Kirjoitukset
Kommentit
Haku
Login
 
 

Harhailua

Eeva Maija - 4. syyskuuta 2007  klo 22:04 - Aihe: Filosofista pohdintaa

Ei ole kumma, jos tämän päivän ihminen harhailee tai on hukassa. Mitä ihmettä sinä teet, kun yrität suunnistaa elämän viidakossa satojen tienviittojen ja opastusten keskellä, jotka kaikki osoittavat eri suuntaan?

On naistenlehdet, sisustuslehdet, kuntoplussat ja stockmannin kuukausimainokset ohittamattomia tarjouksia täynnä. On kynttilä-, lastenvaate-, tupperi-, alusasu- ja kosmetiikkakutsut. On naapuri, joka kehottaa harrastamaan luomuviljelyä ja työkaveri, joka matkustelee milloin ihanassa Toscanassa, milloin Vatikaanissa. Ryhmämatkalla huomaat, että sinun on välttämätön saada uusi digikamera, järjestelmä-sellainen vähintään, ja koulussa tuntuu siltä, että Lapiosalmen reissua laulukurssisisältöineen ei voi elävänä ohittaa. Keijo Tahkokallion kirjaa lukiessa valaistut ja tiedät, että mikään muu ei merkitse kuin lapset ja heidän elämänsä, johon voit vaikuttaa ratkaisevasti. Kaikki liikenevä aika ollaan lasten kanssa, kun ensin on koluttu kulmakunnan kirpputorit, alennusmyynnit, nettikaupat ja puutarhamyymälät läpi, mielellään viikoittain. Kuntosalillakin täytyy käydä, hyötyliikuntaa harrastaa aina, tiskatessasi, lukiessasi, nettipäiväkirjaa kirjoittaessasi. Et voi olla älykäs etkä voi tietää liiketaloudesta hölökäsen (hölkäisen) pöläystä, jos et pukeudu hillityn harmaaseen villaneuletakkiin ja mustiin prässihousuihin, toisaalta et voi olla valveutunut maailman tilan hyvin ymmärtävä taiteellisia kykyjä omistava nuori aikuinen, jos et pue lapsiasi värikkäisiin retrovaatteisiin ja kotiasi harvinaisiin desing-huonekaluihin ja kotimaisiin luonnonkuitutekstiileihin. Täytyy olla luonnon ystävä; toisaalta tyylikkäiden housujen takamus hinkkautuu iljettävän kiiltäväksi jos poljet pyörällä töihin. Pesuhuoneremontti tehdään valiten kiiltävät ja muodikkaat pintamateriaalit ja kalusteet, mutta pihasauna on myös oltava, ja mielellään käsinveistettyjen piiluhirsiseinien kera.

Sunnuntaina ajellessani sateessa (yllätys yllätys) töistä kotiin, radiosta kuulin joitakin “tienviittoja” somasti sekoitettuna keskenään. Niitä voi keksiä itsekin loputtomiin..

Ulkoile riittävästi - suojaudu punkeilta ja myyräkuumeelta
Suorita varmuuskopiointi, rakenna palomuuri - rentoudu
Vie lapsiasi harrastuksiin - anna läsnäoloasi lapsellesi
Pidä koti puhtaana, haravoi lehdet, lajittele jätteet, puhdista ikkunalaudat ja desinfioi roska-astia - lepää riittävästi
Muista Viipurin katulapsia, mielenterveyshuollon jonoja, sotaveteraaneja, yksinäisiä, alkoholistien omaisia - nuku syvää unta vähintään kuusi tuntia vuorokaudessa.
Turvaa eläkepäiväsi varma-vakuutuksella - nosta pikavippi minuutissa tekstiviestillä!

Tänään, tuijotellessani taas kerran tupamme kolmea hirsiseinää, ajattelin, että elämä olisi koko joukon helpompaa jos asuisi siellä ihanassa paikassa, johon ei kulkisi posti ja josta olisi liian pitkä matka H&M:lle ja johon ei olis vedetty laajakaistaa eikä pystytetty kännykän tukiasemia. Jossa illalla voisi aviomiehen kanssa jutella niitä näitä kaikessa rauhassa ilman että toinen lähtee kohta (jos ei niin kovin tärkeää asiaa ole juteltavana) vielä kattomaan onko tullu sähköpostia tai uusia uutisia. Ei tarvitsisi kuluttaa aikaa kirpputoreilla käyttövaatteita etsimässä eikä ehtiä halpakaupan Hullun Halavat! -alennusmyyntiin. Voisi pitää kuttua tai paria pihatossa lampaiden ja kanojen kanssa, tehdä aina lauantai-aamuisin kutun tuorejuustoa ja illalla pestä oman pellon pellavista tehdyn mekon ja tuulettaa Lulun villoista huovutetut tossut. Syksyllä syötäis marjoja ja sieniä, ja kuivattaisiinkin niitä talven varalle. Kun täytyisi päättää, mistä marjoista leivon piirakan, ei tarvitsisi lukea kolmea uusinta Pirkka-lehteä ja paria Kotiliettä ja Ole Hyvä-kirjaa, vaan voisin vain katsoa pohjoiseen antavasta akkunasta ulos metsään ja todeta, että puolukat ovat jo kypsiä, niistä minä sen tortun teen.

Ja lapset tietenkin juoksisivat pihalla paitahihasillaan kaukaa tieltä kuuluvaa harvinaista auton hurinaa kohti. “Vieraita tulee, vieraita!”, kuuluisi sieltä, juuri sopivasti samaan aikaan kun kurkkaisin leivinuuniin, olisiko puolukkapiirakka jo valmista. No johan se kohta on. Tervetuloa kylään!

4 kommenttia »

  • 4.9.2007 klo 23:42
    Samuli kommentoi:

    Minä painiskelen päivittäin seuraavien tienviittojen kanssa:

    Ole hyvä perheenisä, anna aikaa perheelle ja lapsille - Hoida leipätyösi mahdollisimman hyvin - Järjestä kahdenkeskistä aikaa vaimon kanssa - Järjestä aikaa omille harrastuksille - Hanki vähän lisätienestiä remonttia varten - Muista rentoutua - Nuku riittävästi. Joko vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja tai sitten minä olen vain liian hidasliikkeinen ihminen, mutta puolet asioista jotka pitäisi tehdä jää tekemättä.

    Muuten, olisiko tämä hyvä?

    Ja kiitos muistutuksesta, laitan varmuuskopioinnin pyörimään :)

  • 5.9.2007 klo 9:30
    matti kommentoi:

    Ei voi kuin yhtyä kirjoittajan ajatuksiin, jotka oli kalliisti kirkastettu sanoiksi :) Siitä kirjavinkistä jonka tuolla taempana annoin, löytyy ajatuksia jotka liippaa tätä aihetta.

    Mut missä on sopiva kompromissi rauhan ja kuitenkin riittävän sosiaalisen aktiviteetin (=kyläilyjen) välimaastossa? 5 vai 50 kilsaa kuntakeskuksesta metsään päin? Mökin hankkiminen?

    Vesi herahti kielelle ku ajattelin leivinuunista nostettavaa höyryävää, rukiista puolukkapiirakkaa, jonka päälle on vähän ripoteltu murutaikinaa ja pöydällä odottaa kylmä vaniljakastike…

    Tuo Inarin mökki ei ois lainkaan hullumpi :)

  • 5.9.2007 klo 16:18
    Viena-Leena kommentoi:

    Itselläni selkein tienviitta on varmaan opiskelu, mikä jo yksinään tuottaa aivan liikaa ongelmia - en nimittäin saa aikaiseksi mitään.

    Soita kun saa tulla puolukkapiirakalle, täälläpäin moiset herkut ovat jääneet enemmän kuin harvinaiseksi erään poteentiaalisen leipojan kiireiden vuoksi ja toisen sellaisen puuttuessa. Voisin polkaista sinne pyörälläsi, joka on vieläkin tuossa pihassa..

  • 5.9.2007 klo 21:22
    Venla kommentoi:

    Voi Emppu kun saat kuulostamaan tuon loppuidyllisi niin idylliseltä ja sitähän se onkin. Voit elää idylliäsi, mutta pitää osata sulkea silmänsä monelta, monelta asialta. Minulla muuten on liian pitkä matka H&M:lle. Ja nyt menen mieheni kanssa syömään iltapalaa ja juttelemaan niitä näitä ihan rauhassa, jälkikasvu kun saatiin unten maille. (Argh, melkein…)

Kommentoi

Sivuseikka

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

  • Tihrustaja taustalla kommentoi juttua
    Kuu vallottaa
    Arjessa on paljon sellaista, jota sopii lukea. Suurta kaarta ei...
  • Emppu kommentoi juttua
    Kuu vallottaa
    Valitettavasti olen surkea keksimään satuja ja tarinoita. Tai sanotaanko että...
  • Venla kommentoi juttua
    Kuu vallottaa
    minäkin mietin, voisiko Emppu kirjoittaa enemmän. Vaikkapa kirjan. Ehkä, jos...
  • matti m. kommentoi juttua
    Kuu vallottaa
    Kuusta tuli mieleen, kun kuun toiselle sivulle kuvittelee piirtävänsä pystyviivan...

Aiheet