Samuli värkkäs minullekin tällaisen varaventtiilin. Nyt täytyisi ruveta kirjaamaan tästä elämästä jotain ylös. Se on vaikeaa, koska ei tiedä mistä päästä aloittaisi, koska tämä elämä täällä ervastinkylä kahdeksassa on niin epämääräinen “löntti” toisissa kiinni olevia epämääräisen muotoisia asioita. Ei ole päätä eikä perää, mistä tarttuisi kiinni. Paitsi on yksi pää, ja se on Martan, ja siitä onkin helppo aloittaa koska se on niiiin suloinen pää ja koko vauva muutenkin. Kasvaa ja nauraa, itkee ja syö tuttia ja välillä rintaa. Ja taas nauraa ja juttelee, ja hihkuu riemusta hyvänä hetkenä. Martta oli vain tosi nuori, noin neljä viikkoa kun kääntyi jo selältä mahalleen, niinkuin se sanotaan. Ja kaikkia muitakin ainutlaatuisuuksia voisin luetella mutta ne eivät lopu koskaan niin jätän ryhtymättä siihen urakkaan.

Leevi on päiväunilla, siinä on toinen pää, josta voi tarttua kiinni, siis silloin kun hän on päiväunilla. Ei muulloin. Muulloin ei voi tarttua mistään kiinni, kun täytyy olla viemässä potalle ja antamassa ei puolikasta purkkaa ja vaihtamassa kuivia housuja ja krapsuttamassa pihkaa pois käsistä. Tämäkään lista ei lopu koskaan, tiedoksi noin muuten vain.

Kolmas pää on tuolla nurmikolla liekanarussa kiinni, ja sen paikka täytynee mennä kohta vaihtamaan. Muuten Laku-karitsamme pötsiin voi tulla liikaa tilaa, ja liikaa meteliä lakun suusta. Määä! Laku on tyttökaritsa, mustanruskea. Keritsemiset pitäisi aloittaa kohta, kun saa käytyä maatalouskaupassa hankkimassa lampaanriimuja pari kappaletta.

Meillä on tänään kerppujenkeräystalkoot, joissa on mukana meidän tyttöjen lisäksi erittäin reippaat Vattulan lapset sekä ehkä Fanni ja Rebekkakin. Vattulan Valtteri kyllä puhui enemmän kuin keräsi, ainakin eilen, mutta ei se haittaa, voitto ei ole pääasia vaan hyvät palkinnot.

Liina tuli eskarista kotiin, ja se oli meistä kaikista kivaa. Eskarissa oli ollut kivaa myös, hauska matka-kirja ja reissuvihko tulivat mukana käymään kotona näytillä. Lukujärjestys oli vaihteleva, siinä on äidillä muistamista. Aina se kuitenkin kymmenen ja yhdentoista välillä alkaa. Eilen oli vain tunti eskaria, ja se oli turhauttavan vähän Liinalle, jolla oli suuret odotukset. Sen jälkeen pitikin tehdä muutamia tottelemattomuuksia, kompensoimismielessä varmaan.