Anonyymejä aatoksia

Anonyymejä aatoksia

On pääsiäinen. On mukavaa. On raskasta. On tylsää. Yksitoikkoista. Rutiineja, toistuvia päivästä toiseen, aamusta iltaan, kunnes kuolee. Siitä kumpuaa sitten jotain. Haluaa luoda. Haluaa vetää sinisen leveän vedon keltaiselle, mutta ei vielä. On pyhä. On vauva joka ottaa kiinni pensselistä. Sitä haluaa piirtää kauniin tyttären iltatunnelman paperille, mutta ei jaksa, on vauva joka ei nuku ja haluaa tarttua paperiin, rytätä sen ja mahduttaa suuhunsa. Luovutan jo melkein ennen kuin haluan. Jos oikein haluaa, voi melkein olla vihainen vauvalle joka ei…

Read More Read More

Helmikuu

Helmikuu

Olen aina pitänyt helmikuusta. Tammikuu on selätetty! On valoa, ystävänpäivä, ruuneperintortut ja tuleva talviloma. Pidän nyt myös monesta muusta asiasta. Mies on kotona kevään! Tämä on hullua, mutta tarpeellista. Jaamme äitiysloman. Minä teen töitä ja vaikkapa opiskelen. Puemme lapset, patistamme ekaluokkalaisen kouluun, juomme aamucappuccinot yhdessä. Stressitasoni on laskenut. Lisäksi saan maalata. Minulla on ollut kauan jatkuva maalaamishimo. En tiedä mistä se tulee. Pahimmillaan kaikki muu tuntuu ajanhukalta, siis kaikki muu. Välillä tulee melkein epätoivo: milloin ehdin maalata sen kaiken mitä…

Read More Read More

On myös paljon hyvää

On myös paljon hyvää

Valvoin viime yönä. Normaalisti se on tuossa neljän viiden aikaan kun en nuku, mutta en onneksi aina. Joskus nukahdan pian, mutta joskus vasta kun miehen herätyskello on jo soinut. Viime yönä valvoin hyvin synkissä mietteissä. Ajattelin taas kerran, että kun on tarpeeksi vaikeaa, ei voi kirjoittaa. Ei ole vastauksia, mutta entäs kun ei ole oikein kysymyksiäkään? Vain ankean harmaita toteamuksia: olen väsynyt. ymmälläni. enkä oikein pysy pinnalla kaikessa tässä. Räpiköin. Paha olo tuntuu silmien alla, nenässä, se vajoaa kurkkuun ja…

Read More Read More

Matkalla mieleen tullutta

Matkalla mieleen tullutta

Istun junassa. Ohi kiitää kuurasta harmaavalkea lakeus, lunta ja talvea odottavat pihat ja talot, punaiset, valkoiset ja keltaiset. Harmaat ladot kyyhöttävät pelloilla ja metsänreunoissa, ne harvat jäljelle jääneet. Kaunista, sopuisaa ja rauhallista eloa. Siltä se näyttää, kun junasta katselee. Vauva nukkuu viereisellä paikalla, joka oikeasti kuuluu pipopäiselle miehelle. Pipo oli maastokuvioinen. Mies luovutti ystävällisesti paikkansa meille ja etsi paikkaa muualta, onneksi juna ei ole täysi. Täällä on kotoisaa ja aika mukavaa, varsinkin kun vauva siis nukkuu tyytyväisenä, vaippa vaihdettuna ja…

Read More Read More

Uusi elämä

Uusi elämä

Uusi elämä on asettunut taloksi. Tutustun häneen pikkuhiljaa, päivä toisensa jälkeen hän tuntuu hitusen tutummalta ja rakkaammalta. Nyt, kahden kuukauden iässä jo aika rakkaalta. Pieni, nopeasti kasvava tummatukka, kasvattaa poskiaan ja hymyilee niin että silmät menevät ihanasti sirriin. Minun omani, vähän aikaa. Omassa itsessäni myllertää. Olen harvoin ollut niin uupunut kuin tänä syksynä. Monena päivänä on ollut vain pakko selviytyä. Kivun, sairauksien, lasten tarpeiden ja toiveiden ja omienkin sekamelskassa. Liian lyhyet illat ja yöt, pitkät väsyneet päivät. Kuitenkin olen tuntenut…

Read More Read More

Aamun aatoksia

Aamun aatoksia

Torstai. Sympaattinen viikonpäivä. Katse ja ajatukset jo vähän rennommasti viikonloppua kohti, kuitenkin usein arkisen rouhea työpäivä. Yleensä illalla tärkeät kuorot, ja sen jälkeinen hyvän mielen tunne, usein jopa sellainen flow, niin kuin sanotaan. Tänään ei ole kuoroja. Voisi ihan hyvin lähteä synnyttämään! Syyskuun kuudes, kotoisen syksyinen päivä. Äitini muisteli että kun minä synnyin vuosikymmeniä sitten syyskuussa, oli myös herkkutattisyksy. Niin kuin nyt. Muistelen että taisin syntyä jopa kolme viikkoa lasketun ajan jälkeen. Silloin se oli mahdollista, nykyään tuskin annetaan mennä…

Read More Read More

Miltä tuntuu?

Miltä tuntuu?

Nyt tulee juttu, joka liittyy tiukasti vakaumukseeni. Se pelottaa, koska olen joskus lukenut kovia keskusteluja aiheesta täällä netissä. Sellaisia joista helposti puuttuu inhimillinen kohtaaminen. Jospa täällä keskustelu pysyisi pienenä ja sellaisena, ettei se tahallaan haavoita ketään. Jos ei pysy, niin sen voi onneksi sulkea. Ja omalla nimellä jos kommentoi, sekin auttaa asiaa. Olen miettinyt tätä juttua jo muutaman kuukauden. Että haluaisin kirjoittaa. Kun odotan yhdeksättä lastani, että miltä se oikein tuntuu? Kukaan ei ole tainnut kysyä sitä minulta, mutta itseltäni…

Read More Read More

Uusi artikkeli

Uusi artikkeli

Anteeksi. En ole kirjoittanut tänne aikoihin! Kummastuttaa. Nytkään en ole oikein ”juttukunnossa”. Heräsin liian aikaisin niin kuin melkein aina, jos lapset eivät herätä liian aikaisin. Heräsin siis kello seitsemän, ja se on liian aikaisin jos on nukahtanut vasta saman vuorokauden puolella. Kävin suihkussa, makaan nyt hiljaisessa talossa tuvan sohvalla. Koira makaa jalkopäässä. Sen on saatava levätä ja olla samassa huoneessa kuin minä, muuten se herättää isännän makuuhuoneessa vinkumisellaan. Söin äsken viilin, katselin pihalle. Se on viihtyisä. Harakat, räkättirastaat ja yksi…

Read More Read More

Onnellinen

Onnellinen

Olenko onnellinen? Tätä olen tainnut joskus pohtia, ehkä. Tai ainakin silloin, kun olen tuntenut oloni erityisen onnettomaksi, mielessä on ollut onnen puute. Kun minulle aina käy näin eikä koskaan noin. Ja kun minulla on näin vaikeaa, eikä mikään suju. Ne on muut joita onni suosii ja potkii, lähes jatkuvasti! Mutta on se joskus ollut toisinkin: oikein ihanana hetkenä olen ajatellut että nyt olen maailman onnellisin ihminen, jospa tämä hetki kestäisi loputtomiin! Ei ole yleensä kestänyt. Tuli tämä asia nyt mieleen…

Read More Read More

Retkellä

Retkellä

Sivuseikassa on ollut hiljaista pitkään. Koskaan aiemmin ei tällaista yli kolmen kuukauden taukoa ole ollut. Pahoittelen, olisin mielelläni kirjoittanut monta kertaa tässä välissä, jos olisin saanut kirjoitettua. Mutta en ole saanut. Muutaman kerran kaikenlaisten koneella tehtävien velvollisuuksien jälkeen minulla on ollut vähän aikaa ja olen ajatellut että kas, jospa nyt jotain saisin kirjoitettua. Olen tullut tälle sivulle, painanut ”kirjaudu sisään” -painiketta ja sitten se on siihen tyssännyt, nimittäin en ole muistanut salasanaa. Tämä on taas tätä aikaa että aivokapasiteetti tuntuu…

Read More Read More