PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITLaku 2007-2007
Laku-karitsamme sai äskettäin päättää maallisen vaelluksensa. Keuhko- ja räkätautisen rääpäleen pitäminen talven yli olisi kuulemma ollut tyhmää ja niinpä Eeva Maija soitti teurastajalle. Eilinen sade antoi Lakulle vielä yhden lisäpäivän, mutta nyt tapahtui se mitä tapahtuman piti. Joudun tunnustautumaan niin paatuneeksi urbanistiksi, että en osaa suhtautua asiaan kylmän viileästi. Yritin kyllä, mutta jotenkin silti kouraisi. Eeva Maija yrittää näytellä raakaa lammasfarmaria, jolle koko juttu on vain kylmää lammastaloutta, mutta katsellessani eilen ikkunasta kun hän käsiään väännellen odotteli teurastajaa, tajusin että kovan pinnan alla on silti pehmeämpää.
Lapsille asiasta ei ole vielä kerrottu mitään. Enkä kyllä tiedä uskalletaanko kertoakaan. Pitää varmaan sanoa, että Laku on karannut. Toisaalta jos kertoo totuuden niin ehkä lapsista ei tule näissä asioissa yhtä urbaaneja kun vanhemmistaan. Liinallehan tämä on kova pala.
On tässä jotain myönteistäkin: Eeva Maija pääsee taljanmuokkauskurssille ja pakastimesta saattaa löytyä lampaanlihaa. Tervetuloa rosvopaistille :)
2.10.2007 klo 19:56
Emppu kommentoi:
Tuota tuota, ei siitä Lakusta nyt rosvonpaistia kyllä saa… Pikku raukka kun oli.
2.10.2007 klo 23:16
Emppu kommentoi:
Niin ja en mää käsiäni väännelly vaan käteen osunutta rautalanganpätkää. Aika eri asia, eikö olekin?
2.10.2007 klo 23:41
Samuli kommentoi:
Näyttelee siis edelleen kovaa ja karskia lammasfarmaria…
3.10.2007 klo 12:22
matti kommentoi:
Oli miten oli, niin vähintäänkin se kirpaisee kun näkee lasten reaktion…
4.10.2007 klo 9:46
topias kommentoi:
Raaka pelihän se on kun eläintä pistetään lihoiksi :|
Rosvonpaistia odotellessa :)
4.10.2007 klo 10:23
emppu kommentoi:
Lapset suhtautu asiaan yllättävästi. Liina sanoi heti että saahan hän pitää Lakun villat ja nahkan muistona ihanasta lampaasta. Kävelimme hautapaikalle eilen kun olimme tulleet kotiin, minä edellä Sohvin kanssa joka piti kädestäni kinni, Liina kantoi rakentamaansa ristiä hiljaisena perässä. Kun risti oli asetettu haudalle, seisoimme siinä tovim aikaa, ja useissa kymmenissä hautauksissa mukana olleena totean, että tämän muistotilaisuuden tunnelma oli kaikki kriteerit täyttävä. Lopulta Sohvi, joka ei osaa tunnelmoida eikä muutenkaan ole niin yltiötunteellinen kuin isosiskonsa, naurahti vähän ja Leevi taputti maata ja kysyi että täälläkö se Laku on. Lisäsi vielä aitaukseen viitaten että “Lulu ja Nelli on onneksi meillä”. Onneksi tosiaan, Murrossa susilauma oli raadellut ja syönyt lampaita ihan pihapiiristä…
4.10.2007 klo 10:26
emppu kommentoi:
Niin, ja tuo risti oli Liinan keksintö. Yritin selittää hänelle, että lampaat eivät pääse taivaaseen. Sitä heidän oli erittäin vaikea käsittää, kun ovat niin usein kuulleet Hyvästä Paimenesta ja lampaista, jotka pääsevät paimenen helmassa lopulta taivaaseen.
4.10.2007 klo 18:05
topias kommentoi:
Hei, hauta? Eikö rosvonpaistia siis olekaan tiedossa…? Vai yritetäänkö tällä hämätä kaikki nälkäiset tutut kauemmaksi, ja kohta “haudan” päälle laitetaankin nuotio palamaan :)
Noinhan se alkuperäinen rosvonpaistikin kehkeytyi.
4.10.2007 klo 18:15
Samuli V. kommentoi:
Olen Topiaan kulinaristis-aiheisiin kommenttipuheenvuoroihin kiinnittänyt ennenkin huomiota, eikä tuo yllä oleva poikkea niistä oikeastaan kovinkaan paljoa. Raaka peli.
Mitä lapsille asiasta puhumiseen tulee, niin meillä ainakin pojan herkkyys on osittain äitinsä ansiota. Kaikesta mahdollisesta kalan fileoimisesta alkaen on yritetty varjella, herkkiksiähän sitä sillä lailla ihmisistä tulee.
Samulin tekstissä yksi osio pisti erityisesti silmään.
“Eeva Maija yrittää näytellä raakaa lammasfarmaria, jolle koko juttu on vain kylmää lammastaloutta, mutta katsellessani eilen ikkunasta kun hän käsiään väännellen odotteli teurastajaa, tajusin että kovan pinnan alla on silti pehmeämpää”
Tässä sekoittuu iloisesti Pauli Matikaisen poikakirjojen maanläheinen, osaa ottavan arkis-humoristinen kerronta sekä jonkun trendikkäämmän suomalaisen kirjailijan novellityyppinen turinointi.
Tämä Sorvarin elämän seuraaminen on tällaista tosiTV-tyyppistä juttua; olo on kuin olisi elämä itselläkin, kun seuraa, miten siellä etelässä milloin lahdataan lampaita, milloin seurataan kissanpoikien elämää. Ja mikä parasta, itse ei tarvitse osallistua sen kummemmin työntekoon kuin kustannuksiinkaan…
4.10.2007 klo 20:31
Samuli kommentoi:
Topias: Hautaan laskettiin vain suolet ja muu kuona. Jos siitä haluat osingoille niin pidä hyvänäsi. Lihat on nyt pakkasessa, rosvonpaisti jäänee haaveeksi.
Samuli: Matikaisista en tiedä, mutta kyllä minä itsekin välillä ihmettelen missä tosiTV-ohjelmassa oikein olen mukana. Ei tämä ainakaan sitä elämää ole, jonka olin itselleni varannut. Mutta totuuden nimissä: on tämä vaan paljon parempi elämä kuin se mitä suunnittelin. Joku tietää paremmin kuin minä :)
5.10.2007 klo 13:55
matti kommentoi:
Tämän tosiTV:n seuraaminen alkaa saada jo niin vakavia piirteitä, että vaadin ylläpitoa tarjoamaan RSS-syötteenä myös uusimmat kommentit!
5.10.2007 klo 15:20
Samuli kommentoi:
Matti: saamasi pitää. Lisään linkin, nyt jo löytyy osoitteesta http://www.sivuseikka.net/comments/feed/
5.10.2007 klo 16:12
matti kommentoi:
K-toss! Ja vielä jos ite feediä voi konffata, niin otsikolle sopiva formaatti vois olla jotain “Samuli, Laku 2007-2007: Hautaan laskettiin vain…” :)
12.10.2007 klo 8:22
Samuli V. kommentoi:
Toi feedin konffaaminen on tosi jees.