Nimittäin tässä torstaisessa aamupäivässä oli paljon toivomisen varaa. Alku oli heti lupaava, kun Leevi tuli kannellinen leikkipaistinpannu kädessään sängyn vierelle ja sanoi: “Minä pissasin”. Siitä se riemu pikkuhiljaa yltyi saavuttaen klo 9.36 mahtavat mittasuhteet, kun Liina istui vaatteettomana saunan nurkassa eikä suostunut tulemaan sieltä muuten kuin äidin kantamana. Siinä sivussa Sohvi huusi tunnetun korkealla sopraanolla että “Äiitii, äitii (kertaa kolmetoista), Leevi löi Marttaa silmään”, minkä kyllä pystyin päättelemään ilman Sohvin tiedotustoimistoakin. Leevi itki omantunnontuskissa, Martta silmätuskissa, Liina eskariinlähtemättömyystuskissa ja Sohvi hyöri kintuissa muuten vain korkeaa sopraanoaan kilkutellen. Ei se mitään.

Iltapäivä oli kuitenkin järkyttävän ihanan seesteinen, kun Leevi meni ajoissa päikkäreille, Martta uuvahti ja Liina ja Sohvi leikkivät koiranhoitolaa yläkerrassa kiltisti. Luin paikallisia uutisia Lakeuksilta muutamasta ilmaislehdestä, sekä bongasin toimittaja-serkkuni juttuja kaupunkilehdestä, niskat jumissa. Ulkona paistoi kirpeä aurinko ja minä ryvin syyllisyydentuskissa. Olen niiiin huono äiti, kaikki on mennyt pieleen. Mutta ei sekään mitään.
Sovittiin eilen illalla nimittäin Samulin kanssa, että Martan kasvatuksessa tsempataan, eikä tehdä yhtään virhettä. Huonosta on suunta vain ylöspäin.

Ja päivän pelasti tietysti raakana syödyn keikauskakkuyrityksen jälkeen rakkaan Mieheni hyväntekeväisyyskirjoitus (ks. edellinen). Hyvää päivänjatkoa!