PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVATHyvinvointiyhteiskunnasta
Aamuisella työmatkalla tulee usein kuunneltua puolella korvalla Yle radio ykkösen aamuhartautta. Tänä aamuna puhetta piti yllä yhteiskunnallisen työn johtaja Ilkka Hjerppe. Hän puhui hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen varjopuoliin kuuluvasta tuloerojen kasvamisesta. En nyt tässä puutu sen enempää tämän aamun kuin muidenkaan aamuhartauksien sisältöön, mutta nostan aiheen esille sen takia, että se vilahtelee tuon tuostakin arkisissa keskusteluissamme.
Suomalaisten elintaso on noussut. Se on kylmä totuus. Kesäloman ollessa vielä tuoreessa muistissa kaivan tähän esimerkkitapaukseksi grillimakkarat. Lapsena syötiin Kämppinkiä (Camping-makkaraa), mutta nykyään syödään vilhelmiä tai kapanossia. (Oma suosikkini on muuten Tomaatti-Mozarella-Basilika-Wilhelm). Vaikka tämä aihetodiste ei ehkä yksistään riitä todistamaan tuloerojen kasvamista niin se, että ihmisillä on keskimäärin enemmän rahaa käytössään kuin esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten on tosiasia.
Elintason nouseminen johtaa kuitenkin usein tilanteeseen, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Elinkeinoelämän lainalaisuudet ja tulopoliittiset ratkaisut ja ties mitkä tekijät määräävät, että niin se vain menee. Olen ymmärtänyt, että tällä kaikella on jotain tekemistä politiikan kanssa ja koska tämä köyhä-rikas ajattelu yhdistyy mielessäni vahvasti termiin porvari ja se taas puolueeseen nimeltä kokoomus, ei suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus näytä kovin hyvinvoivalta. Tapahtumat kautta maailmanhistorian ovat osoittaneet, että valtiolla jossa tuloerot kasvavat liian suuriksi, ei ole tulevaisuutta.
En tällä kirjoituksella pyri ilmoittautumaan sosiaalidemokraattien joukkoon enkä myöskään julistaudu kommunismin kannattajaksi. Toivoisin kuitenkin sinun ajattelevan asiaa. Rahan antaminen esimerkiksi hyväntekeväisyyteen ei ole rikos.
Köyhäinavustukset voi osoittaa tilille Op Oulunsalo 574027-224421
Lisäys: Luepa Helsingin sanomien uutinen
31.8.2007 klo 16:00
Venla kommentoi:
1. Katsoin eilen uudet kuvanne, minkä seurauksena (aikana) punajuuripaistokseni kärähti pannulla. Kiitos hyvistä kuvista. Teillä on suloisia lapsia.
2. Onko tuo kirjoitus erityisesti kohdistettu jollekin? Olin lukevinani rivien välistä… no, huoh, täytynee kaivaa pankkitunnukset esiin…
31.8.2007 klo 17:09
Samuli kommentoi:
Hei ei todellakaan ole suunnattu erityisesti kenellekkään. Ihan vain tätä nyky-yhteiskunnan materialismin ja vaurauden ihannointia vastaan on suunnattu. Ja kuten usein tällaisissa tilanteissa, voisi kysyä kuka on kelvollinen heittämään ensimmäisen kiven. Mutta pääasia lienee, että asiasta keskustellaan.
31.8.2007 klo 22:32
matti kommentoi:
Oon miettiny kirjotuksen jälkeen tuota hyväntekeväisyyttä. Onko muita mahdollisuuksia auttaa kuin syytää rahaa avustustileille? Järjestöstä vähän riippuen ei voi aina olla edes varma, mihin rahat lopulta menevät. Yks aika konkreettisella tavalla toimiva on Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen lahja: http://www.kua.fi/toisenlainenlahja/
En halua väheksyä varsinkaan lasten kärsimyksiä maailmalla. Jotenki mulle luontevampaa hyväntekeväisyyttä on kuitenki auttaa lähellä ja konkreettisesti – tässäki kaupungissa on paljon tuttuja ja puolituttuja, jotka on väsyneitä ison tai pienen perheen arjen pyörittämiseen, tarvii apua raksalla, ei pääse ite käymään kaupassa tai asioilla, tai muuta sellaista. Ei tarvi olla edes mitään erityistä ongelmaa – niitä voi ehkäistä ennalta.
Pyytämättä voi tarjoutua päästämään isän ja äidin illalla kahdestaan lenkille/kaupungille/kylään. Tekee uskomattoman hyvää avioliitolle ja koko perheelle, kun vanhemmat käy kahdestaan tuulettumassa. Samoin voi soittaa ja kysyä, miten raksalla sujuu ja millon pidetään valutalkoot. Tai mennä kysymättä mummun luo, pyytää kauppalistan ja hommata ostokset kaappiin. Tai lukea lehdestä juttuja ääneen ja imuroida lattiat. Rahaa on helppo lahjoittaa, mut millon olis antaa aikaa? Kiireitähän meiltä löytyy niin paljon kuin viitsii keksiä. Joskus mietin, että onhan tässä omatkin lapset hoidettavana, mut totesin sen huonoksi esteeksi. Jos pärjää lasten kanssa illan kotona, kun toinen on kaupassa tai harrastuksissa, niin eiköhän pärjää sillonki ku toinen on auttamassa ystäviä.
Ja lopuksi vielä, että tämä(kään) saarna ei oo tarkoitettu erityisesti kellekään – eniten on itsellä työtä, että oppii tekemään tärkeät asiat ennen kiireisiä.
Wilhelmi muuten maistuu meilläkin. Muiden lihatuotteiden tavoin syön makkarankin mieluiten ilman jauhoja.
1.9.2007 klo 14:55
Samuli kommentoi:
Matti: Puhut erittäin tärkeästä asiasta. Tuo on sitä hyväntekeväisyyttä, jota jokainen todella voi harrastaa. Pyrin kuitenkin kirjoituksessani pysymään tarkoituksella yhteiskunnallisessa kritiikissä juuri sen takia, että itsellä on näissä asioissa kaikkein eniten tekemistä ja parannettavaa.
3.9.2007 klo 9:56
Jeremias kommentoi:
Lisää köyhäinavustuksia voi laittaa tilille 574027-911… nojoo, ei mulla pokkaa ole omaa tilinumeroa tähän laittaa :)
8.9.2007 klo 0:25
Nikolaus kommentoi:
Tuo sanonta, että köyhät köyhtyy, ja rikkaat rikastuu kuulostaa todellisuudelta, mutta onko se sitä? Itse kuulun tämän yhteiskunnan pienituloisimpiin ihmisiin, mutta silti minulla on varaa ostaa kalliimpia muroja kaupasta jos haluan. Tai muroja ylipäätään. Miksi en söisi kaurapuuroa ja lahjoita muroerotusta hyväntekeväisyyteen? Puhumattakaan roskaruuasta, kännyköistä, muotivaatteista… Ehkä monella muulla on vielä enemmän, mutta tosiasiahan on, että ihminen tulee vielä paljon vähemmällä toimeen. Lisäksi olen huomannut, että ihmisen tyytyväisyyten ei näytä vaikuttavan todellakaan niin paljon vaikuttava se, että onko pöydässä edamia vai mustaleimaa, kuin se että minkälainen elämänasenne ihmisellä on. Kuitenkin on kiva tietää, että on mahdollisuus parempaan tuloon jos vain näkee tarpeeksi vaivaa. Tosin jos alkaa urakoimaan, niin progressiivinen verotus syö senkin vaivan. En tiedä nyt onko sekään niin reilua.
8.9.2007 klo 15:53
Jeremias kommentoi:
Nikla puhuu asiaa. Intiassa köyhät ihmiset eivät voineet ymmärtää miksi länsimaissa tehdään itsemurhia, siellä kun kuolee itsestäänki aika helposti.
Menkää intiaan niin koette valaistuksen. Tai ainaki vatsataudit ja malarian.
8.9.2007 klo 21:16
Samuli kommentoi:
Nikla: Kyllä tosiasia on se, että köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Ihmisten aineellinen hyvinvointi (lue enemmän rahaa käytössä) on lisääntynyt tasaisesti. Vuodesta 1988 ihmisten keskimäräinen varallisuus on miltei kaksinkertaistunut. Ja vaikka varallisuuden jakaantuminen on tuona aikana lamakausien johdosta hieman tehnyt aaltoliikettä, on pidemmän aikavälin trendi koko ajan tuloeroja kasvattava. Näihin löytyy faktatietoa tilastokeskuksen sivuilta. Myös Matti Tuomala on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen jutun.
Se, että vaikka opiskelijana kuulut ehkä tuohon pienituloisten joukkoon ja silti riittää rahaa “ylellisyyksiin”, selittyy sillä, että suomi on silti tuloeroissa OECD-maiden huippuluokkaa (eli tuloerot ovat pienimmästä päästä). Mutta varsinainen pointti olikin tulevaisuuden suunta. Monet lainsäädännölliset ja veropoliittiset päätökset ovat jo osoittaneet, että tuloerot tulevat tästä kasvamaan.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että vaivannäkö ja työnteko tulee palkita. Samoin opiskelutausta pitää ottaa palkkatasossa huomioon. Johan sanoin, että en ole sosialisti. Mutta peräänkuulutan nimenomaan kohtuullisuutta tässä asiassa.
8.9.2007 klo 22:40
Eeva Maija kommentoi:
Niin Nikla, se vielä minulta asiaa tuntemattomalta: Joskus oon nimittäin erehtyny autossa ajaessani (ainoa aika milloin voi ajatella rauhassa) miettiny sitäkin, miksi meillä “pienituloisillakin” menee paremmin. Siksi varmaan, koska koko maailman tasolla me ollaan kuitenki myös niitä rikkaita, jotka rikastuu. Eli lihova länsi. Ja se, että tuotanto siirtyy ulkomaille ts. saamme enemmän materiaa vähemmällä rahalla, imee varmasti kolmannen maailman ja ainakin luonnonvarat kuiviin. Voiko se olla eettisesti aateltuna kestävää? Mun mielestä ei saa olla sokeasti tyytyväinen siihen, että elintaso nousee. Tämä loputon elintason nousu on maailmanlopun konkreettinen merkki. Ja kun yks ihminenhän ei voi tehä mitään (;) muuta kuin seilata samassa laivassa muitten kans, meen määki huomenna töihin tunniksi, nettoan 80 euroo km-korvauksineen ja en anna kovinkaan monta piirua maailman köyhille. Sen sijaan kulutan ne kermaan ja tuorejuustoon ja sisustukseen ja maatalousvaneriin. Ja yleensäkin sen sellaiseen mitä ilman tulee mainiosti toimeen ja onnelliseksi. Toivoo Emppu
9.9.2007 klo 0:40
Jeremias kommentoi:
“Voiko se olla eettisesti aateltuna kestävää?” -> Eettisyydestä en tiedä, mutta tuskinpa nykyinen meininki on taloudellisestikkaan kestävää ja kannattavaa pitemmällä tähtäimellä. Kaikki tuotanto (ja kasvavaa vauhtia tuotekehityskin) on nykyään niin paljon halvempaa kolmannessa maailmassa, että esim. jenkkilässä ei kannata omaan tuotantoon panostaa ollenkaan. On helpompaa painaa rahaa kuin valmistaa autoja.
10.9.2007 klo 10:15
matti kommentoi:
Kun teollisuus ja muu tuotanto “halpamaissa” voimistuu, väistämättä myös niiden elintaso nousee. Mitä suurempi tuonti on edullisista maista, sitä enemmän näiden maiden päättäjillä ja kansalaisilla on valtaa. Samalla koulutustaso nousee ja ihmiset alkaa vaatia enemmän: parempaa elintasoa ja yhä lisää koulutusta. Jos kehitys jatkuu nykyisellä nopeudella, voidaan ehkä muutaman kymmenen vuoden päästä katsella, miten vaikkapa Kiinassa tai Intiassa eletään jo ihan eri todellisuutta kuin nykyään. Sillon ei enää olekaan ihan itsestäänselvyys, tuleeko sen edullisemmaksi siirtää sinne tuotantoaan. Tai kannattaako tuotantoa ylipäänsä siirtää ympäri maailmaa sinne, missä se milloinkin on halvinta.
Koska vallan kasvaminen yhdessä kolkassa (Kiina tai Intia) johtaa sen vähenemiseen jossain toisessa kolkassa (Eurooppa ja Yhdysvallat), seuraan mielenkiinnolla, siirtyykö valta kivuitta. Suoria sotia ei välttämättä nähdä, (vaikka Irakin sota osoittaa, ettei sekään ole poissuljettu vaihtoehto), mut kaikenlaisia muita keinoja kyllä käytetään, jotta valtasuhteet säilyisivät nykyisellään. Esimerkiksi ilmastonmuutoksella voi painostaa niitä maita, joissa saastuttava teollisuus on huimassa nousussa.
Koko maailman mittakaavassa on lyhytnäköistä siirtää tuotantoa halpoihin maihin. Mut yksittäisten ihmisten mittakaavassa se voi varmistaa useiksi (kymmeniksi) vuosiksi huikeat tulokset yritykselle ja sitä kautta vaurastuttaa niitä, jotka hyötyy yrityksen menestyksestä. Aina löytyy niitä, joille iso raha kelpaa, eikä keinoja aina kaihdeta sen saamiseksi.
En usko, että kaikkein köyhimmät pääsee elintason noususta osalliseksi juuri koskaan. Siinä on avustusjärjestöillä sijansa, kunhan hoitavat hommansa asiallisesti.
Ja kaikessa tässä voi miettiä, mikä vaikutus on pieniin tai suuriin alkuperäiskulttuureihin ja sitä kautta ihmisten henkiseen hyvinvointiin, jos länsimainen demokratia ja elämäntavat omaksutaan kaikkialla maailmassa. Jos se joitakin karkeimpia diktatuureja poistaakin, en usko että se silti sellaisenaan sopii ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.
10.9.2007 klo 16:05
Samuli kommentoi:
Matti: Kiitos hyvästä kommentista. Tuotannon siirtämisessa ns. halpoihin maihin on monta näkökulmaa joita ei osaa ottaa huomioon jos asiaa ei tunne. Itse tunnen sitä hyvin vähän.
Alkuperäinen kirjoitus lähti hyvinvointiyhteiskunnan sisäisestä hyvinvoinnista, nyt keskustellaan jo globaalisti hyvinvoinnista. Se on hyvä.