Lastenkirjailija Astrid Lindgren on aikanaan todennut:

Anna lapsille rakkautta, rakkautta ja vielä lisää rakkautta,
niin he oppivat tavoille kuin itsestään.

Kun nyt syyslomalla on ollut rahtunen normaalia enemmän aikaa olla lasten kanssa, niin tajuaa konkreettisesti miten oikeaan tuo ajatus osuu. Enkä nyt väitä, että lapsemme olisivat näiden kahden syyslomapäivän aikana oppineet tavoille, pois se minusta. Tajusin vaan taas kerran , miten paljon lapset kaipaavat äidin ja isän rakkautta ja hyväksyntää.

Sanovat (ja uskon sen kyllä), että viime vuosina tuloerojen lisäksi on kasvanut myös henkisen hyvinvoinnin erot. Kouluelämässä se näkyy suoraan. Kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joista huolehditaan erityisen hyvin. Mutta samaan aikaan kouluun tulee myös entistä enemmän lapsia, joista huolehditaan huonosti. Tämä ei johdu siitä, että lasten lukumäärä olisi lisääntynyt. Erot ääripäiden välillä kasvavat ja keskivertoporukka pienenee.

Lapset, jotka jäävät kotona ilman rakkautta ja hyväksyntää, hakevat sitä koulussa opettajalta. Syyslomalle lähdettäessä monet opettajat totesivat, että viimeisenä koulupäivänä riitti taas sylissäistujia. Tällaiselle lapselle loma voi olla suorastaan ahdistava kokemus.