Artikkelin Seksiä, huumeita, väkivaltaa ynnä muuta kommentit

Kirjoittaja: matti

matti — Tue, 27 Nov 2007 09:57:58 +0000

Netti on tullut meiän keskelle niin nopeasti ja niin suurilla vaikutuksilla, että harva on ehtinyt pohtia, miten suuri se vaikutus todellakin on. Ja ennenkaikkea: miten asiaan tulisi suhtautua. Miten netin kanssa ollaan? Kaikenlaisiin asioihin ihmiset kaipaavat nykyään ratkaisua kollektiivisen lainsäädännön keinoin, jotta ei tarvis ottaa henkilökohtaista vastuuta. On helpompi tyytyä ylhäältä annettuun ratkaisuun kuin toimia oma-aloitteisesti omien arvojen pohjalta. Nettiin ja tietotekniikkaan suhtautumisessa ainoa pitkän päälle toimiva ratkaisu lähtee kuitenkin yksilöstä. Kaikki on mahdollista, kun vaan avaa nettiselaimen ja surffaa menemään. Mikään muu ei estä, paitsi hyvä moraali.

Kirjoittaja: Emppu

Emppu — Tue, 27 Nov 2007 06:54:17 +0000

“Virtuaalinen elämä on helpommin hallittavissa.”

Tämä siis luo illuusion sosiaalisesta kanssakäymisestä? Perheenisä luulee että asiat on reilassa silloin kun wowissa menee hyvin. Voin jostain syystä eläytyä tämän henkilön vaimon asemaan.(Vaikka Samppa ei, kiitos ja ylistys, ole koukussa ainakaan tällaisiin peleihin.) Tunteet liikkunevat epätoivon ja raivon välimaastossa. Luin taannoin Välisamppa sen sun jutun lehdestä, ja se kyllä järkytti minua. Yksikin hajonnut perhe (netin takia) on minun mielestäni liikaa.

Kirjoittaja: Jeremias

Jeremias — Mon, 26 Nov 2007 22:44:56 +0000

WoW koukuttaa niinku kovat huumeet, esimerkkejä on. Suurimmalla osalla kuitenkin pelaaminen pysynee kohtuudessa.

Vanhana mudaajana tiedän että jo pelkän tekstipohjaisen massiivisen moninpeli-roolipelin sosiaalinen ulottuvuus vie vahvasti mukanaan. Virtuaalinen sosiaalinen elämä on vaan paljon helpompaa kuin todellinen: ei tarvi katsoa kavereiden rumia naamoja vaan niistä näkee pelkän virtuaalisen (hyvän?) puolen. Virtuaalinen elämä on helpommin hallittavissa.

Kirjoittaja: Samuli V.

Samuli V. — Mon, 26 Nov 2007 21:02:35 +0000

No sen aiheuttama riippuvuus on todella voimakasta, ja jos vanhemmat yhtään seuraavat lapsiaan, jotka peliä pelaavat, niin huomaavat kyllä saman asian.
Mitenkään kauhean väkivaltainen se ei minun käsittääkseni ole, mutta sitäkin koukuttavampi. Se on kuulemma helppo oppia ja kehityksestä palkitaan. Lisäksi siinä on sisäänrakennettuna moninpeluuominaisuus, joka tuo mukaan sosiaalisen ulottuvuuden, joka taas luo harhan siitä, että harrastaa oikeasti sosiaalista toimintaa. Kehitystasoja tai miksi niitä nyt sanoo, on todella paljon, joten pelin pelaaminen loppuun on työn ja tuskan takana.

Yksi työkaverini kerran sanoi, että hänen 24-vuotias opiskelutoveri pelaa peliä kaiket päivät, yöt läpeensä ja aamulla kello soimaan jotta pääsee pelaamaan. Ammattikorkeakoulu on jäänyt tyystin kesken. Todellisuus on kateissa tällaiselta ihmiseltä. Voi vain arvailla, mitä peli tekee kakkoskolmosluokkalaisille. Ota ainakin asia esille vanhempainillassa. Voit esiintyä ihmisenä, joka tuntee pelin kuin omat taskunsa. lisätietoa googlesta hakusanoilla WoW koukuttaa ja WoW addicting. Osumat miljoonissa.

Kirjoittaja: Samuli Sorvari

Samuli Sorvari — Sun, 25 Nov 2007 20:56:07 +0000

Samuli V: Vai pelaavat Warcraftia myös aikamiehet. Kun nyt peliä tuon mainitsemasi jutun kautta vähän tunnet, miten tulisi suhtautua kakkos- tai kolmosluokkalaisiin jotka ko. peliä pelaavat? Olisiko syytä koulun puolelta “kieltää” peli? Siihenhän meillä ei kyllä oikeastaan ole mahdollisuutta, mutta voisi ainakin suositella kotiin sitä.

Kirjoittaja: Samuli V.

Samuli V. — Sun, 25 Nov 2007 19:11:20 +0000

Tuo Warcraft on sillä tavalla tuttu juttu, että kirjoitin siitä kevättalvella jutun. Peli aiheuttaa riippuvuutta, ja on särkenyt perheitäkin, kun koukkuun jääneet isäntämiehet ovat jättäneet perheensä ja pelaavat peliä yksikseen 20/7…

Youtubessa on tällainen uutispätkä, jossa ilmiötä kuvataan yhden surullisen tapauksen kautta.
http://www.youtube.com/watch?v=K8hfK3RQs2g

Muista peleistä en tiedä mitään, mutta kun tämän maailmaan tutustuin, niin se oli kylmää kyytiä. Muistaakseni Oulun koulupsykologit eivät tunteneet tätä peliä, mutta pelaaminen, pientenkin lasten, oli jo selvästi tunnistettavissa oleva ongelma.

Kirjoittaja: Samuli Sorvari

Samuli Sorvari — Sat, 24 Nov 2007 07:05:48 +0000

Jeremias: Tuo pelien realistisuus oli asia, josta minun piti tuohon juttuun kirjoittaa, mutta unohtui. En nyt väitä, että realistisuuden lisääntymisen myötä lapsilla hämärtyisi pelin ja todellisuuden raja ja sitä kautta väkivaltainen toiminta lisääntyisi, mutta mahdollista se on.

Kirjoittaja: Jeremias

Jeremias — Fri, 23 Nov 2007 10:16:52 +0000

Tulihan tuota itsekkin pienempänä pelattua kaikenlaisia pelejä, jossei kotona niin sitten naapurilla. Tiedä onko tuo sitten vaikuttanut päänsisäiseen toimintaan jollain tapaa :) Nykyään pelit ovat tietysti paljon raaeimpia yms realistisempine grafiikkoineen vrt. vanhan ajan pikselimössö.

Nykyään pelit saa netistäkin todella vaivattomasti, joten usein ei edes kaupan myyjä ole ikärajoja valvomassa.

Kirjoittaja: matti

matti — Fri, 23 Nov 2007 07:15:12 +0000

Vanha kunnon Rayman, jonka ostin keväällä parilla eskolla käytettynä, on loistokamaa! Se on jo 12 vuotta vanha mut niin siinä vaan riittää haastetta ja grafiikatkin miellyttää. Kyllähän siinä tuhmat saa turpiin. Pehmonyrkki viuhuu ja vihulaiset vinkuu. Onkohan se paha? Kuitenki idea on vapauttaa vangit häkeistään, pelastaa maailma ja Rayman toisinaan jopa lohduttaa voitettua vastustajaa selkään taputtamalla :) Vielä kun olis aikaa istua koneella pelaamassa.