinnäkin en tuota osaa. Olen niin nauta, että suostun kaikkiin vaimon hankintoihin sillä asenteella, että jos tarvitsee tosissaan niin ostakoon. Paremmin hän tarpeensa tietää kun minä. Toiseksi on moniakin asioita, joita ilman tulee toimeen. Tämä on sellainen asia, täysin ylellisyyskampe. Poikkeuksellista tässä on kuitenkin se, että sen hankinnalle on muutama ihan oikea ja järkevä peruste. Kolmanneksi tässä on kyse enemmänkin periaatteista ja yhteisistä pelisäännöistä. Yhen iPodin kanssa nyt on ihan yksi lysti. Mutta jos kaikkien hankintojen kohdalla noudatetaan tätä menettelytapaa, niin ei hyvältä näytä.
Ja vielä Ilkalle: on olemassa monia muitakin tapoja. Mutta kaikissa kustannukset tahtoo nousta vähintäänkin tälle tasolle.
Venla: iPod toucheja ei ole kuin yhtä väriä. Ostan siis mustan ;)
25.11.2007 klo 23:44
Emppu kommentoi:
Mistäköhän johtuu, että ei tunnu yhtään pahalta vaikka mieheni täällä hienovaraisesti vihjailee, kuinka vaikean vaimon on sattunut saamaan. :)
Ehkä se johtuu siitä, että hän itse saa tästä asian julkistamisesta hyvää mieltä. Ikään kuin asevoimia taakseen…
Meidän perheessä minä päätän vain puoliksi, mitä ostetaan ja mitä ei. Sen sijaan en halua rohkaista miestäni ostamaan ipottia vai mikäsenyton. Jos hän näkee sen tarpeelliseksi, ostakoon. Mutta voiko minua pakottaa innostumaan tästä vempeleestä, se on toinen juttu.
Topsy: Tässä ei ole kyse nyt rahasta. Vaan ajasta ja ajankäytöstä. Rahaa tulee ja menee ja häviää. Meidän perheessä on semmoinen juttu, että yhteistä aikaa on liian vähän. Toivoisin, että kun ollaan olohuoneessa yhdessä, niin keskityttäisiin toisiimme, emme laitteisiin. Vrt. Ilkan kirjoitus.
Jos emme olisi joutuneet keskustelemaan lähes päivittäin teknisten laitteiden käytöstä ja niihin hupenevasta ajasta, voisi suhtautumiseni olla toinen.
Niin, rakkaat Lukijat, kirjoitan tätä Teille, koska mieheni on kyllä kuullut nämä asiat monta kertaa ihan live-esityksenä.
25.11.2007 klo 23:58
Jeremias kommentoi:
Parisuhdekiistat eivät ole minulle hirveän relevanttia kamaa, mutta tuli mieleen että onko tuo tosiaan hinta/laatu-suhteeltaan paras ratkaisu mikäli haluaa kuunnella olohuoneessa musiikkia?
http://www.rokulabs.com/products_soundbridge.php Joku tontyylinen ratkaisu vois sopia siihen tarkotukseen paremmin, tietty vaatii sen että tietokone jolta striimataan on kokoajan päällä… Eikä tuo muutenkaan ole yhtä elegantti ku ipod touch :)
Itse olen viritellyt xboxiin media centerin, jolla onnistuu nettiradioiden, oman musan, last.fm striimien jne kuuntelu. Varsin näppärä, mutta tyylittömyydessään sopii korkeintaan tälläiseen poikamiesboksiin.
ps. Topiaksen analyyttinen ote parisuhdevaltapelissä on varsin vakuuttava, suosittelen poliittista uraa.
26.11.2007 klo 0:01
Samuli Sorvari kommentoi:
Eeva Maijalle ja muille: En kerää asevoimia, enkä halua että asiasta riidellään täällä. Siihen tämä päiväkirja on liian “hedelmällinen” maaperä.
Tarkoitus oli alunperin vain nostaa esille keskustelu siitä, miten perheissä tehdään päätöksiä hankinnoista, mitä voi hankkia “omiin tarpeisiin” ja niin edelleen.
Keskeistä mielestäni tässä on se, että toisen hankintoja ei välttämättä voi, eikä tarvitse ymmärtää. Silti ne voi hyväksyä. Sillä tavalla otetaan toista huomioon. Mutta tietenkään kaikkea ei voi hyväksyä. Sehän on selvä.
26.11.2007 klo 1:05
jonttu kommentoi:
Täällähän on hyvät jutut. Heikki kysäisi, että olenko käynyt lukemassa, ja tänne jumahdin. Marjan mielestä käytän aikaa väärin, joutuu potkimaan ylös kuitenkin.
Mielenkiintoista tämä on siinä mielessä, että meillä keskitytään kyllä keskustelemaan lasten vaatteista, kengistä ja lahjoista, itse kun ei ehdi kauheasti mitään muuta tarvia, kuin vähän aikaa liikkua ja tarpeeksi aikaa nukkua. Tosin olemme keskustelleet useaan otteeseen uuden takan hankinnasta. Vuolukiveä ei kuulemma missään nimessä. Automaattipellettitakkoja olen katsellut. Mainostavat niiden olevan käteviä ja siistejä. En ole vielä vain elävää käyttäjää tavannut, jotta voisi kysellä kokemuksia.
Itsellä into ostella ylimääräisiä teknisiä laitteita on loppunut, kun on kuunnellut pari kertaa viikossa työkavereiden ylistyksiä, kuinka erilaiset vempeleet helpottaisivat työntekoa. Aluksi niitä uskoi, ja vieläkin välillä. Meille pitäisi saada töihin Samppa, niin kaikki oppisivat käyttämään sähköpostia ja nettiä, ja ottamaan kuvia kännykällä. Saisi ostaa kaikki tekniset vimpaimet, tai siis pitäisi, ja sitten opettaa ihmiset oikeasti hyödyntämään niitä.
Tuo Ilkan, voihan sitä joskus tarvita, on hyvä peruste, mutta muistaako, että tällainenkin ominaisuus on? Astianpesukoneet on jo tehty niin, että 100:sta ohjelmasta on typistetty niihin kahteen, joita käytetään, koska 98 oli koko ajan käyttämättä. Esim. puhelimen navigaattoritoimintoa tarvii “joskus” juuri silloin, kun puhut itse puhelimeen tärkeää puhelua. Olennaista on se, ettei se tietenkään toimi yhtäaikaa, kun puhut puhelua. Eli osta navigaattori erikseen, tai katso kartasta tai aja hukkaan ja myöhästy vielä enemmän. Tai sama kuvaamisen kanssa, tai netin selaamisen tai…
Nykyajan teknisten apuvälineiden viidakossa on niin, että kaikki pitää olla mukana: digikamera, puhelin, gps-laite, kämmenmikro, läppäri, ipod, muistitikku, kannettava kovalevy, hadsfree ja kuulokkeet ipodiin jne. Ja miten käy? Kuitenkin käytän vain yhtä kerrallaan. Kuten esim. Juttelen puhelimessa tai kirjoitan nettiin tai juttelen Marjan kanssa.
Ja vaimo tykkää, mitä enempi näitä juttelijoita on… koska unestahan voi aina tinkiä.
26.11.2007 klo 8:15
Samuli Sorvari kommentoi:
Jonttu: Kiitos kommentista. Puhut täyttä asiaa. Korostan kuitenkin edelleen, että tässä on kyseessä vain ja ainoastaan ylellisyyskampe. Elämän jatkuminen ei ole ollenkaan kiinni sen hankinnasta. Mutta samalla tavalla todella monia asioita voi pitää ylellisyyskamppeena. Ennenvanhaan astiat on pesty käsin, vauvan maidot lämmitetty vesihauteessa ja ruuat puuliedellä.
Ajankäytölliset ongelmat on muuten näidenkin erimielisyyksien alkulähteenä.
26.11.2007 klo 10:35
matti kommentoi:
Ollaan muuten hoidettu kohta 2 kuukautta kuusihenkisen talouden astioiden pesu käsin, enkä ole vielä huomannut, että vapaa-ajan määrä olisi vähentynyt. Voitte uskoa, että perheen tämä pää yritti tosissaan hommata uutta konetta, kun vanha piti jättää aiempaan kotiin. Jotenkin asia vaan venyi ja jäi (liekö vaimon viisas taktiikka, tämä epämääräisyys) ja tänään huomasin että 60 päivää on tätäkin kohta kestetty, enkä oo edes valittanu asiasta pitkään aikaan!
Kyse voi olla siitäkin, ettei meillä oo vielä ollu niin hyvää pesukonetta, johon astiat vois tunkea ilman esikäsittelyä. Käsin huuhtelu vei aiemminkin aikaa. Onko niin hyvää pesukonetta, että se pesee hieman kuivuneet puuronjämätkin lautasilta?
Käsin tiskatessa on muuten aikaa omille ajatuksille.
Tämä jännetuppitiskikone saattaa olla hyvä valttikortti neuvottelutaktiikoissa. Kun on yhdessä asiassa joustanut, on helpompi lähteä neuvottelemaan toisesta. Litteä laajakuvanäyttö olis listalla ennen digijärkkäriä… :)
26.11.2007 klo 11:47
Anna K. kommentoi:
Tämä kommentti ei oikeastaan kosketa keskustelun pihviä, mutta kuulin muutama päivä sitten perheestä, jossa vaimo on yhdeksän vuoden ajan tiskannut kaikki astiat käsin. Sinä aikana lapsia on syntynyt seitsemän. Tiskikoneesta on keskusteltu, mutta koska mies ei tiskaa, ei hän ole nähnyt sellaiselle tarvetta. Sen sijaan kaikenlaisia muita teknisiä uutuusvempeleitä ilmestyy taloon vähän väliä. Esimerkki on tietysti karrikoitu, tottakai Sorvarilla on tiskikone.
Itse olen jäävi osallistumaan muuten niin mielenkiintoiseen keskusteluun, sillä oma mieheni ei (onneksi) kaipaa ylimääräistä materiaa. Jos hän jotain rahalla ostettavaa haluaisi, olisi se kai pala metsää. Jos siihen sattuisi olemaan tuota mainittua ylimääräistä rahaa, puolustaisin kyllä hankintaa, ja ehkä metsänostopäivä meillä vielä koittaa. Voimme sinne sitten koko perheen voimin mennä retkelle.
Mielipiteeni hankinnan tarpeellisuudesta tuli kai kuitenkin ilmaistua. Mutta sehän ei ollutkaan se pihvi.
26.11.2007 klo 11:47
Emppu kommentoi:
Matti, meillä on sellainen pesukone, jossa ei tarvitse esipestä! Siemens on merkiltään. Käyttöohjeessa nimenomaan sanottiin, että astioita ei tarvitse esipestä eikä huuhdella, riittää kun ottaa isommat ruoantähteet pois. Hyvin on aina pessyt, se onkin tuollainen AAA-kone. Kuivaustulos ei kylläkään ole täydellinen, mutta se ei ole meitä haitannut.
26.11.2007 klo 11:49
Emppu kommentoi:
Anna K.: Minäkin voisin metsää ostaa. :-)
26.11.2007 klo 12:11
Samuli Sorvari kommentoi:
Anna K: Tuo tiskikone-esimerkki tiivisti kyllä koko sen ajatuksen, jota olen tässä yrittänyt kannatella. Kiitos siitä.
Ylimääräistä materiaa on monenlaista. Toinen on kiinnostunut teknisistä laitteista, toinen ostaa vaatteita, tauluja, arvohuonekaluja, autoja tai ihan mitä vaan. Ihmisen perustarpeet on lyhyesti lueteltu. Kaikki sen päälle voidaan laskea ylellisyystarvikkeiksi. Ylellisyystarvikkeen tarjoamista käytännön hyödyistä voidaan sitten keskustella erikseen.
Pala metsää ei olisi ollenkaan hullumpi idea. Toisaalta metsän pitäisi olla aika vanhaa, että sen puustosta olisi puusepällistä iloa.
26.11.2007 klo 17:03
matti kommentoi:
Onhan meille kaikille mukavasti metsää ilman ostamistakin. Joku on sinne vaivautunut tekemään valmiita polkujakin niille, jotka eivät halua omiansa kulkea. Koko perheellä vaan: luontoon.fi . Siitä kelpaa valita. Tuossa on vasta kansallispuistot, lisää löytyy ylärivistä.
Retkeilyäkin pidetään valitettavasti välinelajina nykyään. Kyllä patikoimaan voi kuitenkin lähteä saappaat ja verkkarit jalassa, ei se kokemuksen arvoa yhtään vähennä. Ehkä päin vastoin.
26.11.2007 klo 18:25
Samuli Sorvari kommentoi:
Matti: Meillä on kaiman kanssa eri intressi tuossa metsänomistuksessa. Mikä olisi hienompaa, kuin kaataa honka omasta metästä, sahata se pelkaksi, kuivattaa ja työstää siitä tuoli tai pari.
Vai miten on Samppa, menikös se näin?
26.11.2007 klo 18:44
Anna K. kommentoi:
=) Jotenkin näin. Mikäpä sen hienompaa, kuin olla metsänomistaja. Ja toki sinne kumpparit jalassa mennään.
26.11.2007 klo 19:52
Nikolaus kommentoi:
Pitihän sitä itsekin tulla tähän kommentoimaan kun on niin polttava puheenaihe. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Itsehän en oikeastaan koskaan ole ollut moisessa ongelmatilanteessa, ja koko ongelma kuulostaakin täysin absurdilta. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että parisuhteeni on alkutaipaleella, ja olemme samaa mieltä joka asiasta. Toisaalta ongelma on naurettavan helppo ratkaista loogisella päätöksentekopuulla. Pitää vain painottaa hankinnan positiiviset ja negatiiviset vaikutukset, ja katsoa onko hankinnan odotusarvo positiivinen. Kyseessä olevassa tapauksessa suurin positiivinen vaikutus on ehdottomasti hienon laitteen hypistelystä tuleva hyvä mieli Sampalle. Laitteestahan voi hyvässä lykyssä olla myös käytännön hyötyä, mutta rehellisesti on todettava sen olevan täysin marginaalista. Negatiivisia puolia on vastaavasti laitteen hankinnan aiheuttama paha mieli Empulle ja länsimaisen kulutusjuhlan suosiminen. Lisäksi on vielä verrattava voisiko saman rahan kuluttaa johonkin muuhun asiaan jonka hankinnalla olisi suurempi odotusarvo. Tietenkin pitää vielä miettiä mikä rahamäärä budjetista on korvamerkitty kenenkin hyötyyn ja hupiin. Jos perheessänne on lisäksi tapana tehdä päätöksiä yhdessä, niin ei kuin äänestämään eri asioiden painotusarvot ja arvosanat. Tämän jälkeen ei kenelläkään ole oikeutta olla pahalla mielellä lopputuloksesta, vaikka käytäntö valitettavasti osoittaa toista.
Itse olen viime aikoina ostanut ainoastaan tietokoneeseen uuden näytön ja käytetyn pesukoneen, ja täytyy tunnustaa että ilman yhteisymmärrystä ei kumpaakaan olisi tullut hankittua. Uudesta vempaimesta pystyy nauttimaan kaksin verroin, mikäli myös lähimmäinen on samaa mieltä hankinnan erinomaisuudesta. Vastaavasti ei ole paljon iloa Ipodista mikäli se aiheuttaa perheriidan.
ps. Vaikeushan tietenkin on se, miten painottaa vastakkain hupi vs hyöty.
26.11.2007 klo 20:13
Samuli V. kommentoi:
Eilen tuon neljännen ja silloin viimeisen kommentin luettuani en ehtinyt kirjoittaa omaa vastinettani, sillä vaimo oli naapurihuoneesta kutsunut pois koneelta jo kolme neljä kertaa. Blogistin avauspuheenvuoro oli mielessäni koko yön, ja kun sitten silmäpusseihini kompastellen hivutin itseni työmaalle, pelkäsin koko ajan, että hän ehtii ostaa laitteen ennen kuin saan omaa ajatustani kuuluville. Ilmeisesti ostosta ei vielä ole tehty, ja toisaalta tuosta vierestä tuli tavallaan vähän vetoapuakin…
On muuten niin, että ihmisen tarve saada ajatuksensa kuuluviin on hyvin primitiivistä. Eivät nämä internetit ja muut öö…podit ole muuttaneet tarpeitamme miksikään.
Siis perustarpeitamme. Nykyaika luo kuitenkin jatkuvasti uusia tarpeita arkeemme. En tiedä mikä saa ihmisen viehtymään mihinkin asiaan ja miksi joku toinen ei kaipaa mitään, mitä rahalla voi saada. Sampan puheenvuorolle ylistykseksi voi sanoa, että hän hienolla tavalla oivalsi, mistä on kyse. Olisikin ollut eri asia kysyä, että ostanko vai en tai muuta yhtä viiltävää. Hän ymmärsi, että ongelma ei ole tässä tapauksessa, vaan siinä ilmiössä, että nyt hotsittaa, mutta kun vaimo ei ymmärrä.
Nykyajan tarpeidenluontiprosessissa tarpeen tyydytys ei ole minkään sortimentin päätepiste. Se on porrasaskelma, jolle astuttuaan kuluttajan eteen ruvetaan maalaamaan seuraavaa houkutetta. Jokainen teknologiaan viehtynyt on varmasti kokenut sen, miten hankittu tavara ei pitkällä aikavälillä lunastakaan lupauksiaan. Viehtymys lupsahtaa siinä tavaratalon oven ja auton oven välillä. Toisinaan siitä voi säilyä rippeitä vielä kotiin asti, mutta viimeistään vehkeen oltua käytössä sen hohto on himmennyt. Tähän asiaan pyydän varmistusta teiltä, jotka koette yllä mainitun ilmiön osaksi itseänne. Luulen kuitenkin tunnistavan ilmiön myös itsessäni, ehkä menneisyydessä ja toisenlaisissa asioissa mutta kuitenkin.
Siksipä näenkin kestävän kehityksen mukaisena ratkaisuna sen, että laiteriippuvuus otetaan erilliseen tarkasteluun, ilmiönä sinänsä. Ei sitä tarvitse tuomita, yksi vaihtoehto on sen hyväksyminen ja “teknologiauskovaisuuden” ehdoilla elämisen valitseminen. Mutta että sitä tarkasteltaisiin vähän kuin ulkopuolisen silmin, jos sellainen ylipäänsä on mahdollista, sillä kuten tiedämme, kukko ei ylipäänsä muni.
Tähän tarkasteluun voisi ottaa avuksi vaikka ne kaikki entiset vimpaimet (tässä yhteydessä voisi käyttää myös yleistermiä ‘hilavitkutin’, mutta en viitsi, sillä Kainuussa päin termi ei ole mikään yleistermi, vaan sillä on oma täsmällinen merkityksensä {nimim. kulttuurieroon käytännössä törmännyt}), joita päähenkilöt ovat elämänsä aikana hankkineet. Niitä voi vaikka kähmelöidä ja pohtia ääneen, mitä ajatteli ennen k.o. laitteen ostoa ja mitä ehkä sen jälkeen, ja mitä nyt sitten ajattelee. Periaatteessahan on niin, että jos jokainen hankittu laite on vastannut odotuksia ja lunastanut kaikki lupauksensa, niin ihmisen onnellisuus on jatkuvasti nousevalla käyrällä, jonka kulmakerroin on siis muotoa x, misssä 0 on suurempi kuin x.
Tätä yllä mainittua käyräähän on tietysti putsattu niin, ettei se huomioi elämän epäonnisuutta lisääviä tekijöitä. Nämä kurjuudet tietysti vievät myös aikaa arvokkaiden laitteiden käytöltä, ja ovat omiaan kurjistamaan päähenkilön eksistentiaalista ahdistustilaa. (Kauhava: Toimivan paperipuristimen seuraamisesta aiheutuva eksistentiaalinen kammotila). Parhaimmillaan tilanne on niin, että teknologiahankinnat toimivat pinnalla pitävänä voimana, kun kaikki muu elämä menee päin “Prinkkalaa”, missä päin maata lieneekään. Jos tilanne todetaan tämän kaltaiseksi, on syytä arvioida, mille perustalle arjen rakentaa, ja ryhtyä tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin.
Samaan lopputulokseen päästään tietysti myös silloin, jos käy niin, että hankittuja komponentteja analysoitaessa joudutaan toteamaan, ettei niiden lupaama ihanuus olekaan seurannut kaupasta kotiin, vaan on jäänyt giganttiin, vaikka “eihän sen näin pitänyt mennä”. Silloinkin on arvokeskustelun paikka, vaikka sana onkin ollut muodissa viimeksi kymmenen vuotta sitten. Keskustelun tulokset vain voivat olla päinvastaiset. Ainakin kannattaa kokeilla, mitä tapahtuu, jos on jonkin aikaa ostamatta “sitä uusinta tietsiohjelmaa tai viimeistä öö-mäcciä”. Kammotilahan siitä seuraa, mutta voi olla kokeilemisen väärtti, tuleeko sen kanssa toimeen. Ja jos tulee, mitä sitten tapahtuu. Näin pitkälle päästäessä voi tietysti olla vaarana, että törmätään palkitsevuuden tunteeseen, mutta en ole varma.
Toivottavasti objektiivinen selontekoni ei paljastanut asennettani, jota ei tietysti ole.
26.11.2007 klo 20:45
Anna K. kommentoi:
Samuli V ja muut: Totta se on. Oli kyseessä sitten miehinen öömäkki tai naisellisempi ostos kuten uusi takki, tilanne on sama. Nykyaika luo tarpeita, ja perusteluja uuden vempeleen tai takin hankinnan tarpeellisuudelle on helppo keksiä. Ja jos vaikka ymmärtäisikin, ettei hankinta aivan välttämätön ole, ostos kutkuttaa mieltä ja ajatus uudesta takista kiehtoo niin kauan kuin takki (tai mäkki) on kaupassa. Kun se on ostettu, ja muutaman kerran käytetty, viehtymys laskee huimasti. Samanlaista kutkutusta kuin ennen ostoksen tekoa ei enää voi saavuttaa. Uusia tarpeita tulee kyllä.
Periaatteessa siis nuo tekniset laitteet ja uudet takit, kosmetiikka tai muut ovat täysin samalla viivalla. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että miesten usein himoitsemat tekniset vempeleet on helpompi perustella ja naamioida rationaalisiksi hankinnoiksi, kun taas naisten ostoksille annetaan helpommin hömppäleima.
Nyt olen sitä mieltä, että tähän virtuaaliseen keskusteluun osallistumiseen on huvennut meidän perheen yhdessäoloajasta liikaa. Sillä aikaa kun yksi kirjoittaa, toinen odottaa yksin jossakin muualla. Toinen juttu olisi, jos tämä keskustelu käytäisiin saman pöydän äärellä, livenä. Suljen (toistaiseksi) tietokoneen.
26.11.2007 klo 21:04
Samuli Sorvari kommentoi:
Samuli V: Kiitos viiltävästä analyysistä. Allekirjoitan sen muutamia marginaalimerkintöjä lukuunottamatta täysin. Jos et pahastu, tulostan siitä huoneentaulun ja luen sen joka aamu tai ainakin kerran viikossa :)
Toisaalta olen kyllä jo nyt pyrkinyt noudattamaan analyysin loppuosan kieltäytymislinjaa. Huimia askelia on otettu ja jo vuoden verran olen voittanut kaikki henkilökohtaisten hilavitkuttimien aiheuttamat houkutukset. Jollekkin se on lyhyt aika, minulle pitkä. Erilaisuus olkoon rikkaus.
Anna K: Pyydän anteeksi varastamaani aikaa. Se ei ole suinkaan tarkoitus. On hyvä, että tärkeistä (ja joskus vähemmän tärkeistä) asioista voidaan keskustella näin virtuaalisesti, mutta paljon mielummin tekisimme sen tietenkin kasvotusten (kyllä, se oli kutsu).
26.11.2007 klo 21:47
Venla kommentoi:
Jos on pakko ostaa jotakin, ostan mieluummin sellaista, joka kestää (esimerkiksi täyspuisia huonekaluja lastulevyisten sijaan) - ettei tarvitse olla ostamassa uutta parin vuoden päästä. Tämä on hankala pointti teknisten laitteiden kohdalla. iPod Touchistakin voi olla kahden vuoden päästä uusi versio, joka taas tekisi mieli ostaa. Onko vanha iPod silloin ongelmajätettä?
Muuten ajatukseni tulivat hyvin ilmi jo muiden kommenteissa…
26.11.2007 klo 22:12
Samuli Sorvari kommentoi:
Venla: Teknisten laitteiden kohdalla applen tuotteet edustavat kyllä noita kokopuisia, kestäviä ja arvonsa säilyttäviä tuotteita parhaimmillaan.
26.11.2007 klo 23:10
Jeremias kommentoi:
Hauskaa luettavaa tämä keskustelu. Samuli V. kirjoittaa täyttä asiaa, kannattaa ottaa lisäksi huomioon se että 5 vuotta vanha iPod on nykypäivänä kuraa jolla ei ole mitään jälleenmyyntiarvoa.
Ostin juuri uuden tietokoneen, edellinen oli varmaan 7+ vuotta vanha, tein sillä kaikki koulutyöt jne. loistavasti. Uudesta koneesta on ollut lähinnä haittaa, nyt tuhlaan kaiken aikani uusiin tietokonepeleihin yms. Koulutöissä yms tietty nopeus on ihan mukava lisä, mutta käytännössä pelkkää itsensä huijaamista väittää että sillä olisi kovin suurta käytännön merkitystä. Mutta siihen olen tyytyväinen etten monien muiden höyrähtäneiden (ja rdf:n sokaisemien) tavoin mennyt ostamaan apple-merkkistä konetta ;)
26.11.2007 klo 23:51
Anna K. kommentoi:
Samuli, en sentään syytä sinua hyvän keskustelun alkuunpanemisesta! Itsepä tähän koukkuun jäimme.
27.11.2007 klo 1:04
topias kommentoi:
Höh… tämä keskusteluhan on livennyt täysin kokolihatuotteen puolelta rapeaan sämpylään.
Eli nyt tässä enemmänkin keskustellaan siitä, onko kyseessä oleva (tai jokin muu) laite tarpeellinen vai ei. Eikä siitä, miten tällaiset asiat pitäisi perheessä ratkaista / miten ne ratkaistaan. Lihatuotteesta olen jo itse kerran kirjoittanut, ja nyt tuli vastustamaton tarve kirjoittaa myös itse sämpylästä.
Tiedättehän Maslow’n tarvehierarkian? Sen mukaan ihmisellä on monentasoisia tarpeita, ja kun perustason tarpeet on tyydytetty, niin ihminen alkaakin yllättäen tarvitsemaan korkeamman tason jutskia. Eli esim. hengittäminen on hyvin perustavaa laatua oleva tarve. Jos sen toteuttamisessa on ongelmia, niin harvalla on silloin tarvetta vaikkapa ruualle (podista puhumattakaan). Mutta jos hengitys kulkee, niin yllättäen onkin ruualle tarvista jne. Ja toiseksi esimerkiksi tiskikone. Sitä ilman ei moni tulisi toimeen, mutta entäpä, jos sinulla ei olisi edes keittiötä? Ei silloin tiskikone ensimmäisenä tule mieleen.
Tästä päästäänkin siihen, että millainen tilanne on kuvitteellisella henkilöllä, jolla on vaikkapa… öh, esim. Microsoftin Zunelle tarvista? Zune kuuluu epäilemättä tuonne ihan hierarkian yläpäähän, ja sellaisen tarvitsee henkilö, jolla on ns. “kotiasiat kunnossa”. Tosin, esim. itselläni ei ole minkäänsortin vetoa tuohon Zunee:n, mutta se voidaankin vain perustella sillä, että en ole tarpeeksi korkealla tuossa hierarkiapyramidissa ;)
27.11.2007 klo 13:30
anoppi kommentoi:
Mielenkiintoista! Itselläni asiat ovat tässä suhteessa menneet juuri tuon Maslowin tarvehierarkian mukaan. Silloinkun kaikki odotettavissa oleva raha meni ruokaan ja muihin kiistattomiin perustarpeisiin, keskustelu sujui tasolla “ostetaanko ruisleipää ja viiliä vai ruisleipää ja juustoa?”. Sitten, kun tästä yhtään päästiin eteenpäin, keskusteltiin siitä, ostetaanko höylä vai lakanat ja sitten yllättäen ostettiin nokkahuilu. Eli tietyt kohdalle tulleet “tilaisuudet” ovat johtaneet meitä molempia tiettyihin impulssiostoksiin. Jos ostan alennuksesta uudet saappaat -70%, pakko ostaa, kun tavallisesti maksaisi 300 , nyt vain 90 , ja kuitenkin ensi vuonna olis pitäny ostaa. Oma puolisoni ei ole vihainen, vaikka sitten söisimme sen seurauksena víikkoja pelkkää ruisleipää, kunhan teetä riittää..Sensijaan hän katsoo tilaisuuden tullen oikeudekseen vastaavasti ostaa vaikka pneumaattiset urut, hinta 8000 , koska hänen elämänsä aikana ei vastaavaa tilaisuutta tule. Ongelma on se, että minä OLEN vihainen!
Joo, onneksi impulssit iän myötä vähenevät, molemmilta. Heräteostoksia tulee aika harvoin, mitä nyt joku asema tulee joskus ostettua. Yhdessä tärkeiksi koetut hankkeet ovat aika kivoja, koska niiden taakse yhdessä sitoudutaankin ja yhdessä harmitellaan, jos virheostokseksi osoittautuu.
Ennen yhteistä haavetta odoteltiin ja haaveiltiin vuosikausia, astianpesukonetta 2 1/2 v, tietokonetta 4v. jne. Teknisistä vempaimista meillä harmittaa ne entiset filmikamerat ja videot, digiaika on jyrännyt ne! Tuotteiden elinkaareen kannattaa kiinnittää huomiota, mutta aina ei voi ennustaa kovin hyvin.
Nyt, kun uskollisen vanhan mersun nokka on rutussa, huomaan, kuinka hyvä ja tarpeellinen ja arvokas se oli. Tosi vaikeaa on tulla toimeen ilman sitä. Bussille pitäisi herätä melkein tuntia aikaisemmin.
Niin metsän- kuin uuden teknologiankin ostajille olisi hyvä lukea Eric Frommin opus “Olla vai omistaa” (To be or to have).
27.11.2007 klo 13:53
Viena kommentoi:
Itse päätän yksinäni mitä ostan, ja mitä en. En tiedä, harmittaako vai ilostuttaako tällä hetkellä, että olen tänä syksynä jättänyt hankkimatta mm. uuden tietokoneen, uuden ipodin, digijärkkärin ja monet muut lähes välttämättömät laitteet, joihin minulla olisi ollut varaa. Varat ovat säästyneet, mutta nyt ne jokatapauksessa tuhlaantuvat nyt edellisen kirjoittajan mainitseman uskollisen mersun korjaamiseen.
Jos olisin esimerkiksi ostanut uuden tietokoneen, olisin kenties ollut enemmän kiinnostunut sen kanssa leikkimisestä, kuin autolla kaahailusta ympäri oulunsaloa, ja mersu olisi kunnossa. Rahaa ei olisi, mutta olisi ehjä auto ja tietokone, ja lisäksi parempi mieli niin minulla kuin monella muullakin..
27.11.2007 klo 14:06
Samuli Sorvari kommentoi:
Viena: Lämmin osanottoni tapahtuneen johdosta (vaikka en kyllä tiedä mitä on tapahtunut). Vaikka esimerkki on karu, on sen sanoma konkreettinen. Ainakin meillä tahtoo kulua kaikki rahat. Jos investoidaan johonkin hankintaan, on seuraavaan palkkapäivään mennessä tili (ainakin lähes) tyhjä. Jos jätetään suunniteltu investointi tekemättä, on tili mainittuna päivämääränä ihan yhtä tyhjä. Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö…
27.11.2007 klo 17:07
matti kommentoi:
Samppa: Oon huomannu saman ilmiön tilinauhan suhteen. Yhtä tyhjä se on ennen palkkapäivää aina. Siitäkin huolimatta, että exceliin (tai oikeasti openoffice calciin) on ladottu kaunis budjetti, jossa lukee myös säästöön laitettava summa.
28.11.2007 klo 11:17
Tuomo kommentoi:
Teknisen vempaimen hankkiminen kannattaa tehdä kokemuksen mukaan seuraavasti. Hankkii laitteen vastustuksesta huolimatta ja tuo sen kotiin ja laittaa sen käyttämättömanä uunin päälle paketissa. Lopulta se alkaa tietenkin vaimoa harmittaa ja raivostuttaa ja hän viimeistään isänpäivänä miettiessään mitenkä lahjahommista selviäisi niin keksii että siellä uuninpäällähän on valmis lahja. Vempele kääritään hienoon pakettiin ja annetaan tosi hyvällä mielellä isänpäiväaamuna lahjaksi. Jonka jälkeen on helppo hymyillä ja ottaa yhteisesti hyväksytty laite käyttöön.
28.11.2007 klo 11:32
Samuli Sorvari kommentoi:
Tuomo: Kiitos oivallisesta vinkistä. Isänpäivään on vielä pitkä aika, mutta onneksi Joulu on jo ovella ;)
30.11.2007 klo 22:55
Samuli V. kommentoi:
Tuo vinkki oli kyllä hyvä! Mutta Samppa, muista se karanteeni. Jos nyt ostaa vehkeen, niin sitkeä vastakumppani ei ehdi yhden kuukauden aikana tympääntyä vielä avaamattomaan pakettiin. Jättää varmasti sinne lojumaan, vaikka pukki ovela kolkuttaa.
6.12.2007 klo 16:07
Jonttu kommentoi:
Itselläni tästä keskustelusta herää yksi voimallinen tunne: Mainonta ja markkinointi ei ole turhaa! Kyllä Markkinamiehet hierovat käsiään, kun tällaista lukevat. Omaan työhön tämä luo uskoa. Euroja riviin ja hyviä sloganeita ja eurot tulevat monin verroin takaisin. Ihmisten kommenteissa ilmiö näkyy sitten tässä yllä hyvin ilmenevällä tavalla.
Kuten monesta kommentista selviää, harva tarve on oikeasti välttämätön, ja kuinka harvaa tavaraa ilman ei selviä.
Housuja ei osteta, että olisi lämmin. Ne ostetaan, koska halutaan kertoa housuvalinnalla jotain. Tai miksi ostetaan presidenttiä tai juhlamokkaa? Se on ollut oma valinta: “Meillä juodaan vain Presidenttiä!”. Tosin juuri kuulin, että Pauligin paahtimosta otetaan samoista pavuista kaikki kahvilaadut, eikä kahvissa sinänsä ole eroa, paahto ja raekoko vain katsotaan omilla perusteillaan purkkiin. Siinäkin markkinamiehet ovat onnistuneet sinänsä simppelin tuotteen ympärille luomaan “sitä jotain”, jota kuluttaja ostaa, koska tekee mieli. Ei ostetakaan itse tuotetta, vaan mielikuvaa. Kuka sitä voisi hallita, ja siitä järkevästi keskustella. Tämän vuoksi Audi on valmis satsaamaan miljoonia uuteen mainoskampanjaan eikä auton kestävyyteen.
Ja kuinka voimakkaasti nykyiset markkinointikeinot meihin purevatkaan? Pelottaa vain se, kun itse tuotteetkin muuttuvat virtuaalisiksi, ja markkinamiesten sota meidän kuluttajien rahoista käydään viruaalituotteiden kaupassa.
Olenko oikeassa, mutta viisasta olisi välttää kaikkea mainontaa? …ja narahtaa ensimmäisen markkinamiehen puheluun. Älä käytä nettiä, kirjoita postilaatikkoon; “ei mainoksia”, älä lue lehtiä, älä katso tv:tä, sulje silmäsi, kun tiedät mainosten lähestyvän, älä kuuntele radiota, laita numerosi markkinointikieltolistalle jne.
Onko niin, että nykyajan köyhät ovat köyhiä, koska eivät voi vastustaa mainosmiesten juonia? Rahat kuluvat, kun yritetään onnellisuus taata mainosmiesten lupaamilla tavoilla. Ne jotka osaavat niitä vastustaa, ja ovat vastustuskykyisempiä markkinamiesten jutuille, pärjäävät paremmin, ja kokevat olevansa onnellisempia vähemmällä rahalla?
6.12.2007 klo 16:29
Samuli V. kommentoi:
Tuota Jontun pohdintaa lukiessa tuli mieleeni kirja nimeltä Uuden kapitalismin kulttuuri. Sen on kirjoittanut amerikkalainen sosiologi Richard Sennett, ja sen saa minulta lainaan kuka vain pyytää. En myy, enkä anna omaksi, sattuneista syistä.
Tiedoksi vain, että sitä on hyvin hidasta lukea niin, että se menee kaaliin. Mutta pitkä/paksu kirja se ei ole.
En tiedä, mutta minulla on se käsitys, että jos mainonta loppuisi kokonaan, kulutus notkahtaisi ja kulutukselle perustuva taloutemme rupsahtaisi, jos käytetään tällaista diminutiivahtavaa ilmaisua. Siksi jokainen vastuullinen kansalainen kuluttaa kaikki rahansa, mitä tienaa, jotta niistä rovoista voi sitten niiden kiertäessä nauttia muutkin.
Ja tuosta Audista vielä, tehtaalla tehdään kaksi samanlaista autoa, volkkari ja audi, ja toisesta otetaan parempaa hintaa. Se tehdään mainonnalla ja muotoilulla, mielikuvien luomisella. Kolkkoa.
6.12.2007 klo 18:36
Samuli Sorvari kommentoi:
Jonttu ja Samuli: Näinhän tuo menee. Ihmettelin aikanaan, kun kuulin että isoissa firmoissa saatetaan käyttää jopa puolet budjetista markkinointiin ja mainontaan. En ihmettele enää.
Mainosvastaisuutta tehokkaampi keino on oikeanlaisen vaimon valitseminen.
Ja muuten (jos jotain sattuisi kiinnostamaan) päädyimme asian suhteen ihan hyvään ratkaisuun: päätimme sijoittaa tietokoneen alakerran tupaan (tietenkin asianmukaisen kaapin ovien taakse). iPodin hankinta siirtyi luontevasti hamaan tulevaisuuteen. Myönnän, että myös tämän keskustelun kommentit vaikuttivat ratkaisuun. Ei siis ihan turha tällainen päiväkirja…
7.12.2007 klo 19:48
Jeremias kommentoi:
Vielä vanhaan hyvään aiheeseen palatakseni, katselen parhaillaan allaolevaa videota mikä kyllä loistavalla tavalla esittää miten kieroutunutta nykyinen kulutuskulttuuri on. Pistää miettimään omiakin kulutustottumuksia.
http://www.storyofstuff.com/
7.12.2007 klo 19:58
Jeremias kommentoi:
Mihin vielä lisäys: http://fukung.net/v/7493/26419.jpg
8.12.2007 klo 16:26
matti kommentoi:
Lievästä populismista huolimatta oli tod hyvä tuo Jeremiaan laittama video! Tuosta sampan myöhemmästä blogauksesta sen vasta hokasin ja heti piti kattoa. Osui kyllä asian ytimeen, ja mietityttää esmes sotavarustelun riippuvuus kuluttajien kulutuksesta. Kyllähän sana kuluttaja on ihmisyyttä nöyryyttävä ilmaisu nykymerkityksessään.
Ja hauska oli myös jälkimmäinen P2P-mainos :D
Välis-Samppa, mulla kiinnostaa lukea tuo kirja. Missä tavataan? Mailaa puhelinnumerosi makimat at paju oulu fi. Kirjoittaja vaikuttaa professuuriensa perusteella asiantuntijalta, mutta johtopäätökset voi toki vetää vasta kun on itse arvioinut ajatuksia.