Sukunimi Sorvari viitannee ammattiin, jonka harjoittajia ei enää nykyään tapaa. Olen silti kantanut Sukuni nimeä ylpeänä ja ollut siihen aina varsin tyytyväinen. Käsi- ja erityisesti puutyötaitonikin ovat saaneet aivan uudenlaista hohtoa sukunimeni johdosta. Siitäkin olen ollut ylpeä.

Sukunimessäni piilee kuitenkin yksi pieni mutta. On kiusallista kun joutuu lähes poikkeuksetta virastoissa ja puhelinkeskusteluissa korjaamaan, että “ei Sorvali vaan Sorvari, joo et ole ensimmäinen joka kuuli väärin”.

Tämän epäkohdan olen joutunut nielemään ja olen siihen jo tottunut. Tänään tuo epäkohta kuitenkin saavutti suorastaan traagiset mittasuhteet. Koulussamme arvottiin autopaikkoja ja arpaonneani tarkistaessani huomasin onnen potkaisseen. Tarkemmin katsottuani tajusin kuitenkin, että tällä kertaa pienestä mutasta oli tullut jo keskikokoinen. Sorvali vielä menettelee, mutta Solvari oli jo liikaa.