Koulun ja töiden alkamisen myötä arki on taas asettunut tuttuun, turvalliseen ja mukavaan uomaansa. Kesä ja kesäloma (kuvia tulossa myöhemmin) meni mukavasti, mutta aika aikaansa kutakin. Varsinkin lasten kannalta arkirytmin löytyminen on huippu juttu.

Aamulla oli sängyssä ahdasta. Martta nukkui isän ja äitin välissä koko yön, Sohvi ja Liina kömpivät sänkyyn yöllä ja kun Leevikin vielä aamulla hyppäsi sinne, niin meidän perheen uusi ennätys syntyi. Kovin pitkään tilanteesta ei voinut nauttia, sen verran ahdasta oli.

Leevi on muuten varustettu erittäin hyvällä huumorintajulla. Liekkö tullut äitiinsä… Huumorintajun näkee monissa tilanteissa. Eilen iltapalapöydässä Leevi söi leipänsä päältä kaikki päälliset ja sitten muina miehinä laittoi leivän äidin eteen ja otti äidin päällisillä varustetun leivän. Kun äiti huomasi tilanteen, Leevi ehdotti pilke silmäkulmassa: “Vaihdettiin jooko, vaihdettiin.”

Olen viimepäivät pohtinut kovasti uuden kameran hankintaa. Tähän asti on pärjätty ihan hyvin peruspokkarilla (ixus 430) mutta mainosmihehet ovat saaneet synnytettyä tarpeen vähän monipuolisemmalle kameralle. Hentilän Lassilta saisi käytettynä Canonin Powershot S2 is:n aika halvalla. Kamera on nyt mulla testissä, mutta en tiedä oikein vastaako se tarpeita. Järjestelmäkamera houkuttelisi, mutta niiden hinta ei.

Eilen haettiin 124 paalia heinää Kempeleestä. Lampaat taitaa olla meillä talven yli, joten heinää tarvitaan paljon. Välillä ihmettelen, miten ihmeessä minä (urbanisoitunut tietokonenarkomaani) voin asua vanhassa hirsitalossa ja katsella pihamaalla juoksevia lampaita. Ihmettelyn jälkeen olen kuitenkin tilanteeseen varsin tyytyväinen. Jollain tavalla näistä elementeistä syntyy onnellisuutta. Vaikkei sitä ehkä heti uskoisi.