Syysloma oli ja meni. Terveinä pysyttiin koko loma, vastapainona tällaiselle tavalliselle arjelle. Nimittäin kaksi neljästä tenavasta makaa sängyssään tällä hetkellä hienoisessa kuumeessa.

Syysloman tuntua toivat kyllä eniten vieraat, jotka kunnioittivat meitä käynneillään. Alkuviikosta entiset Peltolan naapurit Tuukka ja Aliisa tulivat leikittämään Liinaa ja Sohvia. Loppuviikosta Mäenpään Pää eli Pauli perheineen (sis. Maija-emäntä, Valma, Selma ja Elmo) tulivat leikittämään koko perhettä. Oli virkistävää ja pääsimme kyllä irti arjen tunnusta, varsinki kun perjantaisen lounaan osallistujamäärä lisääntyi Alakärpän Mikko-sedällä ja Jenni-tädillä. Talon isännän ei tarvinnut alituiseen kuunnella armaan vaimonsa tutkintohuolia eikä tietokoneen liikakäytöstä tullut keskustelua. Mukava kun näkee harvinaisempia vieraita ja voi vertailla serkuksien luonteita ja saavutuksia milloin milläkin alalla. Esimerkiksi omien lasten hyperaktiivisuus eli ylivilkkaus putoaa hetkeksi kultatuoliltaan himpun verran vähempiarvoiseksi seikaksi syystä tai toisesta.

Joka suhteessa, nautimme lomasta ja teistä vieraista, tulkaahan vastakin!

Useiden vuosien odotus on päättynyt, meillä on vihdoin uusi, paremmin ympäristöönsä istuva ruokapöytä. Pituutta on sen verran, että tekin mahdutte. Vielä kun odotellaan, että konjakin värinen OSMO kuivuu, niin päästään koeajelulle. Tervetuloa!

Muutoinkin syysloma on edennyt positiivishenkisesti. Lapset ovat leikkineet serkkujen kanssa ja äitillä ja isälläkin on ollut sukulaisseuraa. Kohta lähdetään mummulaan syömään ja ruvetaan pikkuhiljaa valmistautumaan huomenna alkavaan työrupeamaan. Talviaikaan siirtyminen helpottaa aamuheräämistä, ainakin vielä huomenna.

Lisäys: Laitoin ruokapöydän työstövaiheista muutaman kuvan Flickeriin.

Lastenkirjailija Astrid Lindgren on aikanaan todennut:

Anna lapsille rakkautta, rakkautta ja vielä lisää rakkautta,
niin he oppivat tavoille kuin itsestään.

Kun nyt syyslomalla on ollut rahtunen normaalia enemmän aikaa olla lasten kanssa, niin tajuaa konkreettisesti miten oikeaan tuo ajatus osuu. Enkä nyt väitä, että lapsemme olisivat näiden kahden syyslomapäivän aikana oppineet tavoille, pois se minusta. Tajusin vaan taas kerran , miten paljon lapset kaipaavat äidin ja isän rakkautta ja hyväksyntää.

Sanovat (ja uskon sen kyllä), että viime vuosina tuloerojen lisäksi on kasvanut myös henkisen hyvinvoinnin erot. Kouluelämässä se näkyy suoraan. Kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joista huolehditaan erityisen hyvin. Mutta samaan aikaan kouluun tulee myös entistä enemmän lapsia, joista huolehditaan huonosti. Tämä ei johdu siitä, että lasten lukumäärä olisi lisääntynyt. Erot ääripäiden välillä kasvavat ja keskivertoporukka pienenee.

Lapset, jotka jäävät kotona ilman rakkautta ja hyväksyntää, hakevat sitä koulussa opettajalta. Syyslomalle lähdettäessä monet opettajat totesivat, että viimeisenä koulupäivänä riitti taas sylissäistujia. Tällaiselle lapselle loma voi olla suorastaan ahdistava kokemus.