PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITLahjalistoja
Eletään marraskuuta. Postissa tuli jo kuukausi sitten ensimmäiset joululahjoja markkinoivat lelulehtiset. Nyt niitä tulee postin mukana lähes joka päivä. Tarjonta on uskomattoman laaja ja houkutteleva, ainakin lasten mielestä. Liina ja Sohvi ovat jo viikkoja istuneet nenä kiinni lelulehdissä ja laatineet toinen toistaan pitempiä lahjalistoja. Kun lista tulee valmiiksi, sanovat tytöt yhdestä suusta: -Eikun sittenkin… ja tekevät uuden listan.
Lelulehdet eivät suinkaan ole pahasta. Liinalla ja Sohvilla on ollut uskomattomia mielikuvitusleikkejä lehdistä löydetyillä leluilla. Uskallan väittää, että parempia leikkejä kuin varsinaisten lelujen kanssa olisi. Myös lukutaidon ja luetun ymmärtämisen kannalta lehtiset ovat kehittäviä. Lapset lukevat tarkasti mitä kaikkea Baby Amore -nukke osaa tai mitä kaikkea Vileda-siivoussetillä voi tehdä.
Aamulla Liina löysi lelulehdestä jotain kiinnostavaa ja tuli innoissaan kysymään: -Isä, voitaisko käydä sivulla feefee lelukirja piste som?
4.11.2007 klo 14:17
Samuli V. kommentoi:
Se, mitä lapset sanovat, on usein jotain, mikä kannattaa painaa mieleen.
Jotkut asiat painuvat mieleen itsestään, mutta toisia pitää sinne painaa. Kirjoitin itse muistiin sen, mitä tapahtui kotonamme tänä aamuna. Toistan itseäni vielä toisten plogitilan kustannuksella.
Poika tuli sänkyymme aamuyöstä. Lopullisesti herätessäni vaimo oli jo käynyt suihkussa. Hänellä ei vielä ollut kaikkia vaatteitaan yllä, kun tuli puhaltelemaan siihen sängyn reunalle.
Olimme pojan kanssa hiljaa. Molemmat olimme hereillä. Vaimo puheli harvakseltaan, että hänet savustettiin ulos sängystä. Sitten hän vaikeni.
Poikani (4 v.) rikkoi hiljaisuuden.
“Mitä sää siinä oikein mietit?”
“No mietin, että nyt alkaa vauvallekin olla vaatteita hankittuna”.
Seurasi vielä toinen, lyhyempi hiljaisuus. Taas se rikottiin.
“No elä nyt mieti semmosia, kun pane vain ne omat vaatteet päälle”.
Että sellainen tuokio meillä.
4.11.2007 klo 16:37
Samuli Sorvari kommentoi:
Samuli V: Olen ilolla pistänyt merkille, että jutun Poika on varsin sanavalmis lapsi. Huomaa, että yhdessä on luettu ja keskusteltu asioista. Tämä tapaus osoittaa, että myös ajatus kulkee joutuisaan :)
Asiaan liittyen: Yksi tämän päiväkirjan keskeisimmmistä tarkoituksista on nimenomaan elämän ohikiitävien hetkien tallentaminen itselle ja lapsille muistoksi. Samalla myös kaukana asuvat sukulaiset voivat jollain asteella seurata mitä elämäämme kuuluu.
5.11.2007 klo 10:12
matti kommentoi:
Samppa S: Sen takia tätä onkin niin kiva seurata, kun jutut heijastaa (vain hieman siloteltua) arkista todellisuutta. Mä oon tallentanu meidän perheen tilanteita ja muistoja privaattiblogiin, joka toimii niinkuin päiväkirjana. Siinä on se hyvä puoli, että voi vuodattaa arimmatkin asiat, kun ei tarvitse miettiä kenelle kirjoittaa. Ajatukset selvenee kun yrittää muotoilla ne sanoiksi, että voi vuosien päästä muistella menneitä. Mut “keskustelu” jää yksipuoliseksi, niihin juttuihin ei saa muiden kommentteja.
5.11.2007 klo 16:39
Samuli Sorvari kommentoi:
Matti: Silottelussa olet oikeassa. Jos tämän päiväkirjan perusteella muodostaa kuvaa meidän perheen arjesta, niin saa todella väärän kuvan. Mutta jokatapauksessa aika kultaisi muistot. Miksei kultaisi niitä samantien itse?
Mutta ainakin minulle tämä on terapiaa parhaimmillaan :)
5.11.2007 klo 23:39
Samuli V. kommentoi:
Ymmärrän näitä kahta edellä mainittua miestä (siitä kolmannestakin yritän saada tolkkua).
Minulle on pariin otteeseen vihjaistu, josko alkaisin kirjoittamaan omaa blogiani, mutta olen tullut siihen tulokseen, että toistaiseksi paras foorum on tällainen toisten blogi, jonne voi käydä kirjoittelemassa ihan mitä sattuu milloin sattuu. Ja mikä parasta, täysin tuulesta temmatulla salanimellä.
6.11.2007 klo 11:08
matti kommentoi:
Kaikki muu kirjottaminen on hyvää terapiaa, paitsi diplomityön. Ehkä sekin tuntuu terapialta sitten kun aikanaan valmistuu. Aika kultaa kyllä nämäkin tuskan hetket - voin jo kuvitella itseni kertomassa tuleville teekkarisukupolville siitä, miten dippatyön saa kyllä tehtyä kun istuu vaan alas ja kirjottaa alta pois. Että ei siinä mitään niin vaikeaa ole.
Oon samaa mieltä herra V:n kanssa - tässä toisen blogiin ‘pissaamisessa’ parasta on se, ettei tarvi miettiä kuinka usein ja mitä. Blogin omistajat saa hoitaa moderoinnin :)