PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITArkistoinnista ja epäjärjestyksestä
Joudun tunnustamaan, että rakastan arkistointia. Sairaalloista kenties, mutta nautin, kun pääsen järjestelemään asioita loogiseen järjestykseen tai luokittelemaan niitä tiettyjen sääntöjen mukaan. iTunes musiikkikirjaston ja Flickerin valokuva-albumin järjestämisessä tämä pedantti luonteenpiirre näyttäytyy parhaassa loistossaan, mutta sama pätee myös esimerkiksi lasten kirjahyllyn järjestämisessä tai lasten kanssa lego-palikoilla rakennellessa. (Espoossa olisi kirjastonhoitajan toimi auki, taidan jättää hakemuksen…)
Kenties edellämainitusta luonteenpiirteistä johtuen en oikein osaa sietää epäjärjestystä ja tekemättömiä töitä ympärilläni. Tai siis en osannut. Viimeaikoina edellä mainitut ominaisuudet ovat kuitenkin pakon edessä kehittyneet huimasti. Tämänhetkinen elämä lasten, Eeva Maijan opiskelujen, oman työn ja siihen liittyvien lisätehtävien, vanhan talon ja liiallisten harrastuksien keskellä on sen verran kaaottista ja kiireistä, että aina ei ihan kaikki matot ole suorassa. Päivittäin suunnitellaan asioita, jotka tehdään sitten kun on aikaa. Monet niistä unohtuvat omia aikojaan, mutta monet ovat myös jääneet erinäisille rästilistoille roikkumaan. Kovin harvoin pääsee yliviivaamaan listalta sinne päätyneitä töitä. Siivoukset ovat yleensä pikaisia ja väsyneenä tehtyjä, perusteellista järjestämistä ei jaksa tehdä ja epäjärjestys kasvaa koko ajan.
Tiedän, että pitäisi elää tätä hetkeä ja nauttia joka päivästä, mutta en mahda sille mitään, että odotan yhä enemmän sitä päivää, jolloin Eeva Maija saa opintonsa päätökseen ja jää lasten kanssa kotiin. En ole sovinisti, mutta silti toivon sitä. Uskon, tai ainakin uskottelen itselleni, että sen jälkeen elämä rauhoittuu.
Tämä itkuvirsi olkoon samalla kiitoslaulu viikon mittaiselle syyslomalle.
22.10.2007 klo 10:01
matti kommentoi:
Syysloma! Voi mahoton…
No toisilla. Kyllä mua sieppas sydämestä tänä syksynä kun ei enää tarvinnut lähteä luennoille. Kuitenki 17 vuotta on joka syksy alottanu uuden lukuvuoden uudella innolla (intissäkin, AUK:n). Se on se tuttu tunne siinä elo-syyskuun vaihteessa, että tarttis päästä oppimaan uutta ja haistelemaan koulun käytäviä.
Vielä löytyis ainakin 30 kiinnostavaa kurssia, mut päätin että mukava valmistua pian ja lukea sitten lisää ku ehtii.
Teiän jääkaapin ovi taitaa muistuttaa vähän meiän jääkaapin ovea. Eri värisiä lippusia lappusia, osa siirty muuton mukana uuden jääkaapin oveen mut lyijykynähenkselit vaan puuttuu päältä.
Cantus Cöllnin vetäjä Konrad Junghänel on muuten kova poika luuttuamaan, tämä levy. Nautinnollista kuunneltavaa, erityisesti sykähdyttää La petit seraille chaconne. (Mitähän ’seraille’ tarkottaa?) Samoin Jyrki Myllärinen kitaransa ja Bachin luuttumusiikin kera - näytteitä.
Tervetuloa kylään kiireestä huolimatta. Laitetaan kynttilöitä päälle ja jouluoratorio soimaan. Kiire ei lopu ku lopettamalla ja elämä tulee suoritettua vaikka ottaa välillä vähän relaa.
22.10.2007 klo 15:47
Jeremias kommentoi:
Entropia (=epäjärjestys) lisääntyy ajan myötä, sehän on tärkeimpiä fysiikan lakeja. Sen takia en juuri siivoakkaan, järjetöntähän se on fysiikan lakeja vastaan alkaa taistelemaan.
25.10.2007 klo 8:27
Anna K. kommentoi:
Voi tule meille arkistoimaan! Emme armaan mieheni kanssa löytäneet viimeisimpiä veroilmoituksiakaan, vaikka kahdessa kansiossa lukee “vero”.
25.10.2007 klo 19:00
Samuli Sorvari kommentoi:
Anna K: Jutun varsinainen pihvi oli kyllä se, että vaikka “arkistoinnista” pidänkin, ei siihen tällä hetkellä ole aikaa…
25.10.2007 klo 22:16
Samuli V. kommentoi:
Pidän arkistointiviettiä yhtenä perimmäisistä taipumuksistamme. Veikko Huovisen Hamsterien päähenkilöiden säilömisvietti on keskiläheistä sukua tälle blogistin mainitsemalle ilmiölle. Hamsterit on humoristisin kirja, jonka olen koskaan lukenut.
25.10.2007 klo 23:11
Samuli Sorvari kommentoi:
Hamsterit odottaa tuossa hyllyllä äänikirjana. Josko ehtisi joskus kuuntelemaan.
26.10.2007 klo 16:17
Samuli V. kommentoi:
Lokerointi ja optimointi on lähellä toisiaan. Minulle tuottaa vimmaista tyydytystä ajatus siitä, että saa käyttää jonkin tavaran mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Olin yhden kesän unelmahommissa, kun leikkasin n. 6 metriä pitkistä muovilistoista parvekelasien pystylistoja määrämittaisiksi. Mitat vaihtelivat alle yhdestä kahteen ja puoleen metriin. Mikä riemu oli, kun sai käytettyä listan kokonaan, niin että vain muutaman sentin tappi jäi jäljelle.
Tämä eläimellinen vaistoni ilmenee monessa muussakin asiassa. Viimeksi kouriintuntuvasti Niementien piharakennuksen kattoa tehtäessä. Itse en ollut naulapyssyn varressa, mutta sydämeni sykähti aina huomatessani, miten “esimieheni” sai lyötyä juuri oikean mittaisen laudan paikoilleen. Lapelaudathan ovat myös päädystä pontattua, joten niitä ei tarvinut optimoida muualta kuin latvoista.
Kolmas esimerkki olkoon lautapelien latominen kaappiin niin, että hukkakuutiosenttimetrejä olisi niin vähän kuin vain mahdollista.
Huomaan olevani väärällä alalla. Ilmoitelkaa, kun muuttomiehen paikkoja vapautuu.
26.10.2007 klo 17:35
Samuli Sorvari kommentoi:
Samuli V: Nyt puhutaan selvästi samaa kieltä. Juuri tällaiset asiat tuovat iloa muuten niin harmaaseen arkeen :)
27.10.2007 klo 7:26
Anna K. kommentoi:
Voi Samuli, minä luin jutustasi vain alun… En tohtinut lukea pidemmälle. Mistä olisin voinut olla varma, ettei jatkossa olisi seurannut hurjia arkistointikuvauksia?
27.10.2007 klo 11:38
Venla kommentoi:
Vaikka Samppa väittää, että hänellä ei ole aikaa mielipuuhaansa, niin tohdin väittää, että kotonansa kyllä näkee monesta asiasta sen, että isäntä on järjestyksen mies.
Samuli V: meillä on kohtapuolin tarvetta muuttomiehille. Järjestäisitkö muuttokeikan Unkariin? Saat käyttää vapaasti luovuuttasi, että saat mahtumaan tavarat mahdollisimman pieneen perävaunurekkaan… ja vielä enemmän, että saat mahtumaan tavarat tulevaan kotiimme, jonka pinta-ala on vain vajaa puolet nykyisestä.
27.10.2007 klo 15:24
Samuli Sorvari kommentoi:
Anna K: No mitäs jos olisi seurannut? Eikös arkistointikuvauksiin kiteydy kaikki se, mitä ihminen elämänsä onneen tarvitsee? Ajattele vaikkapa näitä IKEA:lla myytäviä tornipalikoita, jotka toisinpäin muodostavat tornin ja toisinpäin solahtavat nätisti sisäkkäin, vieden vain minimaalisen vähän tilaa. Ai herkku, voiko ihminen enempää toivoa?