Sukunimi Sorvari viitannee ammattiin, jonka harjoittajia ei enää nykyään tapaa. Olen silti kantanut Sukuni nimeä ylpeänä ja ollut siihen aina varsin tyytyväinen. Käsi- ja erityisesti puutyötaitonikin ovat saaneet aivan uudenlaista hohtoa sukunimeni johdosta. Siitäkin olen ollut ylpeä.

Sukunimessäni piilee kuitenkin yksi pieni mutta. On kiusallista kun joutuu lähes poikkeuksetta virastoissa ja puhelinkeskusteluissa korjaamaan, että “ei Sorvali vaan Sorvari, joo et ole ensimmäinen joka kuuli väärin”.

Tämän epäkohdan olen joutunut nielemään ja olen siihen jo tottunut. Tänään tuo epäkohta kuitenkin saavutti suorastaan traagiset mittasuhteet. Koulussamme arvottiin autopaikkoja ja arpaonneani tarkistaessani huomasin onnen potkaisseen. Tarkemmin katsottuani tajusin kuitenkin, että tällä kertaa pienestä mutasta oli tullut jo keskikokoinen. Sorvali vielä menettelee, mutta Solvari oli jo liikaa.

Eevamaija on Venlan kanssa puhelimessa, käyvät läpi synnytyskokemuksia. Arvaamattoman tärkeää puuhaa. Pitää käyttää tilaisuus hyväksi…

Käytiin Välimäellä kylässä. Lyhyesti sanottuna ovat sydämellisiä ihmisiä. Heidän kanssaan ei ikinä arvaa, minkälaisista asioista löytää itsensä keskustelemasta. Usein aihepiiri liippaa jossain musiikin ja Glen Gouldin välimaastossa. Ja siihen väliinhän mahtuukin jo vaikka mitä. Tänään emme kuitenkaan musiikista puhuneet, joten se siitä.

Musiikista vähän joka tapauksessa. Soittimessa on soinut viimeaikoina kovasti Bachin kantaatit ja erityisesti kantaatti nro 71, Gott ist mein König, vapaasti suomennettuna Jumala on kuninkaani. Eri kokoonpanojen versioita kuunnellessa ylivoimaiseksi ykköseksi on noussut Mazaaki Suzukin johtaman Bach Collegium Japanin esitys, joka on kaikenkaikkiaan huikaiseva. Erityisen hieno on kantaatin toinen osa, tenorin ja sopraanon duetto. Aikani sitä kuunneltuani ja saksaa huonosti osaavana päätin ruveta selvittämään mitä kerrottavaa tuolla sopraanon ja tenorin vuoropuhelulla on. Seuraavaa löytyi (osoitteesta www.bach-cantatas.com):

Saksankielinen alkuperäisteksti:

Ich bin nun achtzig Jahr, warum soll dein Knecht sich mehr beschweren?
Soll ich auf dieser Welt
Mein Leben höher bringen,
Durch manchen sauren Tritt
Hindurch ins Alter dringen,
Ich will umkehren, dass ich sterbe in meiner Stadt, So gib Geduld, für Sünd
Und Schanden mich bewahr,
Auf dass ich tragen mag
bei meines Vaters und meiner Mutter Grab. Mit Ehren graues Haar.

Ja englanninkielinen käännös:

(Tenori)
I have lived eighty years, wherefore shall thy thrall still more complain, then?

(Sopraano)
If I should in this world
My life extend yet longer,
Through countless bitter steps
Into old age advancing,
I would return now, that I die within my own town,
Help me forbear, from sin
And scandal me defend,
So that I may wear well
beside my father’s and mine own mother’s grave.
With honor my gray hair.

Niin ja ihan baitövei, Välimäen Samuli täytti tänään vuosia, ei ihan kaheksaakymmentä mutta likeltä liippaa jo…

Pitkän päivän päätteeksi vielä lyhyt merkintä tänne. Pikkuhiljaa alkaa olla toimintakunnossa tämä systeemi. Valokuvaosiota pitää vielä vähän virittää. Toivottavasti tälle systeemille on sitten jotain käytännön vastinettakin.