Täytejuttu
Täytyy saada tähän blogiin vähän täytettä ja tuo videokuva pois heti alusta. Tässä nyt alkaa tulemaan siis sanoja, niitä mitä sormet sattuvat soittelemaan. Ei muuta.
Maanantai-iltayönä ajeltiin kohti Oulunsaloa tuolta Kuopion suunnalta. Meinasi hengenahdistuskohtaus tulla kun käsitti että sitä asuu siellä Varjakan Ervastinkylällä pusikoitten keskellä eikä noissa kauniissa maisemissa tuolla järvien, niemien ja pohjukoiden takana. Aamuyöllä kotipihassa oli riemuisa tervetulokomitea kuitenkin vastassa, eihän niillä ollut ollut kunnon syötävää viiteen päivään. Hyttysillä siis. Kanoilla ja lampailla ja pupuilla oli ollut syötävää ja juotavaa, vaikkakin seuraavana päivänä käsitin senkin, että tuo lammaseläin ei niin järjen jättiläinen ole edelleenkään, ei vaikka meidän huushollissa onkin syntynyt ja kasvanut. Ennen reissuunlähtöä isonsimme kaksinkertaiseksi toisen lammasaitauksen, suurien turmelustuntemisien (Samppa) ja hyttysien (Samppa joka ei suostunut laittamaan suutuspäissään hyttysmyrkkyä) avustuksella. Minä naureskelin salaa ja tein kaikki nopeasti ja hyvin tietystä syystä. Sitten kun lammasaitaus N:o 2 oli taas kunnossa, siirsin Nallen avustuksella (se ei osaa paimentaa, mutta ajattaa kyllä) lampaat aitauksesta N:o 1 tähän aitaukseen N:o 2. Sinne ne menivät ja hengailivat tyytyväisenä ja katselivat lähtöämme. Kotiin palattuani huomasin, että nämä villaturrit eivät olleet hoksanneet, että vanha aita oli siirtynyt 40 metriä kauemmaksi edelliseltä paikaltaan. Laajennusosa oli aivan koskematon. Minun täytyi käydä näyttämässä niille, että hei hoksaatteko kundit täälläkin voi olla. Olen minä sentään aika viisas, kyllä se noiden lampaiden seurassa korostuu. Muutenhan en pääse sillä asialla hirveästi leuhkimaan.
En leuhki silläkään, että olisin mitenkään looginen tai järkevä. Tiistaina näet rupesin jo pongailemaan etuovi.comista paikkoja tuolta pohjois-savosta ja sieltäpäin. Ja yksi mestahan sieltä löytyikin, jonka ostaisin heti kun olisin ensin myynyt tämän. Mutta mikä on kun tuo Samppa ei anna. Silloin pitää juua kahvia ja unohtaa kaikki. Mutta siltikin illalla pää tyynyssä sitä katselee salaa seinätapettia ja miettii, että sinne mestaan voisi ihan hyvin viedä lampaat ja muut elikot. Olis aika optimaalinen paikka. Mutta sen verran järkeä mullekin on suotu etten sentään mene sanomaan mitään ääneen. Mutta jos kuitenkin silti jollakin sattuis irtorahaa lojumaan nurkissa, niin tuota nuin, mulla olis sille käyttöä.
Kun Samppakin on kerta nykyään virkamies, ja täten Oulun maisemiin sidottu, niin täytyy vain tyytyä siihen, että ehkä me jouluksi saatettais saada pihasauna tonne muutaman koivun taakse. Ja siihen, että se on sitten sitä tehdastekoista höylähirttä eikä käsinveistettyä ja piilutettua. Tai voiskohan sen silti piiluttaa, ainakin löylyhuoneen puolelta? Ja taas tarvittais sitä irtorahaa. Onhan meillä ovet ja ikkunat jo sukulaisilta huiputetut, mutta ei niillä pelkästään saunaa rakenna. Mutta katsotaan katsotaan, kyllä se siltä vahvasti näyttää, että joku ihme tässä voi tapahtuakin syksyn mittaan. Vaikka ei ole viisas eikä järkevä, niin kyllä sitä kekseliäisyyttä löytyy täältäkin aina sen jonkun verran, saattepa nähdä!
Eilen pilkisti yhden kanan alta kaksi tipun päätä. Vaaleetoffee vai mikä sen emokanan nimi nyt olikaan. Lapsethan sen muistais, mutta heitä ei nyt tässä näy, lähtivät pyöräilemään mummulaan tätinsä synttäreille. Vielä voisi tulla vaikka yhdeksän tipua lisää, jos oikein hyvä säimä käy. Sitten täältä liikenisi myyntiinkin puhdasverisiä maatiaiskanoja ja tipuja kuuluisaa Alhon kantaa. Tervetuloa vaan shoppaileen tänne tipuja! Kaupanpäälle saa laadukasta lampaan lantaa, olkeen ja heinään sekoittunutta. Yhden peräkärryllisen saa talikoida ilmaiseksi mukaan, ja sitten juuri nyt sellainen super extra sesonkiale, että kolme kärryllistä yhden hinnalla. Talikko löytyy talon puolesta. “Kotipihasi Ruusut ja rentukat kiittävät, viinimarja- ja omenasato on sinulle suosiollinen, mikäli tarjoat niille Sorvarin Aitoa Lampaanlantaa!”
Eiköhän tässä nyt ollut täytettä näin yhdeksi jutuksi riittämiin. Lähden nyt tuonne kanalaan työntämään nokkaani sinne hautovan kanan pesään. Sitten jos aikaa jää, käyn ottamassa psykofyysistä terapiaa myös kukilta ja punajuurentaimilta. Sitten saatan salaa mennä riippumattoon, kun ei kerran muu väki ole kotona, muuta kuin Salli ja Nalle, jotka nukkuvat nokosiaan. Älkää kertoko kenellekään!


PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT