Viime päivät ovat kuluneet kotona tautia parannellessa. Tänään selvisi, että minulla (ja myös Sohvilla) on angiina. Mitä ihmettä? Olen aina luullut, että angiina on vain lasten tauti. No ei se näköjään sitten ole sitä. Sain eräältä tuttavalta puhelinmääräyksenä antipojoottikuurin. Pistäessäni lääketablettia suuhuni, tajusin, että en edes muista milloin viimeksi olen joutunut syömään lääkkeitä.

Sohvin kanssa oli tänään mukava hoidella Marttaa. Sohvi oli reipas apuri ja jutteli kovasti:

Me nähtiin eilen joutsenia. Ne lensi just sinne avaruuteen. Eikun siis pohjoseen.

Pitää syödä kaikki ruuat kun kaikilla maailman lapsilla ei ole edes ollenkaan ruokaa. Paitsi nyt on kun Liinan koulussa oli se keräys. (Nälkäpäiväkeräys)

Lapsen suusta tulee päivittäin hauskoja juttuja. Otettakoon tavaksi kirjoitella niitä tänne muistiin. Karhun Sauli on kyllä kehitellyt aiheeseen liittyen ihan oman nettisivunkin, mutta suurin osa lasten jutuista taitaa olla niin sisäänpäinlämpiäviä, että vain harvoja voi laitta tuonna.

P.s. Muistan, kun itse lapsena lauloin: “Angii-ina, viel valvotko kultain, angii-ina…”