PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITTiistai on toivoa täynnä
Tiistai on toisaalta viikon paras päivä, mutta toisaalta taas kauhein. Parhaaksi päiväksi sen tekee se, että tiistaille ajoittuu niin mieskuoron harjoitukset kuin myös sählypelit. Kauhea se on samasta syystä. Jotenkin kummallisesti tiistaille on kasaantunut lähes kaikki viikon aktiviteetit. Koulussa on pitkä päivä ja iltapäivälle on merkitty opettajien yt-aika, eli luvassa on opettajien kokous, koulutus tai jokin muu yhtä tärkeä tilaisuus. Sitä riittää neljään, joskus jopa puoli viiteen. Koulusta kiireesti kotiin ja Liinaa viemään kuvikseen joka alkaa viideltä. Siinä välissä yleensä mutka kaupassa ja kotona ja sitten suoraan mieskuoroon. Ja pisteenä iin päälle kuorosta suoraan Nallikariin sählyä pelaamaan. Illalla tuntee itsensä nuutuneeksi.
Puhelin on ollut jo pitkästi kolmatta viikkoa Viestimaan huollossa. Eivät osaa kertoa milloin mahdollisesti valmistuu. Jos aiot viedä puhelimen huoltoon, niin vie jonnekkin muualle.
Muistutuksena itselle: Kesän valokuvat pitäisi saada järjestettyä. Samoin kuorolaisten kuvat Iso-Britannian reissulta pitäisi koota ja tehdä kuvalevyksi. Toivottavasti loppuviikosta ehtii.
29.8.2007 klo 10:25
matti kommentoi:
Varsin komeita kesäkuvia, ja mukavan näköistä aktiviteettia on riittänyt lasten kanssa, ulkomaanreissuja myöten. Mekin käytiin Korkeasaaressa - tosin sen jälkeen nautittiin isyyslomasta pari päivää laattataudin merkeissä :/ Mut tulipahan rauhoituttua aloilleen. Suvareissa meiltä oli vajaaedustus, mä jäin kolmen kanssa kotiin. Kokemus oli ainutlaatuinen Anrin lisäksi myös mulle, koska aurinkoa piisasi ja mikäs oli ollessa kolmen suloisen puistoikäisen kanssa. Enkä oo varmasti koskaan aiemmin pystyny keskittymään yhtä hyvin itse asiaan, ku nyt radion kautta.
Ymmärrän varsin hyvin, jos mies viihtyy välillä kaupan kameraosastolla… Kuvaaja kameran takana ratkaisee aina monin verroin enemmän, ku tekniikka. Silti kehittyneempi väline, sen lisäksi että kasvattaa nälkää edelleen, myös mahdollistaa uudenlaisia käyttötapoja ja vähintäänki poistaa aiemmin häirinneitä tekijöitä valokuvauksesta.
Yks kokeilemisen arvoinen juttu on hommata n. 30 vuotta vanha filmijärkkäri, jossa on vain yksinkertaista automatiikkaa. Katsoo vielä että pakettiin kuuluu muutama objektiivi ja erillinen salama, niin a vot. Hinta ei hirvitä ja oppii paremmin kuvaamaan, kun ennen jokaista laukaisua pitää miettiä, haluaako maksaa seuraavan kuvan kehityksestä. Dialle kuvaaminen paitsi kehittää taitoja, myös luo tunnelmaa. En oo nähny vielä niin hyvää videotykkiä, joka voittais diojen katsomisen valkokankaalta. Harmi vaan, kun diafilmit ja niiden kehittäminen on nykyään melko kallista (Kärkkäisellä 8-10e filmi+kehitys). Aika monta filmiä ehtii silti kehittää (ja sivussa säästää rahaa hyvään digikameraan) ennen ku lähestytään hyvien digijärkkärien hintoja. Kuvia tulee paljon vähemmän ku digillä, ja keskimäärin laatu on parempi. Mulla on appiukon kaapista löytynyt Nikon FE, jolla tulee varsin hyvälaatuisia kuvia siitä huolimatta, että se oli lojunut vuosikausia kaapin perällä pölyttymässä. Sitä saa muuten lainata jos haluat kokeilla. Nykyinen Canon G6 on valitettavasti ajanut edelle, kun on ollut niin vähän aikaa todella harrastaa valokuvausta, lähinnä oon keskittyny opettelemaan muistojen tallentamista kauniisti.
Vielä kommenttina edelliseen viestiin, jossa esittelit “aikuisten kahtiajaon teoriaa” :) Oon perehtyny viime päivinä nettiartikkelien ja kirjallisuuden kautta erittäin kiinnostavaan aiheeseen, joka vähintäänki liippaa tuota aihepiiriä. Jutellaan joskus lisää.
29.8.2007 klo 14:38
Samppa kommentoi:
Matti: Itse aloitin kuvaamisharrastuksen järkkärillä, Canon Eos 300-kamera ostettiin vuosituhannen taitteessa. Sillä tuli kuvattua nelisen vuotta. Digiaikaan siirtymisen jälkeen kamera on ollut toimettomana. Problematiikan kerroitkin tuossa, filmin / diojen kehittäminen on kallista lystiä. Digikuvaus on tuonut tullessaan ne kaikki kuvauksen kuolemansynnit: Kuvia tuhottomasti, mutta kaikki huonoja. Olen kuitenkin pyrkinyt kuvaamisessa tietoisesti dokumentointiin, eli arkipäivän tilanteiden tallentamiseen. Tarkoituksena, että kahdenkymmenen vuoden päästä olisi jotain muistoja tästä hektisestä ajasta. Lassilta ostamani kamera riittää siihen vallan mainiosti. Järkkärin aika on sitten eläkeiässä kun on aikaa kuvata…
29.8.2007 klo 15:36
matti kommentoi:
Onnea uudesta kamerasta - varmasti hyvä valinta! Juuri dokumentointia on omakin kuvaaminen lähinnä. Joskus yritän saada lapsista tai luonnosta hyviä kuvia, jotka vois “teettää” suurina ja kehystää seinälle. Mutta kuten tiedät, lasten kuvaaminen on vähintäänki haastavaa. Puhumattakaan siitä, että voisi noin vain lähteä kuvaamaan luontoa juuri silloin, kun se ennalta ilmoittamatta on yhtäkkiä kaikkein kauneimmillaan. Ehkä kyse on henkisestä kynnyksestä - miksi ei vaan vois pakata lapsia sillon autoon tai rattaisiin, ja lähteä kokeilemaan onneaan? Kyllähän pakolliset arkitekemiset tuppaa järjestymään, vaikka niitä tällaisen takia pitäisi vähän siirtää. Lapsille leikkivälineitä mukaan ja ite kyttämään kameran taakse joko lapsia tai luontoa, parhaimmillaan molempia.
Parhaat kuvat on usein tullu vahingossa, nopeissa tilanteissa. Vasta jälkeenpäin koneella tarkastellessa on huomannut, että tuohan olikin hyvä osuma, ja minä hätäinen meinasin sen jo kamerasta poistaa. Mulla on vikana, että joka kuvan pitäis olla viimesen päälle tarkka, tärähtämätön ja täydellinen väreiltään. Mut kun katsoo vanhoja kuvia tauon jälkeen, saattaa löytyä helmi, joka aiemmin jäi löytymättä juuri sen takia, että se ei täyttänyt noita kriteerejä. Monesti joku ystävä saattaa huomata hyvän kuvan, jota itse on pitäny keskinkertaisena. Toki hyvä kuva on aika subjektiivinen käsite, mut tekee hyvää välillä laajentaa omia hyvän kuvan kriteerejä. Kunhan se ei johda siihen että kaikki otetut kuvat näyttää hyvältä.
Mun käytäntö kuvamäärän rajoittamiseen on sellanen, että poistan selkeästi huonot jo suoraan kamerasta. Tietokoneelle ladatessa kuvat näkee isompina, ja sillon karkeasti puolet kuvista lentää roskiin. Myöhemmin katsellessa saatan edelleen poistaa sellasia, joilla ei ole merkitystä. Tärkein karsintakeino olis kuitenki ennen kuvan ottoa. Se säästää suljintakin :) En tiedä Macin valokuvatyökaluista, mut Picasa on PC-puolella tähän mennessä mun paras (ilmainen) tuttavuus. Sillä kuvien siirto kameralta on mukavaa juuri sen takia, että ennen varsinaista tallennusta kuvat näkee isona, ja siitä voi x:llä merkata ne kuvat, joita ei halua talteen. Myös webbialbumien teko ja muokkaus on yksinkertaista.
29.8.2007 klo 20:53
Samppa kommentoi:
Matti: Macin iPhoto on tähänastisten käytön perusteella oikein tyytyväinen. Kuvien lajittelu ja karkea käsittely (punaset silmät, rajaus jne) onnistuu lennosta. Flickeriin vientikin on suht näppärää. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Eevamaija on kuvien poistamisen suhteen puristi: Kaikki kuvat tulee säilyttää, niitähän voi joskus tarvita. Ja vaaranahan tietenkin on runsaudenpula. Tämän takia olen yrittänyt flickeriin kerätä albumeja, joilla olisi jotain käyttöarvoa. Tähän asti se on toiminut ihan hyvin, mutta 24$ vuodessa on muutaman vuoden jälkeen jo ihan kelpo summa. Jokin kestävämpi ratkaisu pitäisi keksiä. Kerron heti kun keksin.
Valokuvaamisen suhteen allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit. Ja samalla melkein jo myönnän tappioni; Liian vähän tulee kuvattua ajatuksen kanssa ja ihan liikaa räiskittyä. Hyvän kuvan voi saada tuurilla, mutta kaksi hyvää kuvaa vaatii jo taitoa ja silmää.